Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää!! Lääkäri ei antanut minulle masennuslääkkeitä
08.08.2007 |
kävin lääkärillä pari kuukautta jatkuneen masennuksen ja ahdistuksen takia. en yleensäkään mene helposti lääkäriin mutta nyt tuntui siltä että lapsetkin jo kärsivät kun olen tällainen, itkeskelen enkä jaksa mitään, juuri ja juuri saan perushommat hoidettua.
lääkäri oli vanhempi mies joka NAURESKELI että sellaistahan se elämä pineten lasten kanssa on, väsyttää ja saattaa vähän stressiäkin olla. Laittoi lähetettä psykologille juttelemaan mutta sinne pääsee aikaisintaan ensi viikolla! Olin niin typertynyt lääkärin käytöksestä etten osannut puolustaa enää itseäni, yritin kyllä sanoa ettei tämä ole mitään pientä stressiä, mutta lääkäri ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa! Oven ulkopuolella tuli sitten itku.
Tämä masennus on mennyt vaan koko ajan pahemmaksi, aamut alkavat itkulla. En tiedä pystynkö enää odottamaan ensi viikolle jotain psykologin keskustelua kun tuntuu että saatan pimahtaa lopullisesti koska tahansa! En enää yhtään ihmettele miksi jotkut äidit päätyvät epätoivoisiin tekoihin, jos terveydenhuollossa suhtaudutaan masennukseen näin!!
En voi edes vaihtaa lääkäriä kun tuo oli omalääkäri, yksityiselle ei ole varaa mennä kun rahaa saan vasta ensi viikolla ja tilillä rahaa enää ruokaan. Menenkö vaan uudestaan itkemään tuolle lääkärille, vai täytyykö koittaa sinnitellä vielä pitkät päivät ensi viikkoon? :(
Kommentit (73)
Luulin olevani ennen masentunut, mutta nyt kun minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja käyn säännöllisesti psykiatrilla ja psykologilla, niin huomaan sen eron, etät mitä on olla oikeasti masentunut.
Turha sellaisten on tulla mitään sanomaan, joilla ei ole oikeasti mitään tietoa. Se mikään muotisairaus ole, siitä vaan puhutaan nykyään avoimemmin, ennen se oli tabu.
AP:llle voimia, tunnistin itseni teksteistäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenpsykiatrin asiakkaita! Varhaisen vuorovaikutuksen työryhmän! On kyllä aivan mahtavaa porukkaa. Ootko ollu osastohoidossa? Mä olen sekä TYKSissä (715) että kaupungilla (A2).
Neuroosit aiheuttavat masennus oireita. Ensin pelkotila --->ahdistus--->alakulo---->psykoosi---> Neuroosit on paranettavissa, mutta vaatii hoidettavalta lujaa tahtoa ja ymmärrystä pelkotilojen perimmäiseen syyhyn.
synnytyksen jälkeinen masennus toi erilaisia pelkotiloja, esim. lapsen kuolemasta. Pelkäsin satuttavani lasta ja piilotin kodin teräaseet. Kävin tarkistelemassa hengittääkö lapsi, se oli minulle pakkomielle, pelkäsin menettäväni lapseni. Ja ihan kuulemma kuului taudin kuvaan...
Oltiin jo aiemmin yhteydessä ja kävivät synnärillä katsomassa vauvaakin.
Vierailija:
Lastenpsykiatrin asiakkaita! Varhaisen vuorovaikutuksen työryhmän! On kyllä aivan mahtavaa porukkaa. Ootko ollu osastohoidossa? Mä olen sekä TYKSissä (715) että kaupungilla (A2).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin 2 kuukautta yhdessä 715, mutta sitten romahdin enkä jaksanut hoitaa lasta. TYKS kai hoitaa nää synnytyksen jälkeen tapahtuvat masennukset, on enemmän kokemusta kuin kaupungilla.
En olisi kuitenkaan saanut esikoista mukaan ja ne oli mulle kuitenkin se mikä piti hengissä. Meillä oli verkosto hoidossa mukana joten välillä meillä kävi kaksikymmentäkin ihmistä palaveeraamassa ja pelastamassa meitä. Lisäksi kodinhoitaja tai kaksikin kävi kolmena päivänä viikossa hoitamassa lapsia. Oli aivan ihmeellinen se energia ja tunne siitä, että kaikki oli niin mukana auttamassa meitä. Kamalaa... tulee ihan itku kun ajattelee..
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta synnytyksen jälkeen kaikki kaatui päälle. Mekin ollaan saatu tosi ihanasti tukea ja apua kaupungilta, TYKSiltä, sossulta. Neuvolasta tosin ei mitään apua heltynyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa. En ole huutanut tai hermostunut lapsille tänään kertaakaan. Lapsetkaan eivät ole kiukutelleet tänään niin paljon. Kyllä se äidin oma vointi (hermoheikkous ja raivoaminen pikkuasioistakin) vaikuttaa lapsiin näin hurjalla yhden päivän kokemuksella, tai siis se kun pystyy olemaan rauhallinen ja voi itse paremmin. Nyt on luottavainen olo, että kaikki alkaa muuttua valoisammaksi. Ainakin alku on lupaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että onpahan se tyhmyyskin jonkin sortin sairaus. Kaipa sekin hoitoa kaipaa. Mikähän vaan on prognoosi?
Alue: Aihe vapaa
Tyksissä ollaan oltu vain lasten psykiatrisella koko perheen kanssa koska kyllä se mun masennus alkoi jo näkyä esikoisessakin kehitysviivästymänä.
4
Vierailija: