Lapsi yhden yön vuodessa mummolassa

Miten nää kaksi asiaa liittyy toisiinsa?

No ei kai se mikään pakollisuus ole.

Vähän tosin miettisin onko hyvästä että 9v on vielä liian kiinni vanhemmissa.

Mun lapsi ei ole sitä yhtäkään.

Mun kuopus on 14 eikä ole ollut yhtäkään yötä mummolassa. En näe siinä mitään ongelmaa. Mun mielestä 9-vuotias saa olla vielä hyvinkin kiinni vanhemmissaan.

No mitä tuohon nyt sanoisi. Miten lapsi on kiinni teissä vanhemmissa? Takertuuko liikaa teihin? Onko lapsi ahdistunut?

Meidän lapset, nyt 10v ja 13v eivät ole montaa yötä olleet pois kotoa elämänsä aikana. Tukiverkkoja ei ole juurikaan ollut. 10v suostui vasta pari kk sitten nukkumaan omassa huoneessaan yksin.. Joten mitä minä oikeastaan olen mitään neuvomaan?

Lapset on toki erilaisia, meillä 7 v on jo pari vuotta käynyt mummolla yötä n kerran kuussa. Kesällä halusi olla pidempiä pätkiä molemmissa mummoloissa, toisella jopa 5 yötä.

Tarkoitatko, että jos lapsesi olisi useimmiten mummolassa, niin lapsesi olisi itsenäisempi vai mitä meinaat?

Itse en ollut koskaan mummolassa tai missään muuallakaan yökylässä ennen teini-ikää. Omatoiminen olin kyllä jo ihan pienestä, kun vanhemmat olivat paljon töissä ja minulla oli ruuanlaittovuorot jo ekaluokkalaisena.

Lapsemme 17- ja 15-v eivät ole koskaan olleet mummolassa yksin yötä. Anoppilassa eivät ole yöpyneet koskaan.

Meillä ei ole mummoja ollenkaan.

Niin? Siis pidätkö tuota epänormaalina? Mun setä ei tullut vaimonsa kanssa meidän häihin, koska häät olivat lapsettomat ja ulkomailla eikä heidän 10-vuotias poikansa ollut vielä ollut yötä erossa vanhemmistaan.

Mun rakkaita lapsuusmuistoja on yökylät mummolassa. Vanhempieni kanssa kävimme mummoloissa myös lähes joka viikonloppu. Tätä perinnettä jatkoin pappani luo myös oman lapseni kanssa.

meillä eivät ole yleensä ollenkaan. Viimeksi ehkä 2 vuotta sitten. iät 11 ja 8, ihan reippaita lapsia ovat ja elämme ihan hyvää elämää (?) Isovanhempia nähdään perheellä, käydään yhdessä jossain syömässä, retkellä tms. tai sitten isovanhempien kotona kahvilla/mehulla. 

Minä - eikä yksikään kolmesta sisaruksestani - ollut ikinä yökylässä  issään ja silti miestä tuli ihan normaaleja, nykyään perheellisiä, aikuisia.

Minä olin jo alle kouluikäisenä pitkiäkin aikoja sukulaisten luona yötä. En potenut koskaan koti-ikävää. Jälkikäteen ajateltuna taisi olla kotioloissa vikaa, kun en sinne erityisemmin kaivannut. Jälkikäteen olen tajunnut että minulla oli lapsena hyvin etäiset suhteet molempiin vanhempiini. Meitä lapsia oli monta ja tuntuu ettei varsinkaan äitini ole koskaan oppinut tuntemaan minua oikeasti. Olen myöhemmällä iällä katkaissut välit äitiini kokonaan.

Ehkä se on ihan hyväkin jos lapsi välillä kaipaa kotiin.

Kerrotko AP, miten nuo kaksi asiaa liittyvät toisiinsa? Oletko siis sitä mieltä, että jos lapsi olisi useimmin poissa kotoa, niin te saisitte olla enemmän kahden vai?

Vierailija kirjoitti:

Mun rakkaita lapsuusmuistoja on yökylät mummolassa. Vanhempieni kanssa kävimme mummoloissa myös lähes joka viikonloppu. Tätä perinnettä jatkoin pappani luo myös oman lapseni kanssa.

Ja mulla oli silloin ja on edelleen läheiset hyvät välit vanhempiin. Mutta isovanhemmat olivat myös läheisiä eikä heidän luonaan olo ollut "kyläilyä".