Tänään vanhemmille syömään

Hyvää joulua :-(

Mutta ei se mitään. Kerroin siitä kerran äidilleni ja hän väittää, että keksin jutun. Olisivat eronneet. Olen kaunainen ja katkera akka.

Ap

Tunsin silloin kun se pää kalahti siihen lautaseen, että sisälläni meni jotain rikki. Helv. pitää joltain pikkukersalta viedä kyky tuntea sisäistä rauhaa.

Pahinta on, että vanhemmat ovat hyväntahtoisia ihmisiä ja tuntuu kurjalta olla näin katkera.

Ap

Kaunainen ja katkera ämmä olet niin kauan kuin itse niin haluat

I

Vierailija kirjoitti:

Kaunainen ja katkera ämmä olet niin kauan kuin itse niin haluat

Olispa elämä noin helppoa. Onneksi olkoon.

Ap

Aamuseiskalta Tapanina vertaistukea saa näemmä lähinnä finninaamaisilta ES-jonneilta ja sitäkin lähinnä tavalla, jota on vaikeaa mieltää tueksi.

Vierailija kirjoitti:

I

Vierailija kirjoitti:

Kaunainen ja katkera ämmä olet niin kauan kuin itse niin haluat

Olispa elämä noin helppoa. Onneksi olkoon.

Ap

Sinä vastaat itse elämästäsi. Saat valita miten suhtaudut elämääsi.

Minusta olisi upeaa jos elämässä olisi vain yksi vaikea kokemus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I

Vierailija kirjoitti:

Kaunainen ja katkera ämmä olet niin kauan kuin itse niin haluat

Olispa elämä noin helppoa. Onneksi olkoon.

Ap

Sinä vastaat itse elämästäsi. Saat valita miten suhtaudut elämääsi.

Minusta olisi upeaa jos elämässä olisi vain yksi vaikea kokemus

Sinulla ei näemmä ole sitä yhtäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I

Vierailija kirjoitti:

Kaunainen ja katkera ämmä olet niin kauan kuin itse niin haluat

Olispa elämä noin helppoa. Onneksi olkoon.

Ap

Sinä vastaat itse elämästäsi. Saat valita miten suhtaudut elämääsi.

Minusta olisi upeaa jos elämässä olisi vain yksi vaikea kokemus

Missä kohtaa sanoin, että niitä ikäviä kokemuksia on tasan yksi? Voit lisätä siihen alkoholiongelmaa kotona, työttömyyttä, vuosikausien koulukiusaamisen yms. Pakkopositiivisuudellako nuo pitää vain kuitata?

Olen pahoillani puolestasi.

Lapsena koetut kokemukset ovat vahvoja ja niistä voi jäädä pysyviä traumoja, kuten sinulla tässä tapauksessa on käynyt. Et ole tehnyt mitään väärää, vaikka kerrot tuntojasi täällä.

Koska kokemuksesi on noin ahdistava eivätkä aikuiset kanna teoistaan vastuuta, sinulla on kuitenkin mahdollisuus nyt aikuisena ihmisenä kantaa vastuu omasta itsestäsi. Oletko siis miettinyt, että ryhdyt luomaan joulupäivällisestä uusia, positiivisempia muistoja? Jos se tarkoittaa sitä, että niissä tapahtumissa eivät isäsi ja äitisi ole mukana, olkoon niin kunhan sinä saat paremman kokemuksen kyseisestä tilanteesta. Jopa yksin vietetty aika voi noin ahdistavaa traumaa kantavalle ihmiselle olla positiivisempi kokemus kuin yhdessä oleminen trauman aiheuttajien kanssa.

Tsemppiä jokatapauksessa sinulle, ap. Ja apua lapsuuden kokemuksiisi on mahdollista saada, muistathan sen.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi isäni haukkui äitiäni kerran mätäpaiseeksi ja tömäytti pään ruokalautaseen. Siinä meni meikämimmin elämänhalu. Hyvää Joulua vaan!

Mulla samanlainen kokemus, paitsi mä olin se lapsi, johon se vanhempi sen lautasen iski... Se hiertää meiän välejä edelleenkii yli 10vuoden jälkeen...

ar kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi.

Lapsena koetut kokemukset ovat vahvoja ja niistä voi jäädä pysyviä traumoja, kuten sinulla tässä tapauksessa on käynyt. Et ole tehnyt mitään väärää, vaikka kerrot tuntojasi täällä.

Koska kokemuksesi on noin ahdistava eivätkä aikuiset kanna teoistaan vastuuta, sinulla on kuitenkin mahdollisuus nyt aikuisena ihmisenä kantaa vastuu omasta itsestäsi. Oletko siis miettinyt, että ryhdyt luomaan joulupäivällisestä uusia, positiivisempia muistoja? Jos se tarkoittaa sitä, että niissä tapahtumissa eivät isäsi ja äitisi ole mukana, olkoon niin kunhan sinä saat paremman kokemuksen kyseisestä tilanteesta. Jopa yksin vietetty aika voi noin ahdistavaa traumaa kantavalle ihmiselle olla positiivisempi kokemus kuin yhdessä oleminen trauman aiheuttajien kanssa.

Tsemppiä jokatapauksessa sinulle, ap. Ja apua lapsuuden kokemuksiisi on mahdollista saada, muistathan sen.

Kiitos sinulle hyvä ihminen :-)

En muista mikä ateria tuo oli, mutta tympii tässäkin se, että äitini mieli on näemmä sulkenut asioita pois. Ja hänellä on tapana ajatella, että jos muistan jotain mitä hän ei muista olen "keksinyt sen". Se vain ahdistaa ja kiusaa lisää kun oma äitikin väittää ettei lapsi ole ihan järjissään. Ja mitä sekin tekee päälle, että näkee äitinsä kerjäävän isältä rahaa ripsiväriin, koska äidin palkka menee työttömän isän tilille.

Nykyään isä käy kyllä töissä ja on kai rauhoittunutkin paljon, mutta välillä niitä vikinöitä ja valituksia kuunnellessa tulee mieleen, että onko sillä äijällä koskaan mikään hyvin?

Ja voin sanoa, että perinteet katkeavat tässä kohtaa itseeni. Jätän lapset tekemättä.

Ap

Koomisinta on surullisella tavalla, että he eivät ikinä ole mitenkään käsitelleet näitä asioita. Ei sitä, että isä haukkui äitiä jatkuvasti ja kohteli kuin jotain kotitalouskonetta ja lompakkoa. Äidille riitti, että isä "rakastaa" äitiä, vaikka äiti ei ole koskaan ollut mikään kaunotar. Ja varmaan se pikkuvelikään ilmesty sinne tänäkään vuonna...

Eli raivoat koska äitisi on äitisi. )ja silti menet sinne psiksnpäälke etkä älyä pysyä poissa . Äidillesi on omat ongelmat ja sulla omat. Sinä voit ratkaista vain omasi, älä vello muiden ongelmissa

Vierailija kirjoitti:

Eli raivoat koska äitisi on äitisi. )ja silti menet sinne psiksnpäälke etkä älyä pysyä poissa . Äidillesi on omat ongelmat ja sulla omat. Sinä voit ratkaista vain omasi, älä vello muiden ongelmissa

On aika kovasydämistä olla menemättä jouluna vanhemmilleen.

Ap

Höpö höpö. Miksi pitää mennä itseään rääkkäämään?