Lue keskustelun säännöt.
Sormiruokailu
14.12.2016 |
Mikä ihmeen muotijuttu tuo oikeen on? Mitä pieni oppii mukamas tuosta? Enemmän sotkemaan ja pelleilemään ruuan kanssa, kuin että menisi vähän enemmän suuhun asti ruoka.. Antakaa lastenlusikka käteen suoraan, oppii varmasti helpommin aterioiden kanssa syömään... Mutta, jokainen tehkööt tavallaan.
Kommentit (40)
OT, mutta voi Jeesus ja Maria että osaakin olla rasittava sana tuo sormiruokailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksia asiasta? Mielipiteitä? Ap
Oma lapseni napsi pieniä leivänpaloja 6-8kk iässä kyllä. Muutoin syötin lusikalla ja söi itsekin sillä kun oppi. Aikaa tästä 16v. Just kuulun että erään tutun lapsi syö vallan sormun kaiken. Olin hämmentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Opettelin syömään kokonaisen aterian sormin, kun asuin eräässä Aasian maassa. Se oli alussa paljon hankalampaa kuin puikoilla syöminen, mutta harjoitus - ja nälkä - tekivät mestarin. Tai ainakin osaajan.
Olet aikuinen, et pikkuinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitä pakollista äitimuotia ja kohkotusta kun joka asiasta pitää tehdä joku kasvatuksellinen ja kehityksellinen juttu ja numero. Ei riitä, että eleltäisiin sujuvaa arkea, lapsi saa ruokaa ja kasvaa. Nyt on trendikästä aistia lapsen jokainen yksilöllinen mielihalu ja etenkin, että lapsi saa sotkea ja toteuttaa itseään vapaasti. Se on hyvän äitiyden merkki, että antaa lapsen pelleillä ruoalla, sotkea sielunsa kyllyydestä ja mukisematta luuttuaa pikkukuninkaallisen perässä. Normaalin kehityksen kannalta monen mielestä yhtä välttämätöntä kuin vaikkapa vauvojen värikylpy tai vauvajooga.
Olen samaa mieltä, että aivan älytöntä kohkaamista. En tiedä yhtään aikuista, joka ei olisi lusikalla ja haarukalla syömällä kehittynyt aikuiseksi, saatika että olisi kuollut nälkään tai suun motoriikka jäänyt jollain tapaa vajaaksi. Sen sijaan näitä "minä itte, minä haluan"-lapsia tiedän useampia ja moni heistä on saanut pienestä asti sellaisen "lapsi on maailmamme napa"-kasvatuksen. Kaikessa mennään vauvan ja lapsen ehdoilla ja haluamisten mukaan. Jos lapsi haluaa pelleillä ruoalla, hän sen saa vapaasti tehdä ja vanhemmat tohkeissaan vieressä ihastelevat ja kuvaavat kun on se mussukka niin höppänä ja söppänä kun liiskaa bataattia pöytää vasten ja viskoo parsakaalit lattialle. Mitään konkreettista hyötyä tuosta tuskin on, muuta kuin oman äitiyden pönkitys, että meilläpä ollaan näin valveutuneita.
Paljon reippaammat ja paremmin käyttäytyvät lapset on tuttavapiirissäni sellaisilla vanhemmilla, jotka eivät tee joka vauvanhoidollisesta asiasta kamalaa showta ja numeroa, mene kaikessa "lapsentahtisesti" ja keskitä koko tarmoaan joka asiasta hössäämiseen, tutkimustiedon haalimiseen jne. Maalaisjärjellä menevät tuntuvat saavan lapsistaan paljon pärjääväisempiä, ihme juttu. Lapset on lapsia ja he kulkevat perheen menossa mukana, heitä hoivataan ja hellitään, mutta koko sirkus ei pyöri heidän ympärillään.
Meillä lapset ruokailee itse, ihan 6kk-> sormin ja lusikka kourassa. Hyvin ovat oppineet syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sormiruokailu kuuluu kiinteästi masuasukkien, isimiesten ja meidän neitien elämään. Turhaa vouhkotusta, mutta kai silläkin joku voi tuntea äitiyden kruunun kiiltävän.
En tiedä, halusitko jotain oikeaa vastausta, vai vaan sormiruokailun haukkumista. Jos et ole kiinnostunut googlaamaan tietoa asiasta, voin toki muutaman pointin kertoa, en kyllä kauhean pitkästi jaksa kirjoittaa.
- Lapsi saa syödä itse alusta asti ja niin paljon kuin itse kokee tarpeelliseksi.
- Lapsi oppii alusta asti karkean ruuan syömisen, sitä ei tarvitse erikseen opettaa.
- Vauvalla on yökkäysrefleksi paljon edempänä kuin isommalla lapsella tai aikuisella, joten yökkää pois sellaiset palat, jotka olisivat menossa kurkkuun. Jos tätä refleksiä ei harjoita karkealla ruualla, se siirtyy siihen paikkaan, jossa se isommalla lapsella/aikuisella on, ja näin ruoka meneekin helpommin ns. väärään kurkkuun, kun soseruokinnasta siirrytään normaaliin ruokaan.
- Kehittää suun motoriikkaa paremmin kuin soseruoka. Kysykääpä puheterapeutilta.
- Oman kokemukseni mukaan syöminen on lapselle mielekästä ja perheen ruokailu onnistuu hyvin yhdessä, kun lasta ei tarvitse syöttää. Meillä ainakin lapset ovat itse halunneet siirtyä syömään haarukalla ja lusikalla jo hyvin pienenä aikuisten/isomman sisaruksen mallin mukaan. Aloittajakin varmasti ymmärtää, ettei 6 kk:n ikäinen vauva osaa lusikalla syödä, mutta sormin (tai nyrkillä) osaa.
En omien lasteni kohdalla keksinyt mitään erityistä syytä syöttää soseita, toki joku voi nyt niitä tässä ketjussa tarjoa. Syyksi ei riitä se, että mielikuva sormiruokailusta on "muotia" tai liittyy jotenkin "masuasukkiin", eikä myöskään se, että niin ei ole tehty silloin, kun minä olin lapsi. Kyllä meilläkin ovat lapset syöneet vauvana syötettynä puuroa ja joskus soseita, mutta pääasiallisesti sormiruokaa. Olen kokenut sormiruokailun arkea helpottavaksi tekijäksi. (Ps. Meillä ei ole koskaan puhuttu kotona sormiruokailusta sormiruokailuna, vaan ihan syömisenä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No emmää kohkaamisesta välitä, mutta en keksi miksi olisin käyttänyt monta tuntia elämästäni soseiden valmistukseen ja lapsen suuhun lapioimiseen jos lapsi osaa syödä ihan itse ja aika samaa ruokaa kuin muukin perhe? Kyllä mä mielelläni hoivaan lapsiani ja näen vaivaa heidän puolestaan ja olen kyllä satunnaisesti syöttänytkin taaperoikäistä ja isompaakin kun ovat keksineet pyytää, mutta noin lähtökohtaisesti musta on ihan fiksua antaa lasten tehdä itse ja harjoitella heti kun on valmius.
Kumpaakaan lapsista en ole syöttänyt tai ruokkinut "vauvansoseilla". Enkä näe ongelmaa syöttämisessäkään jos perhe niin haluaa. Mutta toivon ettei vauvaikäisten omatoiminen syöminen ole muoti-ilmiö.
Sormiruokailu on kulttuurin degeneroitumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailu on kulttuurin degeneroitumista.
Varmasti on, jos kokee, että tehosekoittimella muussattu ruoka on jotenkin hienoa.
Siinä vaiheessa se on mielestäni outoa, kun sen kanssa ollaan enemmän tai vähemmän neuroottisia. Suututaan isovanhemmille, jos he lasta hoitaessaan syöttävät ruoan lusikalla.
Mutta on siinä puolensa, tai siis, hyvähän se on antaa lapsen itsekin tutkia ruokaa, sen koostumusta ja suuhun viemistä. Minä annan välillä tehdä niin ja useimmiten itse syötän, vauva 7kk vanha.
Ps. Kuvottaa sana "sormiruokailu"
En ole koskaan ymmärtänyt, miten hampaaton ihminen saa jotain irti vaikkapa porkkananpalasta tai edes kurkusta. Nälkähän siitä jää.
Mä en ole ymmärtänyt koko asiaa. Täysin ohi on mennyt koko sormiruokailu. Lapseni on 9kk ja syö omin käsin banaania, porkkanaa ja maissinaksuja (joskus myös muutakin). Loput tulee karkeina soseina lusikalla. Joskus hän syö itse mutta pääosin mä syötän. Pitäiskö siis kaataa lautaselle makaronia ja jauhelihaa ja antaa syödä siitä käsin? Nyt kun kirjotin sen tähän ni tuntuu toki ihan loogiselta. Meneekö syömiseen sitten tuntikausia kun se vauva syö makaronin kerrallaan ja heittää lattialle?
T. Helvetin tyhmä äiti joka onneksi palaa kohta töihin osa-aikaisesti ja päästää fiksumman isän vastuun ja vallan kahvaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miten hampaaton ihminen saa jotain irti vaikkapa porkkananpalasta tai edes kurkusta. Nälkähän siitä jää.
No porkkanat keitin tai paistoin, mutta kurkku kyllä alkaa mennä siinä vaiheessa, kun on yksi tai kaksi hammasta leuassa. Mun mielestä raa'an porkkanan pureskeluun tarvitaan poskihampaat. Sormiruokailu ei ole siis raakaruokailua, huoli pois! Ei jää nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ymmärtänyt koko asiaa. Täysin ohi on mennyt koko sormiruokailu. Lapseni on 9kk ja syö omin käsin banaania, porkkanaa ja maissinaksuja (joskus myös muutakin). Loput tulee karkeina soseina lusikalla. Joskus hän syö itse mutta pääosin mä syötän. Pitäiskö siis kaataa lautaselle makaronia ja jauhelihaa ja antaa syödä siitä käsin? Nyt kun kirjotin sen tähän ni tuntuu toki ihan loogiselta. Meneekö syömiseen sitten tuntikausia kun se vauva syö makaronin kerrallaan ja heittää lattialle?
T. Helvetin tyhmä äiti joka onneksi palaa kohta töihin osa-aikaisesti ja päästää fiksumman isän vastuun ja vallan kahvaan.
Vauvalle annetaan sellaisia paloja, joita pystyy laittamaan käsin tai sormin suuhun. Aluksi annetaan mieluummin isoja paloja, ei niin pieniä kuin makaroni. Siitä vain sitten suuhun. Kyllä se aluksi on tietenkin sitä, että ruokaa menee paljon lattialle ja esim. silmään, mutta kun on aloittanut siinä vaiheessa, kun lapsi pystyy istumaan syöttötuolissa ja pystyy ylipäätään laittamaan kädellä ruokaa suuhun, ei se enää parin kuukauden päästä ole sitä lattialle heittämistä.
Opettelin syömään kokonaisen aterian sormin, kun asuin eräässä Aasian maassa. Se oli alussa paljon hankalampaa kuin puikoilla syöminen, mutta harjoitus - ja nälkä - tekivät mestarin. Tai ainakin osaajan.