Kumpi on itsekkäämpää: Hankkia lapsi, vai olla hankkimatta?
Minusta lastenhankinta on itsekkäintä mitä on.
Sillä kukaan (ei lasketa nyt jotain 0.0000001 % ihmisistä), joka hankkii lapsen, ei kuitenkaan ole valmis adoptoimaan. SE olisi vähiten itsekästä, mutta niin sitä pitää niitä omia geenejä jatkaa, ja esittää samalla niin paljon parempaa kuin ne, jotka eivät lapsia hanki.
Kommentit (41)
En ymmärrä millä tavalla on itsekästä olla tekemättä lapsia. Ymmärrän kyllä miksi on itsekästä hankkia lapsia. Silti aion itse hommata ainakin yhden lapsen tulevaisuudessa, jos luoja suo.
Jaa, no sellaiset joista ei todellakaan ole vanhemmiksi hankkii lapsia, se on itsekästä. Myös huonot geenit huonontaa koko ihmiskuntaa ja tyhmyys lisääntyy jne.
Jos vain, joilla on oikeasti hyvät geenit, saisi lisääntyä, se olisi etu, muuten , kyllä lapsentekeminen on itsekästä.
Samaa mieltä. Minua haukutaan itsekkääksi, kun en hanki lapsia, mutta en nyt oikein ymmärrä mitä itsekästä siinä on, että jätän oman egoni/geenieni jatkeen hankkimatta?
Ensinnäkin adoptointi on todella vaikea prosessi ja kriteerien täyttäminen on todella vaikeaa.
Lapsen jättämättä tekeminen ei ole milloinkaan itsekästä. Lapsen tekeminen voi joskus olla itsekästä, esimerkiksi yksi psykopaatti tappoi lapsensa ja halusi sen jälkeen uuden, koska piti lasten pyyteettömästä rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Et selvästikään tiedä adoptoinnista mitään. Helpompaa ja halvempaa on tehdä lapsi itse, jos niitä haluaa. Adoptioon ei läheskään kaikkia edes hyväksytä.
Samat säännöt pitäisi olla lisääntyvillekin. Toki hieman vaikea hallita tilannetta, mutta kuitenkin.
Jaa. Mitä sitten? Minä ainakin elän tätä elämää ihan itseäni varten, tosi moni asia mitä teen on itsekästä koska haluan tehdä niin / nautin siitä jne. Elä sinä sitten ihan miten haluat itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selvästikään tiedä adoptoinnista mitään. Helpompaa ja halvempaa on tehdä lapsi itse, jos niitä haluaa. Adoptioon ei läheskään kaikkia edes hyväksytä.
Samat säännöt pitäisi olla lisääntyvillekin. Toki hieman vaikea hallita tilannetta, mutta kuitenkin.
Täysin samaa mieltä. Olen vela. t. 1
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Minua haukutaan itsekkääksi, kun en hanki lapsia, mutta en nyt oikein ymmärrä mitä itsekästä siinä on, että jätän oman egoni/geenieni jatkeen hankkimatta?
Täällä myös vapaaehtoisesti lapseton jo yli nelikymppinen, ja olen myös noita itsekkyys-syytöksiä kuullut. Ilmeisesti kyse on siitä, että on itsekästä että voi nauttia elämästään juuri niin kuin tahtoo, ilman lapsista seuraavia rajoituksia. Itse olen käsittänyt termin "itsekkyys" niin että se on itsekästä käytöstä suhteessa toisiin, kun taas lapsettoman sinkun hummailut ei ketään häiritse, mutta näköjään joillekin kaikki elämästä nautiskelu, joihin heillä itsellään ei ole mahdollisuuksia, on itsekkyyttä.
Mä en ymmärrä miten se tekemättä jättäminen olisi itsekästä, päinvastoinhan se on jos haluaisi muttei tee.
Eläminen itsessään on jo itsekästä, mutta itsemurha se vasta itsekkyyden huippu olisikin.
Lapsen synnyttäminen on itsekkäimpiä tekosia. Lapsen hiilijalanjälki elämänsä aikana on valtava. Mitä vähemmän ihmiset lisääntyvät, sen parempi on tilanne ympäristön kannalta. Nykyään lapsen hankkimista ei voida perustella oikeastaan millään. Kyseessä on itsekäs teko, koska vaan halutaan se oma lapsi. Tuhoatte lapsellanne myös muiden elinympäristön.
Kumpikin on ihan yhtä itsekästä. Teki kummin vain niin on parasta tehdä juuri se mitä itse haluaa.
Epäitsekästä olisi ainoastaan se, jos tekisi lapsia, vaikkei haluaisi tai olisi tekemättä, vaikka haluaisi.
Mä en tajua, miksi itsekkyys olisi joku synti. Mikä on se yhteinen moraalikoodisto, joka itsekkyyttä rajoittaa, jos siis ei ole uskovainen?
12, mietipä vähän pidemmälle.... taidat olla aik yksinkertainen, tai sitten akateeminen hörhö =)
Lapsia tarvitaan jatkamaan yhteiskuntaa, mutta lapsettomat jäävät elämään itsekästä ikisinkun elämää eivätkä ota vastuuta kenestäkään. Möllöttävät.
Itse olen saanut kuulla lähipiiriltä, että olen itsekäs, koska olen hankkinut vain yhden lapsen. Ennen lasta olin itsekäs, koska minulla ei ollut lapsia.
En ymmärrä, miten lapsettomuus on itsekästä. En myöskään ymmärrä, miksi olen itsekäs, jos olen todennut, että voimavarat riittävät tasan tähän yhteen. Olisiko parempi, että usea lapsi kärsii henkisesti huonosti voivasta äidistä, jotta minun ei tarvitse potea huonoa omatuntoa itsekkyydestäni?
Lasten hankinta on mielestäni todella itsekästä , mutta sitähän ei tunnu esim anoppi ymmärtävän, kun sädekehä loistaen on kasvattanut monta mukulaa.
Ei ole kysymys itsekkyydestä. Se nyt vaan on luonnon laki, että ihmiset lisääntyy niin paljon kuin maapallon energiavarat antavat myöden. Eli tulevaisuudessa lisäännytään vähemmän. Velat ovat luonnonoikku.
Näin olen kuullut.
Miksi lasten hankinta on itsekästä:
-ihminen tuhoaa maapallon ja olisi parempi jos kaikki vaan kuolisivat pois
-lapsi joutuu elämään *askassa maailmassa
-jotkut hankkivat lapsia vain, jotta on joku, joka hoitaa, kun on vanhus
Miksi lasten hankkimattomuus on itsekästä:
-lapsia tarvitaan pitämään yhteiskunta pystyssä aikanaan
-lapseton elämä on NIIIIIIN KIVAAAAAA, että ei kukaan ansaitse sitä, vaan elämän pitää olla kurjaa ja lapset tuo just sen tarvittavan kurjuuden
-KOSKA LAPSIA KUULUU HANKKIA!!! SE ON ELÄMÄM TARKOITUS!!!
Itse jättäydyn koko keskustelun ulkopuolelle ja teen juuri niin, kuin itse haluan ja parhaaksi itselleni näen. Kas, olenhan itsekäs.
Et selvästikään tiedä adoptoinnista mitään. Helpompaa ja halvempaa on tehdä lapsi itse, jos niitä haluaa. Adoptioon ei läheskään kaikkia edes hyväksytä.