Oletko joskus miettinyt aborttia?

Olen. Tulin vahingossa raskaaksi suhteessa jossa oli selkeästi yhteisymmärryksessä sovittu, että lapsia ei hankita. En kuitenkaan lopulta kestänyt ajatusta abortista (olen kuitenkin hyvin pro-choice!). En ole katunut päivääkään. Mies ei oikein koskaan ole täysin sopeutunut vaikka esikoinen on nyt 4-vuotias. 

Ei sitä tarvinnut miettiä, päätös oli tehty jo  ennen raskaustestin tulosta koska raskaus oli ei-toivottu. Sekuntiakaan en ole katunut.

Olen, viimeiset 10 päivää. Raskaus ei toivottu, tilanne vähintäänkin sekava. Olin ajatellut että voisin tehdä abortin jos vahinko kävisi, mutta ei tämäolekaan niin helppoa :(

Yhdessä vaiheessa " isäehdokas" jo ehdotti etten tekisi, olin sisältä onnellinen vaikka tilanne muuten todella pelottava. Ehdin ilahtua ettei minun tarvitse vauvaa tappaa, vaan se saa äidin ja isän...

Ei nyt sitten saakkaan, "isä" haluaa keskeytyksen,parisuhde ilman raskautta olisi käynyt. Minulle ei, joudun nyt pakolla sen tekemään, lähete on, mutta se toteutus siirtyy koko ajan. Ja tuota lapsentappajaa en halua koskaan nähdä, paljastipahan todelliset karvansa. En antaisi koskea itseeni enää ikinä, ja olen pettynyt miten väärin sen ihmisen arvioin.

Saa aborttinsa, ja oman rauhansa loppuiäkseen.

Ja 3. Vastaa vielä että taatusti tulen katumaan koko loppuikäni

Kun olin noin kuukauden seurustellut nykyisen mieheni kanssa, epäilin että olin raskaana koska menkkoja ei kuulunut (minulla on tosin epäsäännölliset menkat, mutta tietenkin ajattelin pahinta mahdollista vaihtoehtoa). Olin juuri aloittanut opiskelut ja mietin, että abortti olisi varmaan fiksuin ratkaisu siinä tilanteessa. En koskaan ehtinyt tehdä positiivista raskaustestiä, joten en tiedä olisinko aborttiin kuitenkaan päätynyt. 

Joo. Heti kun sain tietää raskaudesta hain lähetteen aborttiin. Päivääkään en ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Ja 3. Vastaa vielä että taatusti tulen katumaan koko loppuikäni

Älä tee aborttia jos tuntuu että tulet katumaan. Se altistaa vakavalle masennukselle myöhemmin. Lisäksi se katuminen voi olla todella katkeraa esim. lapsettomuudesta kärsiville. 

Abortti on joskus aivan mahtava, pelastava vaihtoehto jolloin se on tietysti oikea valinta ja sitä ei tule katumaan. Päinvastoin.

Älä tee tai ole tekemättä aborttia kenenkään muun vuoksi, älä ainakaan kostoksi. Tee se mikä sinusta itsestäsi tuntuu oikealle.

HEL-NYC kirjoitti:

Olen. Tulin vahingossa raskaaksi suhteessa jossa oli selkeästi yhteisymmärryksessä sovittu, että lapsia ei hankita. En kuitenkaan lopulta kestänyt ajatusta abortista (olen kuitenkin hyvin pro-choice!). En ole katunut päivääkään. Mies ei oikein koskaan ole täysin sopeutunut vaikka esikoinen on nyt 4-vuotias. 

Jos mies ei ole sopeutunut täysin ensimmäisenkään syntymään, miksi hankitte vielä toisen?

25 v sitten, ja sekuntiakaan en ole katunut.

Olen miettinyt paljonkin, koska työssäni noita keskeytyspotilaita kohtaan. Itsellä onneksi kaikki viisi raskautta ovat olleet toivottuja..

Nyt on jo ikää senverran, että jos nyt sattuikin raskaaksi tulemaan, täytyisi kyllä keskeytystä vakavasti harkita....en osaa sanoa, itä tekisin

Olen harkinnut, mutta onneksi,onneksi en siihen päätynyt.Olisin katunut loppuikäni, sillä tiedän nyt ja olen tiennyt kauan, että olisin ollut joko täysin yksin loppuikäni tai saanut lapsen miehen kanssa, jonka suvussa kulkee vaikea oppimishäiriö, eikä minusta olisi ollut yksinhuoltajaksi kuin erittäin helpon ja viisaan lapsen kanssa.Yksinhuoltaja olisin joka tapauksessa ollut, koska olen kykenemätön parisuhteeseen.

Sitä tietty voin jossitella oliko oikein olla näin itsekäs: hankkia oma elämä viettoman kustannuksella.Onneksi lapseni sanoo olevansa onnellinen, vaikka olen ollut "huono" äiti (en kuitenkaan juoppo tms. ainoastaan kypsymätön ajatuksissani ).

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Olen. Tulin vahingossa raskaaksi suhteessa jossa oli selkeästi yhteisymmärryksessä sovittu, että lapsia ei hankita. En kuitenkaan lopulta kestänyt ajatusta abortista (olen kuitenkin hyvin pro-choice!). En ole katunut päivääkään. Mies ei oikein koskaan ole täysin sopeutunut vaikka esikoinen on nyt 4-vuotias. 

Jos mies ei ole sopeutunut täysin ensimmäisenkään syntymään, miksi hankitte vielä toisen?

Koska olen itse suuresta perheestä, en halunnut lapseni jäävän ainoaksi. Miehelle taas oli aika sama onko lapsia yksi vai kaksi, kun niitä nyt kuitenkin oli.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja 3. Vastaa vielä että taatusti tulen katumaan koko loppuikäni

Älä tee aborttia jos tuntuu että tulet katumaan. Se altistaa vakavalle masennukselle myöhemmin.

Höpö höpö. Abortti ei aiheuta masennusta tai ahdistusta: https://www.theatlantic.com/health/archive/2016/12/abortion-doesnt-caus… Tuollainen pelottelu on vain naisvihamielisten abortinvastustajien propagandaa.

Varasin ajan aborttiin mutta tulin toisiin ajatuksiin ja päätin pitää lapsen. Nyt olen 4 vuotiaan kehitysvammaisen lapsen äiti. Kadunko? Pakko myöntää, joskus vaikeina ja raskaina päivinä.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja 3. Vastaa vielä että taatusti tulen katumaan koko loppuikäni

Älä tee aborttia jos tuntuu että tulet katumaan. Se altistaa vakavalle masennukselle myöhemmin.

Höpö höpö. Abortti ei aiheuta masennusta tai ahdistusta: https://www.theatlantic.com/health/archive/2016/12/abortion-doesnt-caus… Tuollainen pelottelu on vain naisvihamielisten abortinvastustajien propagandaa.

Höpö höpö itsellesi (http://bjp.rcpsych.org/content/199/3/180). En ole naisvihamielinen enkä todellakaan abortinvastustaja. Olen kuitenkin nähnyt mitä abortit joita nainen ei ole oikeasti halunnut tekevät tälle. Samoin kun olen nähnyt abortin teettäneitä naisia jotka ovat huojentuneita ja onnellisia valinnastaan. Olen myös tavannut naisia joille lapsen tekeminen on ollut suurin virhe elämässä ja he ovat katuneet etteivät valinneet aborttia. 

Siksi kehotankin miettimään tarkkaan ja tiedostamaan ne omat tunteet ja halut. On eri asia haluta perhe kuin se lapsi. On eri asia haluta kostaa kipeästi (vaikka itselleen) kuin haluta abortti. 

Vierailija kirjoitti:

Olen, viimeiset 10 päivää. Raskaus ei toivottu, tilanne vähintäänkin sekava. Olin ajatellut että voisin tehdä abortin jos vahinko kävisi, mutta ei tämäolekaan niin helppoa :(

Yhdessä vaiheessa " isäehdokas" jo ehdotti etten tekisi, olin sisältä onnellinen vaikka tilanne muuten todella pelottava. Ehdin ilahtua ettei minun tarvitse vauvaa tappaa, vaan se saa äidin ja isän...

Ei nyt sitten saakkaan, "isä" haluaa keskeytyksen,parisuhde ilman raskautta olisi käynyt. Minulle ei, joudun nyt pakolla sen tekemään, lähete on, mutta se toteutus siirtyy koko ajan. Ja tuota lapsentappajaa en halua koskaan nähdä, paljastipahan todelliset karvansa. En antaisi koskea itseeni enää ikinä, ja olen pettynyt miten väärin sen ihmisen arvioin.

Saa aborttinsa, ja oman rauhansa loppuiäkseen.

Älä helkkarissa tee aborttia jos jo valmiiksi noin pahalta tuntuu!! Todennäköisesti katuisit sitä katkerasti. Miehelle kannattaa antaa lähtöpassit, mutta aborttia en suosittele koska selvästi et sitä oikeasti halua. Ei näin isoja päätöksiä voi pelkästään miehen pillin mukaan tehdä. Sinä se kuitenkin joudut oman päätöksesi kanssa elämään joten kuuntele itseäsi.

Olen ollut kaksi kertaa raskaana, kumpikin raskaus ei-toivottuja.

Toinen raskaus jatkui, toinen keskeytettiin. Toista olen katunut, toista en ikinä.

Vastoin yleisiä mammapalstatotuuksia uskallan paljastaa, että se kumpaa olen katunut, ei ole abortti.

Lapsi nyt 6v ja viimeksi eilen mietin, miksi ihmeessä en silloin 7v sitten tehnyt aborttia.

No, ehkä tähän äitiyteen joskus sitten kasvaa ja tottuu? Niinhän aina toitotetaan, että nainen siihen kasvaa.

Milloinhan se tapahtuu minun kohdallani?

Olen tehnyt kerran abortin, ei sitä tarvinnut edes paljoa miettiä koska minkäänlaisia edellytyksiä lapsen pitämiselle ei ollut. Kaduin sitä että alunperinkään jouduin siihen tilanteeseen, mutta itse aborttia en ole koskaan katunut.

Olen tullut raskaaksi kun lapsiluku on koettu olevan täynnä ja ehkäisy on pettänyt. Raskaus ehti sen verran pikälle, että tarvittiin Valviran lupa keskeytykseen. Shokki ei-toivottu raskaus tietysti oli, mutta keskeytysajatuksella koko ajan mentiin, vaikka myös se kolmas lapsi perheeseen -ajatuskuvio käytiin läpi myös. Ei ole kaduttanut.