Mä en ymmärrä tuota nykytapaa että joululahjat toivotaan, mitä yllätyksellistä niissä sitten on? Toivotteko syntymäpäivälahjatkin?

En tartte yllätyksenä yhtään tavaraa jolle mulla ei ole käyttöä. Tavaraa on jo ihan tarpeeksi.

Minusta on menettänyt merkityksensä koko lahjaidea. Jokainen voi ostaa itse minkä tarvitsee. 

Kyllä minä esitän toiveen ja se toteutuu, jos toteutuu. Ei minulla ole tapana esittää vaatimusta, että minun on ehdottomasti saatava lahjaksi se tai toi ja polkea jalkaa. - Toisinaan toiveeni on toteutunut, mutta ei missään nimessä aina. - Enkä nyt erityisesti osaa kaiavata, mitään erityistä yllätystä. Mutta arvostan sitä, jos lahjan antajalla on ollut ajatusta. Mutta usein jo pelkkä kaunis ele ilahduttaa.  

Niinno... minäkään en halua tietää, mitä mies mulle hommaa. Tarpeelliset jutut ostetaan muutenkin pitkin vuotta.

Mutta toisaalta esim. teinien toiveet on niin hiton spesifejä, ettei niitä osaa keski-ikäinen ihminen arvata. Siksi lapset saavat esittää toiveita, jotka toteutetaan, ja lisäksi saavat sitten jotain ylläriä vielä päälle.

Rahastahan se on kiinni. Jos voi vain syntymäpäivänä, äitienpäivänä ja jouluna saada jotain pientä ylimääräistä ja mieleistä niin kyllä otta päästä jos mies vaikka on valinnut sen eniten itselleen eikä mulle. Tyyliin seksikkät alusvaatteet.

Minä en ainakaan suostu mitään toivehajuvesiä ostamaan vaan ostan yllätyksellisen jelly-jortikan. Siinä on perinteet kohdallaan!

Yleensä niitä toiveita annetaan niille, jotka ei muuten osaa ostaa lahjoja tai eivät tiedä kyseisen henkilön makua.

Vierailija kirjoitti:

Toki jos on kovin köyhä niin on järkevää toivoa tarpeellista mihin ei itsellä ole varaa mutta en mä nyt normaalina työssäkäyvänä mitään kattiloita tai talvitakkia ala toivoa. Ostan tietysti itse sen mitä tarvitsen.

Jotkut lapsetkin ovat oppineet siihen että lahjat pitää olla suoraan listalta, yllätyslahjan kohdalla ollaan oikeasti hämmästyneitä että mikäs tämä tämmöinen on, ei mulla ollut listalla (vaikka olisi ihan mieluinenkin lahja).

Ostaisin aloittajalle villasukat ja kätkisin niihin suklaalevyn.

Jo aikuinen veljeni antaa joka joulu"ostoslistan", jonka mukaan hänelle pitäisi ostaa lahjat. Yleensä mielellään jotain kallista tai ainakin designia. Tänä jouluna sanoin että mulle on ihan turha lähettää mitään listaa, ostakoon itse mitä haluaa. Onpa kiva avata jouluna "yllättyneenä" lahjoja mitä jo tietää saavansa. Älytöntä.

Eläkkeellä oleva äitini silti juoksee maat ja mannut jotta saa hankittua erittäin hyvin toimeentulevalle pojalleen sen mitä hän voisi helpommin hankkia ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

En tartte yllätyksenä yhtään tavaraa jolle mulla ei ole käyttöä. Tavaraa on jo ihan tarpeeksi.

Juuri näin. Jos haluaa yllättää niin ostakoon jonkun aineettoman lahjan (ravintolaillalllinen, teatteriliput tms).

Niin, onhan se hiton mielekkäämpää kun sukulaisilta tulee 3 samanlaista legopakettia ja 5 samanlaista barbia, jotka jo kotoa löytyy. Saa sitä lapsen riemua siinä katsella ja opettaa samalla vähän nöyryyttä ja kiitollisuutta lahjoista.

Jos en antanut teininä parille sukulaiselle toivelistaa niin sieltä tuli yleensä leluja tai umpirumia koriste-esineitä. Siksi.

Kyllä mä  mieluummin annan ja vastaanotan sellaista mikä  on toivottua. Itse olen toivonut mm.Sarpanevan pataa ja tortillaprässiä ja ilahduin oikeasti kun ne sain. Itse haluan myös tietää mitä toiset oikeasti haluaisivat sen sijaan että ostaisin summamutikassa  veljelle vaikka pullollisen Tabac-partavettä (yäk). Kaikkein ikävintä on saada täysin tarpeettomia ja rumia juttuja joista näkee että antaja on vaan ostanut jotain miettimättä pidänkö siitä vai en.Sellaiset lahjat jäävät taatusti käyttämättä ja lähtevät kierrätykseen.

Eli jos et tiedä mitä se toinen haluaa, älä osta paniikissa houkutussorsaa huoltikselta vain siksi että ois lahja vaan jätä suosiolla ostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Jo aikuinen veljeni antaa joka joulu"ostoslistan", jonka mukaan hänelle pitäisi ostaa lahjat. Yleensä mielellään jotain kallista tai ainakin designia. Tänä jouluna sanoin että mulle on ihan turha lähettää mitään listaa, ostakoon itse mitä haluaa. Onpa kiva avata jouluna "yllättyneenä" lahjoja mitä jo tietää saavansa. Älytöntä.

Eläkkeellä oleva äitini silti juoksee maat ja mannut jotta saa hankittua erittäin hyvin toimeentulevalle pojalleen sen mitä hän voisi helpommin hankkia ihan itse.

Mä en ostaisi tuollaiselle veljelle lahjoja lainkaan.

Kumpi onkaan tärkeämpää, se yllätys vaiko se, että lahja on mieleinen...? Minulle on ainakin todella vaikea ostaa sopivaa yllätyslahjaa. Lapseni tunnen luonnollisesti niin hyvin, että osaan ostaa heille ilahduttavia lahjoja listan ulkopuolelta.

Mikä hiton 'nykytapa' se mielestäsi on? Meillä kirjoiteltiin toivelahjoja joulupukille jo ihan pienenä, ja olen jo melkein viisikymppinen nykyään. Että ei ihan uusimpia tapoja..

Vaatimalla vaatimista en siedä yhtään keneltäkään, mutta toiveita saa aina esittää - tulee sitten ainakin jokin mieleinen tai tarpeen tuleva lahja eikä turhaa krääsää.

Meillä lapset saavat osan joululahjatoivelistansa toiveista lahjaksi ja sitten niitä yllätyslahjojakin, eli sellaisia lahjoja, jotka lapset eivät toivoneet mutta jotka ovat kuitenkin varmasti mieluisia ja tarpeellisia lahjoja. Näin oli myös minun ja mieheni lapsuudessa ja olen melko pitkään asti luullut, että näin on kaikissa perheissä. Ei se lahjalista ole mikään tilauslista, jonka mukaan ihmiselle on hankittava lahjat vaan lista toiveista, joita kyseinen henkilö toivoo lahjaksi ja joista osan hän saa, mutta ei välttämättä kaikkia toiveita, koska aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Näin ainakin ennen luulin.

Nykytapa sillä lailla että pitää olla just se yks tietty eikä mikään muu kun ennen saatettin toivoa "kirjaa". "tohvelit" tms. eikä annettu suoraan jonkun tietyn kattilan malli tai vaikka just joku nimenomainen hajuvesi.

Mitä iloa noista oikeasti on? Ihan turha paketoidakaan kun tietää jo mitä saa. Miksei osteta itse?

Mä olen laihduttanut 18kg ja täytyy uusia vaatekaappi, joten ihan rehellisesti sanoin miehelle, että voisi antaa lahjakortin tai viedä mut ostoksille. Samoin äidiltäni pyysin lahjakorttia, sanoi, että antaa rahaa. Ei ole mikään pieni summa, joka mulla menee nyt kaiķkiin uusiin vaatteisiin, joten olen erittäin kiitollinen, jos toiveeni toteutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki jos on kovin köyhä niin on järkevää toivoa tarpeellista mihin ei itsellä ole varaa mutta en mä nyt normaalina työssäkäyvänä mitään kattiloita tai talvitakkia ala toivoa. Ostan tietysti itse sen mitä tarvitsen.

Jotkut lapsetkin ovat oppineet siihen että lahjat pitää olla suoraan listalta, yllätyslahjan kohdalla ollaan oikeasti hämmästyneitä että mikäs tämä tämmöinen on, ei mulla ollut listalla (vaikka olisi ihan mieluinenkin lahja).

Ostaisin aloittajalle villasukat ja kätkisin niihin suklaalevyn.

No onko tuo huono lahja? Mä tykkäisin.