Kumpi on itsekkäämpää: Hankkia lapsi, vai olla hankkimatta?

Olla hankkimatta. Kun on välineet,ja ne on tarkoitettu käytettäväksi luonnolliseen tarkoitukseensa,niitä pitää käyttää

0/5 ei verrattavissa

Vierailija kirjoitti:

Olla hankkimatta. Kun on välineet,ja ne on tarkoitettu käytettäväksi luonnolliseen tarkoitukseensa,niitä pitää käyttää

Ja ilman mitään luonnottomia ehkäisyjä sitten ja heti kun kuukautiset alkavat!

Riippuu ihan miltä kantilta asiaa katsoo. Yleisesti kummatkin ovat ihan itsekkäitä valintoja kaunisteli asiaa miten vaan itselleen.

Ja sitten kun teet sen yhden lapsen, olet yhtäkkiä taas itsekäs kusipää kun et tee lapselle sisaruksia.

Minultakin kysytään usein, että kai haluat lapsellesi sisaruksia (lapsi on pian 3v). No en halua. Minä en halua enempää lapsia, en koe että se olisi järkevää koska tiedän voimavarani (ja rahavarani). Eikä ne sisarukset ole mikään automaattinen rikkaus, esimerkkinä äitini jonka sisarukset ovat olleet keskenään ilmiriidoissa viimeiset vuosikymmenet. Äidillä on sentään ok-välit kumpaankin sisarukseensa.

Ihmisen hyöty yhteiskunnalle on jatkossa muutenkin aika kyseenalainen, koska robotit tekevät kaiken työn. Ihmiselle ei yksinkertaisesti ole enää muutaman vuosikymmenen kuluttua tarvetta. Eli synnytetty lapsi on nykyään "turhake", joka luo viihdykettä lähinnä vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tarvitaan jatkamaan yhteiskuntaa, mutta lapsettomat jäävät elämään itsekästä ikisinkun elämää eivätkä ota vastuuta kenestäkään. Möllöttävät.

Lapseton ei ole synonyymi ikisinkulle.

Millä tavoin se olisi epäitsekästä, jos minä, joka en lapsia halua, tekisin niitä? Ketä se palvelisi? Kiva joskus myöhemmin selittää lapsilleen, että en minä teitä oikeastaan halunnut, ajattelin vain olla epäitsekäs.

Maailmassahan on jo nyt lapsia, joilla ei ole vanhempia, tai jotka vanhemmista huolimatta ovat vailla aikuisseuraa kun aikuisilla on muuta tekemistä kuin olla lastensa kanssa. Eikö olisi epäitsekkäämpää, jos huolehtisin näistä lapsista sen sijaan että tekisin omia?

Olen siis vapaaehtoisesti lapseton mutta huom. en väitä lapsia hankkineita itsekkäiksi.

Itse olen aina nähnyt lapsen hankkimisen itsekkäänä, koska lapsihan hankitaan vain ja ainoastaan siksi, että itse sitä niin hirvittävän paljon halutaan.

Kyllä kyllä. Lapsen hankkimine on itsekkäämpää. Se on ihan selvä. Samalla se on  suurimmalle osalle ihmisistä erittäin suuri inhimillinen tarve. 

On myös valtava liuta muita asioita, joiden haluaminen on itsekästä. Sellainen se ihminen enimmäkseen on, että sen tekee mieli itselleen asioita, jotka tuntuvat hyvältä.

Epäitsekköimmät ihmiset elävät aika lailla eri lailla kuin valtaosa meistä muista.

Monet vanhemmat ihmiset sanovat, että nuoret ovat itsekkäitä, koska eivät hanki lapsia. Lapsettomuus tekee kuulemma ihmisestä itsekään. En oikein ymmärrä tällaisia perusteluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Minua haukutaan itsekkääksi, kun en hanki lapsia, mutta en nyt oikein ymmärrä mitä itsekästä siinä on, että jätän oman egoni/geenieni jatkeen hankkimatta?

Täällä myös vapaaehtoisesti lapseton jo yli nelikymppinen, ja olen myös noita itsekkyys-syytöksiä kuullut. Ilmeisesti kyse on siitä, että on itsekästä että voi nauttia elämästään juuri niin kuin tahtoo, ilman lapsista seuraavia rajoituksia. Itse olen käsittänyt termin "itsekkyys" niin että se on itsekästä käytöstä suhteessa toisiin, kun taas lapsettoman sinkun hummailut ei ketään häiritse, mutta näköjään joillekin kaikki elämästä nautiskelu, joihin heillä itsellään ei ole mahdollisuuksia, on itsekkyyttä.

Se että ei tee lapsia, ei ole sinällään itsekästä. Mutta usein tälläkin palstalla lapsettomuuttaan selittävät ihmiset selittävät sen hyvin itsekkäillä asioilla, eli ovat luonteeltaan joka tapauksessa itsekkäitä. Esim. se että ei tee lapsia sen takia kun siihen menisi rahaa jonka voisi itsekin hummata johonkin turhuuksiin ja ylellisyyksiin, eli siinä menee oman itsensä hemmottelu sen edelle että haluaisi itselleen rakkaan lapsen, toisen ihmisen, materia menee ihmisen edelle. 

Ei kaikista ole vanhemmiksi, eikä tarvi haluta lapsia, mutta mun mielestä se että itsensä hemmottelu on elämän tarkoitus on jotenkin niin pinnallista, tulee olo että varmasti jää muutkin perheenjäsenet vaille huomiota, raha ja valta on niin tärkeää että myy vaikka isoäitinsä.

Lapset nähdään nykyään kasvun ajurina ja kuluttajina. En halua sellaiseen maailmaan lapsia synnyttää.

En halua lisääntyä itse. Jos tulisi kauhea hinku, niin voisin adoptoida vähän vanhemmankin lapsen EHKÄ joskus. Mutta toistaiseksi ei ole kiinnostusta, Lemmikitkin riittävät.

Periaatteellisella tasolla lasten hankkiminen on itsekkäämpää kuin hankkimatta jättäminen. Jos tarkastellaan taas yksilön luonnetta ja tapaa arjessa huomioida itseään ja toisia, ja mietitään sitä, mistä nuo (varsinkin vanhempien ihmisten) puheet lapsettomien itsekkyydestä kumpuavat, niin lasten hankkiminen yleensä yksinkertaisesti tekee kovin itsekeskeisestä elämäntavasta käytännössä mahdotonta. Se ei tarkoita, että kaikkien lapsettomien elämäntapa sellaisenaan olisi itsekeskeinen - monet pyrkivät toimimaan pyyteettömästi esim. puolisonsa, ystäviensä ja sukulaistensa eduksi. Mutta lähtökohtaisesti perusluonteeltaan itsekkään on pakko uhrautua ainakin joissain määrin lastensa hyväksi. Joillakin itsekkäillä lasten saaminen kasvattaa luonnetta ja avartaa maailmaa, toisilla taas minä-keskeisyys vaihtuu minä ja minun kullanmurut -keskeisyydeksi. Olen nähnyt sellaisiakin tapauksia, joissa lapsen saaminen vähentää huomattavasti empatiaa ja kiinnostusta muita ihmisiä (oma puoliso, lapsuudenperhe, ystävät jne.) kohtaan. Vaikka osa entisestä itsekeskeisyydestä suuntaituisikin omiin lapsiin, niin en pidä tuota kovin ilahduttavana muutoksena, mikäli se tapahtuu muiden ihmisten kohtelemisen kustannuksella. Mainittakoon lopuksi, että itse olen kahden lapsen äiti.

Ongelma syntyy kun ihmiselle tai jollekin aatteelliselle ihmiselle aiheutuu ongelma joka pitää ratkaista ongelmalla.

Paljon helpompi on vain antaa ihmisten elää kuin tuomita heidät itsekkääksi.

Ongelman ratkaisu muka ihmisten eduksi aiheuttaa liudan muita muuttujia. On parempi mukautua maailmaan kuin yrittää muuttaa asioita kontrolloimalla muiden elämää.

Säätelemällä erilaisia syntyvyyteen liittyviä lakeja saadaan vain ongelmia kuten Kiinassakin on yhden lapsen politiikan jälkeen ongelmia.

Sanoisin että on tyhmää aatteellisuuden vuoksi olla lisääntymättä koska lisääntyminen on ihmisen perusvietti. Kondomi on hyvä ratkaisu siihen, mutta sekin tuo uuden muuttujan tilalle.

Esimerkiksi parisuhde kokee ennenpitkään muuttujan jos siihen ei synny lasta. Ihminen on kuin eläin vaikka kuvitteleekin kontrolloivansa ympäristöään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen synnyttäminen on itsekkäimpiä tekosia. Lapsen hiilijalanjälki elämänsä aikana on valtava. Mitä vähemmän ihmiset lisääntyvät, sen parempi on tilanne ympäristön kannalta. Nykyään lapsen hankkimista ei voida perustella oikeastaan millään. Kyseessä on itsekäs teko, koska vaan halutaan se oma lapsi. Tuhoatte lapsellanne myös muiden elinympäristön.

Sinällään ei suomalaisten tarttis omasta lisääntymisestään murehtia. Me ollaan katoava kansa. Katsotaampas tuonne Aasiaan ja kehitysmaihin. Holtiton lisääntyminen ja koulutuksen puute huolettaa eniten.

Otetaan se seikka että jokainen meistä tietää kuolevansa. Jos ei ole kiinnostunut lisääntymään niin tuskin on aidosti huolissaan tulevaisuudesta ja ihmislajin tulevaisuuden ongelmista kuten ylikansoituksesta jne.

Sellainen ihminen joka ei hanki lapsia ja on huolissaan ylikansoituksesta on jotain peiteltävää. Asia ei sinällään koske häntä mitenkään eikä mitkään muutkaan yhteiskunnalliset murheet. Yhteiskunta rakenteena perustuu jatkuvuudelle.

Siksi suhtaudun aina varauksellisesti (yleensä) nuoriin jotka ilmoittavat etteivät lisäänny, mutta ovat "huolissaan". Kun tälläinen ihminen kertoo että on huolissaan niin silloin minäkin olen huolissaan, koska en tiedä mitä tuo ihminen oikein tekee yhteiskunnassamme ja miksi hän todellisuudessa on huolissaan?

Mitä hän hautoo? Ei ainakaan jälkipolvia,,,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Minua haukutaan itsekkääksi, kun en hanki lapsia, mutta en nyt oikein ymmärrä mitä itsekästä siinä on, että jätän oman egoni/geenieni jatkeen hankkimatta?

Täällä myös vapaaehtoisesti lapseton jo yli nelikymppinen, ja olen myös noita itsekkyys-syytöksiä kuullut. Ilmeisesti kyse on siitä, että on itsekästä että voi nauttia elämästään juuri niin kuin tahtoo, ilman lapsista seuraavia rajoituksia. Itse olen käsittänyt termin "itsekkyys" niin että se on itsekästä käytöstä suhteessa toisiin, kun taas lapsettoman sinkun hummailut ei ketään häiritse, mutta näköjään joillekin kaikki elämästä nautiskelu, joihin heillä itsellään ei ole mahdollisuuksia, on itsekkyyttä.

Se että ei tee lapsia, ei ole sinällään itsekästä. Mutta usein tälläkin palstalla lapsettomuuttaan selittävät ihmiset selittävät sen hyvin itsekkäillä asioilla, eli ovat luonteeltaan joka tapauksessa itsekkäitä. Esim. se että ei tee lapsia sen takia kun siihen menisi rahaa jonka voisi itsekin hummata johonkin turhuuksiin ja ylellisyyksiin, eli siinä menee oman itsensä hemmottelu sen edelle että haluaisi itselleen rakkaan lapsen, toisen ihmisen, materia menee ihmisen edelle. 

Ei kaikista ole vanhemmiksi, eikä tarvi haluta lapsia, mutta mun mielestä se että itsensä hemmottelu on elämän tarkoitus on jotenkin niin pinnallista, tulee olo että varmasti jää muutkin perheenjäsenet vaille huomiota, raha ja valta on niin tärkeää että myy vaikka isoäitinsä.

Miksi tätä on alapeukutettu? Totuus kuitenkin on tämä.

Todelliset motiivit hukassa kirjoitti:

Otetaan se seikka että jokainen meistä tietää kuolevansa. Jos ei ole kiinnostunut lisääntymään niin tuskin on aidosti huolissaan tulevaisuudesta ja ihmislajin tulevaisuuden ongelmista kuten ylikansoituksesta jne.

Sellainen ihminen joka ei hanki lapsia ja on huolissaan ylikansoituksesta on jotain peiteltävää. Asia ei sinällään koske häntä mitenkään eikä mitkään muutkaan yhteiskunnalliset murheet. Yhteiskunta rakenteena perustuu jatkuvuudelle.

Siksi suhtaudun aina varauksellisesti (yleensä) nuoriin jotka ilmoittavat etteivät lisäänny, mutta ovat "huolissaan". Kun tälläinen ihminen kertoo että on huolissaan niin silloin minäkin olen huolissaan, koska en tiedä mitä tuo ihminen oikein tekee yhteiskunnassamme ja miksi hän todellisuudessa on huolissaan?

Mitä hän hautoo? Ei ainakaan jälkipolvia,,,

Jotkut kuule saattaa olla ihan aidosti huolissaan maapallon ja tulevien ihmisten tulevaisuudesta, vaikka omat lapset ei niihin ihmisiin kuulukaan. Sitä kutsutaan epäitsekkyydeksi. Toki itsekkäät ihmiset on huolissaan vain omien jälkeläistensä asioista eivätkä kykene ymmärtämään muunlaista näkökantaa...