Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako etuoikeuksistaan nauttia, vai tuleeko niistä tuntea jatkuvaa syyllisyyttä?
29.12.2016 |
Jos itsellä on asiat paremmin kuin monella muulla, saako omasta elämästään nauttia, vai pitäisikö tuntea syyllisyyttä mm. siitä, ettei tarvitse kärsiä köyhyydestä, vähästä vapaa-ajasta, sairauksista, epämiellyttävistä työolosuhteista, myrkyllisistä ihmissuhteista, ruuhkavuosista, merkityksettömyyden kokemuksista, yhteiskunnallisesta sorrosta ja niin edelleen?
Minun mielestäni saa, ja nautinkin, mutta aika moni kaverini tuntuu olevan eri mieltä. Ei se, että olen sattunut syntymään valkoiseksi, vammattomaksi ja älykkääksi heteroksi, jolla on temperamenttinsa vuoksi helppoa olla itsekäs ja skipata mm. lapsiperhehelvetit ja sukulaisten vaatimukset, ole millään lailla minun ansiotani tietenkään, mutta aion todellakin pelata korttini niin hyvin kuin mahdollista.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
tota siis mitä?
mikä tuossa oli se etuoikeus?
Vaikka se, ettei minuun kohdisu mitään vainoa tai sortoa, kohtaamani yhteiskunnalliset epäoikudenmukaisuudet ovat verraten pieniä, olen saanut geneettisessä lotossa itselleni enemmän hyödyllisiä ominaisuuksia kuin moni muu, ja maailma on ihan keittiön standardimitoitusta myöten laadittu vastaamaan minunkaltaiseni ihmisen tarpeisiin. Minusta tämä kaikki on mahtava onnenpotku, josta on syytä olla kiitollinen, mutta yllättävä monelle se on häpeän tai syyllisyyden aihe. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan siitä, uskooko kaiken olevan omaa ansiotaan ja halveksuuko huonommin elämässä pärjääviä. Jos ei niin tee, kuten sinä et vaikuta tekevän, niin ei siinä sitten mitään.
Hyvä vain jos osaa olla kiitollinen asioista, jotka tuntuvat ihan itsestäänselvyyksiltä kun ei muutakaan ole kokenut. Mieluummin tunnen myötätuntoa kuin syyllisyyttä, ei se auta vaikka ruoskisin itseäni joka päivä siitä että satun olemaan eurooppalainen tai muista itsestäni riippumattomista ominaisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan siitä, uskooko kaiken olevan omaa ansiotaan ja halveksuuko huonommin elämässä pärjääviä. Jos ei niin tee, kuten sinä et vaikuta tekevän, niin ei siinä sitten mitään.
Totta kyllä. Tätä on näkynyt Suomessa niiden parempiosaisten suunnalta: "se on itsestä kiinni pärjääkö elämässä, tuet pitää ottaa pois koska köyhyys on oma syy" jne.
Jännä, mietin tänään juuri ihan samaa. Tajuan usein olevani todella onnellinen ja etuoikeutettu mutta jostain (mm. entisiltä kavereilta ja yleisestä suomalaisesta asenteesta ja ilmapiiristä) on iskostunut sellainen tunne että sitä onnea tulisi ikään kuin peitellä tai pyydellä anteeksi. Vähän sellainen "no hyvähän mun on, onnekas paskiainen". Vaikka todellisuudessa olenhan myös itse onnistunut luomaan oman onnellisuuteni nimenomaan kiitollisuudella ja positiivisella asenteella. Olen aiemmin sairastunut esimerkiksi masennukseen ja sittemmin parantunut siitä, mistä voin osaksi kiittää omaa sisuani ja asennettani.
Eli siinä mielessä AP eihän meillä ole mitään hävettävää, kun itsekin tajuamme olla kiitollisia asemastamme. Suuri osa ympärillä olevista suomalaisista ihmisistä on ihan yhtä etuoikeutettuja, mutta he eivät tajua sitä vaan keskittyvät vaan niihin asioihin joita heiltä muka vielä puuttuu. Ei riitä että on terve, kun pitäisi olla ihan erityisen kaunis/komea ja mallin mitoissa. Ei riitä että tulee toimeen, kun pitäisi olla rikas ja olla aina hienompi auto ja vähän enemmän leveiltävää someen. Ei riitä että kaikki on hyvin, ja paremmin kun monella muulla, kun on kuitenkin vähän ahdistusta ja masennusta eikä oikein jaksaisi tehdä niiden unelmien eteen mitään... Riittämättömyys, ahneus, ahdistus. Kaikki tällainen usein kumpuaa siitä ettei riitä itselleen eikä osaa olla kiitollinen siitä mitä jo on. Se korvien välissä oleva ratkaisee, ei se mitä on paperilla. Monet Hollywood-julkkikset joiden ajatellaan olevan niitä kaikista onnekkaimpia ja etuoikeutetuimpia, ovat oikeasti tosi onnettomia ja masentuneita koska heille ei riitä mikään.
Ehkä ollaan siis vaan tyytyväisiä tähän ja kiitollisia siitä mitä on, mutta ei ylpistytä siitä tai hierota asemaamme vasten vähempiosaisten kasvoja, kun ollaan tosiaan vaan arpapelillä tähän synnytty. Ei se auta köyhiä Afrikkalaisia yhtään enempää, jos me voidaan hyvin mutta ei uskalleta iloita siitä. Teot voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskemmin sulla on asian kuin Björn Wahlroosilla tai Jyrki Kataisella.
Itse kärsimystä kokeneena voin sanoa että elämä ei ole tehty kärsimistä varten. Voi nauttia elämästään, mutta mieluiten niin ettei aktiivisesti ole samalla aiheuttamassa kärsimystä muille. Siinä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskemmin sulla on asian kuin Björn Wahlroosilla tai Jyrki Kataisella.
Olen eri mieltä. Minusta ei kirjoiteta ilkeämielisiä juttuja netissä, en joudu olemaan julkisissa töissä, eikä kaikkia epäonnistumisiani ruodita lehdistössä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsimystä kokeneena voin sanoa että elämä ei ole tehty kärsimistä varten. Voi nauttia elämästään, mutta mieluiten niin ettei aktiivisesti ole samalla aiheuttamassa kärsimystä muille. Siinä kaikki.
Koko elämäntapamme perustuu kärsimyksen aiheuttamiseen muille. Tämä on minusta sellainen asia, jonka hyväksyminen on ollut kaikkein vaikeinta. Että minä todella näköjään olen sellainen ihminen, joka mieluummin elää vauraan länsimaisen ihmisen elämää ja osallistuu ihmisten ja eläinten hyväksikäyttöön kuin omilla valinnoillaan irtisanoutuu niistä. ¯\_(ツ)_/¯ -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää sirotella päälleen tuhkaa ja sulkeutua luostariin.
Moraalia ei ole.
Suomenruotsalaisia ei ainakaan syyllisyys paina. Vaativat vaan aina lisää etuoikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tuttavaperhe, joka asuu ulkomailla. Mies on työssä diplomaattina, vaimo kotiäitinä. Heillä on palvelusväkeä ihan työn luonteen vuoksi. Tietävät olevansa monin tavoin etuoikeutettuja, mutta jakavat myös hyvää muille , esim. Palkollisensa nauttivat monia etuuksia heidän alaisinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tarvitse tuntea mitään syyllisyyttä asiasta johon ei ole suoraan syyllinen, mutta onhan se nyt aika mautonta sanoa nauttivansa tilanteesta joka korostaa maailman epätasa-arvoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
No ei tarvitse tuntea mitään syyllisyyttä asiasta johon ei ole suoraan syyllinen, mutta onhan se nyt aika mautonta sanoa nauttivansa tilanteesta joka korostaa maailman epätasa-arvoisuutta.
Takennuksena siis vielä: en suinkaan nauti siitä, että muilla menee huonosti, vaan siitä, että minulla menee hyvin. Olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus juosta, nauttia maksuttomasta koulutuksesta ja syödä riittävästi ruokaa (ja liikaakin), mutta tulisiko minun sinusta olla vaiti näistä asioista? -ap
No jos itseksi nautit niin ei siinä mitään mutta jos muille kehuskelet, niin sitten se on jo epäeettistä.
Vierailija kirjoitti:
No jos itseksi nautit niin ei siinä mitään mutta jos muille kehuskelet, niin sitten se on jo epäeettistä.
Mitä tarkoitat kehuskelulla? Onko "Olen tyytyväinen, kun olen aika terve ja rahaa riittää" -tyyppinen lausuma kehuskelua ja siksi epäeettistä? -ap
Alue: Aihe vapaa
tota siis mitä?
mikä tuossa oli se etuoikeus?