En jaksa enää!! Lääkäri ei antanut minulle masennuslääkkeitä
kävin lääkärillä pari kuukautta jatkuneen masennuksen ja ahdistuksen takia. en yleensäkään mene helposti lääkäriin mutta nyt tuntui siltä että lapsetkin jo kärsivät kun olen tällainen, itkeskelen enkä jaksa mitään, juuri ja juuri saan perushommat hoidettua.
lääkäri oli vanhempi mies joka NAURESKELI että sellaistahan se elämä pineten lasten kanssa on, väsyttää ja saattaa vähän stressiäkin olla. Laittoi lähetettä psykologille juttelemaan mutta sinne pääsee aikaisintaan ensi viikolla! Olin niin typertynyt lääkärin käytöksestä etten osannut puolustaa enää itseäni, yritin kyllä sanoa ettei tämä ole mitään pientä stressiä, mutta lääkäri ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa! Oven ulkopuolella tuli sitten itku.
Tämä masennus on mennyt vaan koko ajan pahemmaksi, aamut alkavat itkulla. En tiedä pystynkö enää odottamaan ensi viikolle jotain psykologin keskustelua kun tuntuu että saatan pimahtaa lopullisesti koska tahansa! En enää yhtään ihmettele miksi jotkut äidit päätyvät epätoivoisiin tekoihin, jos terveydenhuollossa suhtaudutaan masennukseen näin!!
En voi edes vaihtaa lääkäriä kun tuo oli omalääkäri, yksityiselle ei ole varaa mennä kun rahaa saan vasta ensi viikolla ja tilillä rahaa enää ruokaan. Menenkö vaan uudestaan itkemään tuolle lääkärille, vai täytyykö koittaa sinnitellä vielä pitkät päivät ensi viikkoon? :(
Kommentit (73)
Mitä jos menisit päivystykseen ja sanoisit, että et todellakaan jaksa, että nyt on tapahduttava jotain tai tapahtuu jotain kauheaa. Luulisin, että pääsisit päivystävän psykiatrin luo...
Kuule ei ne terveyskeskuslääkärit mitään osaa. Hanki psykiatri hoitaan sun lääkitystäsi.
Kyllä mua uskottiin ja omalääkäri ehdotti masennuslääkitystä kun kerroin tuntemuksistani. Itku kyllä tuli jo siellä. Sain apua ja se on auttanut. Kyllä sinäkin apua saat, menet sitten vaikka päivystyksen kautta....
kaikki ei ole niin ankeeta kuin tuntuu eikä lääkkeet ole mikä pelastus! taidat olla riippuvainen niistä pilsuista?
Vierailija:
kaikki ei ole niin ankeeta kuin tuntuu eikä lääkkeet ole mikä pelastus! taidat olla riippuvainen niistä pilsuista?
Eikä ap käsittääkseni ollut mitään lääkkeitä ennen edes syönyt, joten tuskinpa on kovin riippuvainen niistä.
Huh, oletpa sydämetön ihminen.
Vierailija:
ota itseäsi niskasta kiinni!kaikki ei ole niin ankeeta kuin tuntuu eikä lääkkeet ole mikä pelastus! taidat olla riippuvainen niistä pilsuista?
ajan kuukauden päähän omalääkärille
Kirjoitti lähetteen ja pääset tosi nopsaan psykologille.
Ja oikeassa oli myös siinä, että kyllä elämä vaan on rankkaa pienten lasten kanssa, eikä se silti ole masennusta.
Sehän on vain ihan normaali tapa reagoida stressaaviin tilanteisiin, ei se automaattisesti ole mikään oire. Mistä te näitä opettelette?
muotivillitys mammoilla tää masennus, joopa joo antakaa lapset adoptioon jos on niiiiin rankkaa,mut ei lisää vaa tehtailaan ja ruikutetaan
Jospa lääkäri ei nähnyt masennuksesi olevan niin vakavaa, että se tarvitsisi lääkehoitoa. Lievästä masennuksesta voi yleensä selvitä pelkän keskusteluavun kanssa, kun taas keskivaikeassa ja vaikeassa masennuksessa lääkehoito on tärkeä osa hoitoa.
on tunteena kaikille tuttu ja sairaaksi voisi sanoa henkilöä, joka ei ole ikinä ahdistusta kokenut. Jännitys, levottomuus ja ahdistus ovat normaaleja tuntemuksia ja kuuluvat tiettyihin elämäntilanteisiin."
Näin lukee mm. Tervemediassa.
Minusta lääkäri toimi juuri oikein! Saat jutella tuntemuksistasi, ja hyvin nopeasti vielä pääset sinne psykologille.
Mitä ihmettä sinä niillä masennuslääkkeillä tekisit? Yritä nukkua, levätä ja syödä terveellisesti ja purkaa ahdistusta esimerkiksi liikuntaan nyt ennen sinne psykologille menoa.
Joten ei olo olisi ensi viikollakaan sen kummempi. Apuahan on kuitenkin tulossa, kun ensi viikolla pääset psykiatrille! Nyt pitää vaan yrittää jaksaa. Jos olet tooodella pahassa kunnossa, niin sitten päivystykseen ja sieltä osastolle lepäämään.
tilanteesi kuitenkin ylivoimaiselta ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, erilaisia pakkoajatuksia ja harhaisia pelkotiloja, suosittelen ehdottomasti hakeutumaan päivystävälle psykiatrille!
Uskoisin, että monelle tosiaan pelkästä keskusteluavusta olis enemmän hyötyä. Vuosia sitten mä menin itkemään masennusta yksityiselle: määräs lääkkeet, sanoi että tule sitten hakemaan vahvempia jos nämä eivät auta.
Ei puhettakaan psykologeista tai muusta keskusteluavusta. Järkyttävän vastuutonta toimintaa mun mielestä.
Eli siinä mielessä lääkärisi oli oikeassa, lääkkeet eivät ole ainoa vastaus, olet paljon tyytyväisempi ilman niitä. Pienten lasten äideillä auttaa varmasti monet muutkin asiat kuten vastuun jakaminen, oma aika ja ymmärtävä olkapää. Sitä paitsi niistä lääkkeistä tuli ainakin mulle alkuun tosi huono olo.
olen sitä mieltä, että liian helposti annetaan lääkkeet eikä esim. aikaa psykologille tms.
Mielestäni lääkäri toimi oikein.
Lääkkeet ovat terapian tuki ei toisinpäin.
Silloin kun on masentunut, ei sitä noin vain " oteta itseään niskasta kiinni" !!!!!
Otappa ite sitten kun olet masentunut, tule kertomaan sit tänne!!
siihen saakka että pääsee psykologille tms. Sitten katsoa asiaa eteenpäin, eikä välttämättä heti masennus/mieliala-lääkitystä!!
Tsemppiä ap:lle, kyllä se siitä!!!
Yksityiselle lääkärille pääsee niin, että saa maksuaikaa mutta en ole vielä kuullut apteekista joka myisi lääkkeitä velaksi. On taas niin ristiriitainen tämä juttu että ei tiedä itkisikö vai nauraisiko :/
Onko teillä mieleterveystoimistoa, mä sain sieltä hyvän avun ja ihan ilmaiseksi?