G: Puhumaan oppiminen ja kotihoito

Parin vuoden iässä, tosin vaihteleehan se muutenkin, olipa lapsi kotona tai päivähoidossa

Lapsi kotona eskariin asti, päivittäin käytiin kauempana (asuimme maalla) puistossa jossa leikkiseuraa lapselle ja 3v alkaen kerhoissa 2h x 2 /vko

Ja luettiin kotona paljon sekä leikittiin "tyhmää" kotosalla, eli lapsi joutui ilmaisemaan itseään puhumalla kun ei muka "ymmärretty" jokaista katsetta.

Puheen oppimisen viivästyminen on pitkälti kiinni synnynnäisistä tekijöistä. Hoitopaikalla tai sukulaisten läheisyydellä ei ole merkitystä. Puheen ymmärtämiseen voi vaikuttaa se, kuinka paljon lapselle luetaan ja puhutaan, mutta sekin riippuu paljolti synnynnäisistä tekijöistä. Puheen tuottoon vaikuttaa äänielimistön kehittyminen raskausaikana, eli puheen viivästyminen tai häiriö on yleensä ennustettavissa jo vauvana jokeltelun vähäisyytenä ta puuttumisena. Jos lapsesi puhuu 3-vuotiaana vain muutamia sanoja, suosittelen olemaan pikaisesti yhteydessä puheterapeuttiin.

Meillä esikoinen oli kotihoidossa 4,5-vuotiaaksi, kun hoidin pikkusisarusta samaan putkeen. Hän joutui äännevirheiden vuoksi kolmivuotiaana puheterapiaan, ja siellä todettiin lapsen olevan huomattavasti ikäistään edellä lausepuheessa ja sanavarastossa.

Tottahan aikuiselta oppii parempaa suomea kuin toisilta lapsilta.

Missään nimessä ei saa esittää " tyhmää" vaan aina pitää osoittaa ymmärtävänsä lasta. Toki saa kannustaa lasta puhumaan, ja saa toistaa lapsen puheen oikein, jos lapsi sanoo väärin. Kommunikointi on tärkeämpää kuin puhe, koska kommunikointi nimenomaan kannustaa puhumaan ja kehittää älykkyyttä. Tyhmyyden esittäminen on iänvanha ohje, jota valitettavasti neuvoloissakin vielä viljellään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä esikoinen oli kotihoidossa 4,5-vuotiaaksi, kun hoidin pikkusisarusta samaan putkeen. Hän joutui äännevirheiden vuoksi kolmivuotiaana puheterapiaan, ja siellä todettiin lapsen olevan huomattavasti ikäistään edellä lausepuheessa ja sanavarastossa.

Tottahan aikuiselta oppii parempaa suomea kuin toisilta lapsilta.

Se on totta, että kyllä aikuisilla laajempi sanavarasto on. Ehkä päivähoidon idea on haastaa hitaasti oppiva lapsi yrittämään enemmän, että tulisi ymmärtetyksi.

Reilusti alle 2 vuotiaana on molemmat kotona hoidetut puhuneet.

dysfasia kirjoitti:

Puheen oppimisen viivästyminen on pitkälti kiinni synnynnäisistä tekijöistä. Hoitopaikalla tai sukulaisten läheisyydellä ei ole merkitystä. Puheen ymmärtämiseen voi vaikuttaa se, kuinka paljon lapselle luetaan ja puhutaan, mutta sekin riippuu paljolti synnynnäisistä tekijöistä. Puheen tuottoon vaikuttaa äänielimistön kehittyminen raskausaikana, eli puheen viivästyminen tai häiriö on yleensä ennustettavissa jo vauvana jokeltelun vähäisyytenä ta puuttumisena. Jos lapsesi puhuu 3-vuotiaana vain muutamia sanoja, suosittelen olemaan pikaisesti yhteydessä puheterapeuttiin.

Kiitos pitkästä vastauksestasi! Hän täyttää vasta kaksi ensi kuussa ja puhuu jo muutaman kymmenkunta sanaa ja pari kaksisanaista lausettakin on jo tullut. Jokelteli paljon vauvana ja nykyään höpöttelee omaa kieltään melkein koko ajan + noita osaamiaan sanoja sekä sanojen osia.

Äitini vain taas sai minut höpinöillään murehtimaan, että pitäisikö puhua enemmän jo ja aiheutuuko lapsen kielen kehitykselle hallaa, kun tosiaan ollaan kotona paljon kaksistaan, kun mies paljon töissä ja muut sukulaiset asuu kaukana ja nähdään harvoin, eikä meillä juuri koskaan käy vieraita. Avoimessa päiväkodissa kyllä koetetaan käydä muutamia kertoja viikossa "ihmisten ilmoilla". Luetaan myös ja katsellaan kirjoja. Mietin vain, kun ei meillä ole sellaista isoa lähipiiriä ympärillä, jolloin lapsi kuulisi paljon keskusteluja ja puhetta ympärillään ihan normaalissa arjessa. :-(

Laaja sanavarasto alle 2 v ja usean sanan lauseita hieman alle 2 v, nyt 3 v ja puhuu erittäin hyvin. Eli eipä ole nuo asiat välttämättä sidoksissa toisiinsa. Itse puhuin ja luin vauvalle jo paljon. Ei siihen tarvita puolta sukua ympärille että kielen oppii.

Olen huoletta. Kuulostaa siltä, että lapsellasi on hyvä arki kielen kehittymisen kannalta.

dysfasia kirjoitti:

Missään nimessä ei saa esittää " tyhmää" vaan aina pitää osoittaa ymmärtävänsä lasta. Toki saa kannustaa lasta puhumaan, ja saa toistaa lapsen puheen oikein, jos lapsi sanoo väärin. Kommunikointi on tärkeämpää kuin puhe, koska kommunikointi nimenomaan kannustaa puhumaan ja kehittää älykkyyttä. Tyhmyyden esittäminen on iänvanha ohje, jota valitettavasti neuvoloissakin vielä viljellään.

Olipa hyvä, että tuo tuli ilmi! Me ollaan jonkin verran tuota jo vähän aikaa koitettu tehdä. Täytyykin lopettaa. Voikohan tuo olla jopa viivästänyt puheen kehitystä, kun ollaan esitetty, ettei ymmärretä? :-(

Olisiko tuosta jossain lisää hyvää ajankohtaista tietoa ja puheen kehityksestä muutenkin sekä sen tukemisesta?

dysfasia kirjoitti:

Puheen oppimisen viivästyminen on pitkälti kiinni synnynnäisistä tekijöistä. Hoitopaikalla tai sukulaisten läheisyydellä ei ole merkitystä. Puheen ymmärtämiseen voi vaikuttaa se, kuinka paljon lapselle luetaan ja puhutaan, mutta sekin riippuu paljolti synnynnäisistä tekijöistä. Puheen tuottoon vaikuttaa äänielimistön kehittyminen raskausaikana, eli puheen viivästyminen tai häiriö on yleensä ennustettavissa jo vauvana jokeltelun vähäisyytenä ta puuttumisena. Jos lapsesi puhuu 3-vuotiaana vain muutamia sanoja, suosittelen olemaan pikaisesti yhteydessä puheterapeuttiin.

Missä vaiheessa tuo äänielimistö raskausaikana kehittyy? Mitä jos on syntynyt ennenaikaisena (meillä 35+5), niin voiko johtua siitäkin, ettei ala puhua kovin aikaisin, jos on jäänyt kehitys kohdussa vähän kesken?

Meidän lapsi meni päiväkotiin kaksivuotiaana mutta oppi kunnolla puhumaan vasta nelivuotiaana. Ylipäänsä sanoja alkoi tulla vasta likemmäs kolmivuotiaana. Molemmat vanhempansa puhuivat jo yksivuotiaina. Lapselle laulettiin, loruteltiin ja luettiin kirjoja joka päivä jatkuvasti, ja sekä elto että puheterapeutti totesivat, että lapsella oli ikäistään paljon laajempi sanavarasto ja loogistsa päättelykykyä (sanojen/käsitteiden yhdisteleminen) ja huomasi kyllä, että oli luettu ja juteltu ja selitetty lapselle paljon. Puhetta vain ei tullut, ja kun se tuli, se oli pitkään todella epäselvää. Onneksi päiväkodissa jaksoivat olla niin pitkämielisiä, ihanat hoitajat!

Lapsi oli puhumisen sijasta innostunut paljon soittamisesta ja laulamisesta ja lauloi jo kolmevuotiaana täsmällisesti lauluja, vaikkakaan sanoista ei saanut mitään selvää. Sävel ja tahti menivät kuitenkin nappiin. Meillä soitetaan paljon kitaraa ja pianoa ja huilua ja muutenkin musiikki soi ja lauletaan koko ajan, ehkä lapsi sen takia omaksui sen niin hyvin.

Itse en ollut missään kohtaan huolissani. Ajattelin vain, että aikansa kaikella ja kaipa tuo ennen eskaria oppii puhumaan. Ja niinhän oppikin.

1.5-vuotiaana alkoi puhumaan lauseita. 2-vuotis neuvolassakin ihasteltiin, kuinka puhe jo todella selkeää. Nyt 2,5-vuotiaana aloitti päiväkodissa ja on kyllä todella paljon ryhmän muita samanikäisiä edellä.

Olen aina puhunut lapsen kanssa paljon, samoin luettu ahkerasti. Olen itse jokseenkin ääniyliherkkä, joten meillä ei ole kotona taustamelua, esim telkkaria auki. Melun on tutkittu vaikeuttavan lapsen puhumaanoppimista. On ainokainen, joten toki hänelle on ollut eri lailla aikaa ja jakamatonta huomiota, kun jos olisi useampi lapsi perheessä.