MITÄ teen tuon 3v. uhmiksen kaa?? HERMOT menee;((

Olen päivästä toiseen sinnitellyt tuon lapsen kanssa, mutta ei voi olla totta!! MIKSI tuo uhma vain pahenee??:( Ei siis mikään, ei mikään mene jakeluun. Olen yrittänyt olla tiukka, joustava, ymmärtävä ja kaikkea, mutta ei! Nyrkat ei tehoa, ei arestipenkit, ei lahjonnat, eikä kivojen asioiden pois ottaminen!!





-ap

Lapsen käytöksessä saattaa olla mukana mustasukkaisuutta äidistä. kokee, ettei saa tarpeeksi huomiota osakseen. Yhdessä touhuaminen ja asioihin mukaan ottaminen tuntuu lapsista kivalta. Ja kun päivän juoksentelee ympäriinsä, niin eiköhän se ala ruokakin maistua.

En halua vähätellä lapsen huonoa käyttäytymistä ja jos yhteisiä harrastuksia jo on , niin sitten pitää yrittää puhumalla ja syliin ottamalla. 3 - vuotias ymmärtää kyllä yllättävän paljon. Ja mitäs näitä palkitsemiskonsteja onkaan, ollut näissä kauhukakara ohjelmissa. Esim. jos on kiltisti niin tarra tauluun jne. Meillä oli yhteen aikaan käytössä sellainen lappu jääkaapin ovessa, johon lapset saivat laittaa rastin kun lolivat tehneet jonkun kotityön. Jopas innostuivat kotitöistä. 3 - vuotias voi auttaa pyykin lajittelussa, sukan parien etsimisessä, lelujen järjestelemisessä, nuken vaatteiden pesussa, omien lelujen pesussa ym.

Ja ei tyyliin mitään, itsepähän olet lapsesi tehnyt! Koska jokaiselle tuon repliikin laittajalla MANAA samanlaista olotilaa ja tilannetta!!:(

paikkakunnalla 3 vuotiaille. Kysy päivähoitotoimistosta?

Esim. pyykin lajittelu, hetken onnistuu, sitten vaatteet on pitkin poikin joka puolella kämppää. Lelujen kerääminen, saa ehkä kaksi lelua koriin ja sen jälkeen kuljettaa kaikki lelut pitkin kämppää! Huoneessa on MILJOONA lelua nyt lattialla, ENKÄ kerää niitä enää!!



Kaikki kivat reissut ja virikkeet menee pilalle jonkun PIENEN jutun takia ja lapsi alkaa kiroilemaan!! EI tuon kans kehtaa enää lähteä minnekään!! Jos soitan sossuun, niin hakeekohan ne tuon huostaan??:(



-ap

antaa huostaan, niin kyllähän se sossu hänet hakee. Olisiko sinulla mahdollisuutta saada lastenhoitoapua?

Voisko sillä olla joku neurologinen häiriö? Mun on helppo sanoa kun tuo meidän 3-vuotias on aika helppo tapaus ollut aina. Mutta miten itse käyttäydyt uhmatilanteissa? Meneekö sulta hermot ja joudut pois tolaltasi? Oman muksun kanssa olen huomannut, että se tinttaa kunnes saa haluamansa reaktion. Ja se reaktio on se, että vaikka lapsi huutaa kuin hinaaja, en hermostu, kerron sille rauhallisesti mitä tapahtuu (sulla on nyt tosi kurja olo, harmittaa todella paljon), enkä hylkää. En mene pois enkä suutu. Sitten kun vähän rauhoittuu, pyydän tulemaan syliin ja halaan tosi kovasti ja sanon että rakastan. Kun kaveri kömpii tällaisen huutoraivarin jälkeen syliin halattavaksi, mielialanmuutos saattaa tulla kuin sormia napsauttamalla. Lapsi on onnellisen oloinen. Luulen, että sai siitä sellaisen turvallisen " seinä jota vastaan hakata päätä" -kokemuksen.



Suosittelen MML:n nettisivuja, siellä on hyviä uhmaohjeita, samoin kuin Anna Wahlgrenin lapsikirjassa. Ja jos noitten ohjeita noudattamalla ei tokene, niin sinulla viesin ammattilaiselle arvioitavaksi, jos on oikeasti ihan pitelemätön tapaus.

Puhki olen, vaikka tällä hetkellä on vain yksi lapsi. Kauhulla odotan, millaiseksi tilanne muuttuu, kun toinen lapsi syntyy syksyllä. Oiskohan sun tilanteessa fiksua tosiaan harkita puolipäivähoitoa, kun kohta on kolme noin pientä? Ihan oman jaksamisesi takia. Saan varmaan kuraa niskaan tästä kommentista, mutta antaa muiden räksyttää.

ja seurakunnan kerhoon voi myös kolmevuotiaan jo viedä. Kerhoa on paikkakunnasta riippuen 2- 3 päivää viikossa muutama tunti. Saat kyllä myös lapsesi osapäivähoitoon jos haluat. Silloin voit viedä lapsesi päiväkotiin arkisin jokapäivä noin neljäksi tunniksi. Kysy tarkemmin oman alueen päiväkodeista.

ei tosin ihan tuossa mittakavassa, kuin teillä... välillä menee hermot ihan totaalisesti kun kaikki on ei ja en halua tai haluaa jotain mitä ei saa.. olen sitten ollutkin tiukkana siinä mikä on ei ja missä voi sitten antaakkin vähän periksi. Monesti olen jo ajatellut, että ei minusta ole tähän, mutta luonne on kuitenkin sellainen, että periksi ei anneta :) Syöminen on meillä aika melkoista tahtojen taistelua. Onneksi välillä tulee niitä hyviäkin päiviä.



Siskollani on kaksi poikaa, jotka ovat kuin jostain kauhuelokuvasta.. nyt pikkuhiljaa on ne säännöt kuitenkin alkaneet purra (toinen jo koulussa ja toinen 5-v) ja elämä on tasoittunut. Ikä tietysti vaikuttaa asiaan, eihän 3-v osaa ainakaan meillä osaa ajatella seurauksia..



kyllä se siitä.. koeta vaan löytää jotain kehumista uhmiksesta, vaikka välillä se on aika vaikeaa. Koeta vaan keksiä aina jotain uutta tekemistä isommalle, niin se energia kohdistuu muualle, kuin sisarten kanssa nahistelemiseen. Tärkeää on myös kertoa rakastavansa lapsiaan. Meillä poika usein sanookin että " isi ja äiti tykkää minusta" .. :)



En osaa sinua muuten auttaa, mutta ajattele ettet varmasti ole ainoa jolla on sama tilanne. Koeta vaan päästä välillä pois kotoa ja tuulettaa ajatuksia. Muutama minuuttikin raitista ulkoilmaa tekee hyvää savuaville hermoille.

Meillä vauva 2kk myös, ja pelottaa et joku päivä 3vee listii sen. Ihan hirveetä olla kotona kun lapsi pilaa kaiken; hyvätkin jutut muuttuu ikäviksi. Onneksi kerho alkaa ensi viikolla, toivottavasti helpottaa. Meillä ei ole mitään hoitoapua.

Mutta siis kaikki tutut ovat sanoneet, että laita tuo lapsi päiväkotiin.. on niin mahdoton.. Kukaan ei halua ottaa sitä hoitoon, koska ei hermot riitä! Ois kiva antaa lasten piirtää, MUTTA EI ole kiva hinkata päivää sitten noita seiniä!! Lattiat on ihan pilalla:( Joka ikinen kaappi pitää olla köytettynä kiinni, muuten pitää siivota kaikki kaurahiutaleet, jauhot jne. lattialta!! Koko kämppä on tulvassa, koska lapsi menee kylppäriin, ottaa käsisuihkun ja kastelee koko kämpän! Ja kaikki tapahtuu aina sillävälin, jos teen esim. ruokaa, käyn vessassa...



Ja mua niin hävettää tuon kiroileminen!!!! Neuvolassa otin sen puheeksi, jos ei hellitä kuukauden sisällä, niin sitten tehdään jotakin. Mulla vaan on niin tuhoisia ajatuksia joka päivä! Entä, jos en pysty enää hillitsemään itseäni??:( Pari kertaa olen jo ottanut tiukasti hänestä kiinni..



-ap

Tämä alkuraskaus on hirveintä, on ollut kauheaa pahoinvointia ja väsymystä, lopetin tupakan polton, niin hermot on niin kireellä. Ja nämä hormonit! Helpottaako tämä, olenko liian itsekäs, koska olen taas raskaana??



-ap

lapselle päiväkodista ja jo tänään soittaisin sinne. Siinä ei ole kenelläkään nokan koputtamista ja ammattilaiset osaavat varmaan ohjata lisätutkimuksiin jos on tarvetta. Lapsi saisi kavereita ja hoitajia ja toimintaa olisi erilailla.

Mihin soitan ja mitä sanon?? Olen niin poikki, itken vaan koko ajan. Ahdistaa, joudumme varmaan sitten silmätikuiksi:( Ja ahdistaa, koska tämä kämppä on niin likainen! EN yhtä paikkaa kerkeä siivota, kun lapsi sotkee jo toista!!:( Olen niin poikki:(*ITKEE*



-ap

Kyllä se siitä, usko pois=) Muutaman vuoden kuluttua et enää edes muista, että tällaisia aikoja on ollutkaan. Kokemuksesta puhun. Sulla vain sattuu olemaan vilkas poika. Kerhoa suosittelen, että saat vähän aikaa sillointällöin huilia.

Terv. kolmen vilkkaan pojan äiti.

Soitto neuvolaan. Kerrot, tilanteesi +kysyt miten pitäisi edetä. Ovat siellä palkkaa vastaan NEUVOMASSA nimensä mukaan=)

Enkä halua, että joku " koko ajan kyylää nurkissa" ... Ja tuntuu, että luovutan, jos pyydän apua!! Vanhemmiltani en voi pyytää apua, koska he eivät pidä siitä, että meille on tulossa jo kolmas:(

silti kauhea heti kun päästään kotiin. myös lomalla oli kauhea.

sitä kutsutaan uhmaksi ja se menee kyllä ohi. saattaa lapsi muuttua yhdessä päivässä.

3v. uhmailija on pahimmillaan, kokeilee rajojansa kokoajan. yhdessä tekeminen auttaa vähäsen.

Minä koen itseni ihan tavalliseksi suomalaiseksi, mutta joskus elämä vain tuo eteen tilanteita, että pitää selvittää ajatuksiaan jonkun ulkopuolisen kanssa. Minä oikeastaan pidän sitä etuoikeutena. Rohkeasti vain. Kyllähän Hollywoodissakin kaikki käyvät " terapiassa" :) Taidat vielä olla aika nuori?

T: kolmen vilkkkaan pojan äiti, 39v