Lue keskustelun säännöt.
Minut on jätetty aikoinaan ihan yksin
25.12.2016 |
Lapsena siis. Yksinjätetyksitulemisen tunne nostaa nyt päätään, kun mulla on perhe, jolle en osaa olla läsnä siten kuin oppikirjoissa ja kasvatusoppaissa vaaditaan. Kukaan ei vastannut emotionaalisiin tarpeisiini, kun olin pieni. En varmaan oo ihan ainoa, jolla on ollut näin, mutta EN HALUA olla tuntea yksinjätetyksitulemisen tunnetta, vihaan sitä. Aivan kuin minussa olisi siinä jotain vikaa, että juuri minut piti jättää niin ja muita piti hyysätä heidän mielipahoissaan.
Kommentit (11)
En mä tiedä oonko mä nyt perheeseeni niin sitoutunut. Tai siis tavallaan olen, mutta jos he jättäis minut niin sehän vain muistuttaisi tilannetta ennen heitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä oonko mä nyt perheeseeni niin sitoutunut. Tai siis tavallaan olen, mutta jos he jättäis minut niin sehän vain muistuttaisi tilannetta ennen heitä.
ap
Mitä tarkoitat? Jos sinulla on puoliso ja lapsia, niin mikset olisi sitoutunut heihin?
Tuossahan teet samaa lapsillesi kuin mitä sinulle on lapsuudessasi tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä oonko mä nyt perheeseeni niin sitoutunut. Tai siis tavallaan olen, mutta jos he jättäis minut niin sehän vain muistuttaisi tilannetta ennen heitä.
apMitä tarkoitat? Jos sinulla on puoliso ja lapsia, niin mikset olisi sitoutunut heihin?
Tuossahan teet samaa lapsillesi kuin mitä sinulle on lapsuudessasi tehty.
Mitä sä tarkoitat sitoutumisella? Voihan sitä elää samaa elämää olematta heihin sitoutunut. Ja sä et tiedä mitä emotionaalinen yksinjättäminen edes on, kun kuvittelet tämän samaksi kuin mitä itse lapsena koin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä oonko mä nyt perheeseeni niin sitoutunut. Tai siis tavallaan olen, mutta jos he jättäis minut niin sehän vain muistuttaisi tilannetta ennen heitä.
apMitä tarkoitat? Jos sinulla on puoliso ja lapsia, niin mikset olisi sitoutunut heihin?
Tuossahan teet samaa lapsillesi kuin mitä sinulle on lapsuudessasi tehty.
Voi apua, siis meinaatteko että ap. Tekee niin tahallaan? Ei tietenkään tee, vaan se malli mikä on ollut lapsuudesta asti toistuu nyt. Ja mä tunnistan sen tosi hyvin omassa elämässäni, minä myöskään en osaa sitoutua varsinkaan parisuhteeseen. En siis petä tms. Mutta en myöskään anna itseäni emotionaalisesti mukaan siihen hommaan. En tiedä tajuaako kukaan, mutta näin se vaan on.
Mulle on tavallaan ihan sama, jos perheeni jättäisi minut. Olen kova niin ettei sellainen satuttaisi tai surettaisi minua niin kovastikaan. Itse en ole heitä hylkäämässä, mutta puhuinkin nyt siitä, että jos he hylkäisi minut. Ihmisethän usein tekevät alitajuisesti tai tiedostaenkin asioita, ettei perhe haluaisi heistä eroon. Mä en tee, siksi, ettei mua hylättäis. Koska: ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä oonko mä nyt perheeseeni niin sitoutunut. Tai siis tavallaan olen, mutta jos he jättäis minut niin sehän vain muistuttaisi tilannetta ennen heitä.
apMitä tarkoitat? Jos sinulla on puoliso ja lapsia, niin mikset olisi sitoutunut heihin?
Tuossahan teet samaa lapsillesi kuin mitä sinulle on lapsuudessasi tehty.
Mitä sä tarkoitat sitoutumisella? Voihan sitä elää samaa elämää olematta heihin sitoutunut. Ja sä et tiedä mitä emotionaalinen yksinjättäminen edes on, kun kuvittelet tämän samaksi kuin mitä itse lapsena koin.
Totta, kukaan muu kuin sinä itse ei tiedä sitä, miten olet lapsuutesi kokenut. Tässä vaiheessa kannattanee jo varmasti katsoa eteenpäin sekä elämään tässä hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä oonko mä nyt perheeseeni niin sitoutunut. Tai siis tavallaan olen, mutta jos he jättäis minut niin sehän vain muistuttaisi tilannetta ennen heitä.
apMitä tarkoitat? Jos sinulla on puoliso ja lapsia, niin mikset olisi sitoutunut heihin?
Tuossahan teet samaa lapsillesi kuin mitä sinulle on lapsuudessasi tehty.
Voi apua, siis meinaatteko että ap. Tekee niin tahallaan? Ei tietenkään tee, vaan se malli mikä on ollut lapsuudesta asti toistuu nyt. Ja mä tunnistan sen tosi hyvin omassa elämässäni, minä myöskään en osaa sitoutua varsinkaan parisuhteeseen. En siis petä tms. Mutta en myöskään anna itseäni emotionaalisesti mukaan siihen hommaan. En tiedä tajuaako kukaan, mutta näin se vaan on.
Näin juuri. Osaan sitoutua niin, että jos homma toimii ilman isoa panostusta puoleltani, niin olen siinä, mutta heti jos jotenkin pitäisi tehdä erilailla kuin tekisin koska joku tarttee jotain niin uaaag, nou. Eikä se ole siksi, etten haluaisi, vaan ettei oo kapasiteettia. Voisin pahoin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin ihan ex tempore kirjan MIndsight, Daniel J. Siegal, joka käsittelee asiallisella tavalla menneisyydenkin kokemusten vaikutuksia nykyhetkessä. Sieltä kokemuksillesi löytyy ymmärrettävä selitys. Suosittelen tutustumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä oonko mä nyt perheeseeni niin sitoutunut. Tai siis tavallaan olen, mutta jos he jättäis minut niin sehän vain muistuttaisi tilannetta ennen heitä.
apMitä tarkoitat? Jos sinulla on puoliso ja lapsia, niin mikset olisi sitoutunut heihin?
Tuossahan teet samaa lapsillesi kuin mitä sinulle on lapsuudessasi tehty.
Voi apua, siis meinaatteko että ap. Tekee niin tahallaan? Ei tietenkään tee, vaan se malli mikä on ollut lapsuudesta asti toistuu nyt. Ja mä tunnistan sen tosi hyvin omassa elämässäni, minä myöskään en osaa sitoutua varsinkaan parisuhteeseen. En siis petä tms. Mutta en myöskään anna itseäni emotionaalisesti mukaan siihen hommaan. En tiedä tajuaako kukaan, mutta näin se vaan on.
Toisaalta ihminen voi hakea itselleen myös apua, mikäli lapsuuden perheessä opitut mallit vaivaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä oonko mä nyt perheeseeni niin sitoutunut. Tai siis tavallaan olen, mutta jos he jättäis minut niin sehän vain muistuttaisi tilannetta ennen heitä.
apMitä tarkoitat? Jos sinulla on puoliso ja lapsia, niin mikset olisi sitoutunut heihin?
Tuossahan teet samaa lapsillesi kuin mitä sinulle on lapsuudessasi tehty.
Voi apua, siis meinaatteko että ap. Tekee niin tahallaan? Ei tietenkään tee, vaan se malli mikä on ollut lapsuudesta asti toistuu nyt. Ja mä tunnistan sen tosi hyvin omassa elämässäni, minä myöskään en osaa sitoutua varsinkaan parisuhteeseen. En siis petä tms. Mutta en myöskään anna itseäni emotionaalisesti mukaan siihen hommaan. En tiedä tajuaako kukaan, mutta näin se vaan on.
Toisaalta ihminen voi hakea itselleen myös apua, mikäli lapsuuden perheessä opitut mallit vaivaavat.
Eihän tässä mistään opituista malleista ole kysymys, vaan vaillejäämisestä. Et tajua mitä on emotionaalinen tuki, ilmeisesti. Olen aktiivisesti hakenut apua koko (aikuis)elämäni ajan. Että voi se terapiakin olla väärää, ei se, että "hakee apua" ole autuas asia yksin.
ap
No mut rohkea teko sinulta että olet uskaltautunut sentään hankkimaan oman perheen. Jos pelkäisit totaalisesti hylkäämistä ja yksinjätetyksi tulemista, et uskaltaisi sitoutua keneenkään, koska se voisi satuttaa liikaa.