Kun töihin meno ahdistaa ja itkettää :(

Voi mä niin ymmärrän sua, läheiselläni sama tilanne. Loppupäivä töiden jälkeen menee itkemiseen, viikonloput suurimmalta osin myös. 

Hitto kun olisi niin paljon työpaikkoja, että voisikin lähteä lätkimään. 

Irtisanoudu, elämäsi paranee.

Oma valintasi. Minulla joskus samanlaista, mutta pusken eteenpäin, koska haluan tienata ja välillä sitten helpottaa. Irtisanoutumalla en pääse eroon omista tunteistani.

Irtisanoutumisen jälkeen sinulle seuraa työkkärin karenssi. Mieti vielä kerran. Voit silti alkaa etsiä aktiivisesti uutta työpaikkaa.

Ihan aluksi huolehdi, että nukut riittävästi. Kello 21-22 nukkumaan. Tai heti illalla, silloin kun alkaa nukuttaa! Itse nukahdan jopa kahdeksalta jo....

Syö erittäin hyvin.

Viikonloppuna lähde pitkälle lenkille. Kävele päiväsaikaan. 2-3 tuntia.

Unohda pyykkivuoret. Peset sen minkä tarvitset.

Ala syömään lisäravinteita ja monivitamiineja. Erityisesti D-vitamiinia tarvitset paljon, samoin rautaa.

Mikäli et syö lihaa, tai vain niukasti, niin osta apteekista 50mg rautatabletteja.

Osta myös C-vitamiinitabletteja, ja syö niitä, ellei sitrukset maistu. Syö c-vitamiinia monta kertaa päivässä.

Jos nukahtamaisvaikeuksia illalla: syö erittäin tukeva iltapala. Hiilihydraattipitoista, vaikka Berliiniin munkki. Runsaasti syö itsesi ähkyyn. Laita villasukat jalkaan. Viilennä huone. Siivoa makuuhuone, jos jaksat. Puhtaat lakanat. Lue kirjaa tai lehteä - ei puhelinta, telkkaria.

Jos tilanne tosi, tosi, tosi paha, niin ilman muuta tilaat lääkäriajan uupumuksen vuoksi. Siellä selvitetään luultavimmin veriarvot, tms. Väsymyksen syy olisi selvitettävä.

Jos mahdollista, niin rohkeasti puhu pomollesi: pyydä, että sinulla olisi henkilökohtaista asiaa. Kerro, kuinka olet äärettömän väsynyt - ja siksi sähellät työssä.

Unohda joulu, älä ainakaan ota siitä stressiä. Se tulee ja menee, ja taas tulee.

Elämä menee joskus - tai aika usein - sellaisessa sumeassa putkessa. Pimeässä. Mutta jotenkin kaiken kestää, kun tietoisesti huolehtii unesta, ruuasta, levosta, ulkoilusta. Kaikkinainen suorittaminen kotona töiden jälkeen on raskasta - älä siis suorita enää.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että suomalainen hektinen työelämä, perhe-elämä, arkielämä on aivan liian nopeatahtista, kiireistä. Esim. perjantai-iltapäivisin kaikki suorastaan hätäilevät, kiirehtivät, tempovat, ovat aggressiivisia päästäkseen pois töistä, viikonloppua viettämään. Enkä keksi muuta selitystä kuin kiire juomaan.

Monessa muussa maassa tahti on verkkaisempaa, perinteisempää. On aikaa käväistä pubissa, rentoutua. Elämän sisältöön vaikuttaa tämä.

Itselläni vastaava tilanne: työstä on kadonnut ilo, ahdistaa ihan helvetisti, olen itkuinen, stressaantunut, ärtynyt... Maanantai alkaa ahdistamaan jo sunnuntai aamuna ja koko työviikon odotan perjantaita. Tämä ei ole normaalia.

Pakko kuitenkin jaksaa kunnes saan uuden työn - karenssia en voi ottaa ja sairaslomalle en voi jäädä, eikä luonne anna edes periksi. Eteenpäin pusken ja mietin eteenpäin ja positiivisen kautta; todennäköisesti saan toisen työn kun aktiivisesti etsin, minulle maksetaan hyvin tästä työstä, olen muuten terve, perheasiat on todella hyvin, yms. Heti kun uusi työ löytyy niin se on Hasta la Vista!

Kenenkään ei ole pakko jatkaa paskassa työssä, joskus se on vain tehtävä että pärjää taloudellisesti. Perseestähän tämä on. Karenssia kun lykätään niin helposti. Ahdistukseen kun lisättäisiin taloudellinen ahdinko niin paletti olisi valmis...

Muutos lähtee sinusta itsestäsi. Kukaan ei tee sitä puolestasi. Aloita pikkuhiljaa.

Ajanvaraus työterveyteen nyt heti tämän luettuasi! Ai niin, eihän teillä mitään  lakisääteistä työterveyspalvelua oe, joten terveyskeskuseen sitten vaan.

Ymmärräthän, ettäirtisanouminen ei oloasi paranna, jos siihen on syynä esim. kilpirauhasongelma tai muu lääketieteellinen syy.

Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Aloita muutos pienin askelin eli nukkumisrytmi kuntoon, lisää vähitellen ulkoilua, terveellistä ruokaa tarpeeksi. Kun saat pohjan kuntoon voit miettiä miten saisit työpäiväsi mielekkäämmäksi. Laske vaikka rahamäärä minkä saat päivässä kokoon. Etsi itsellesi mielekäs harrastus. Ja muista: työ ei ole koko elämä.

Aloitus on vanha, mutta aihe on varmasti edelleen ajankohtainen monille. Itselläni on/oli samankaltainen tilanne. Pyrkisin välttämään irtisanoutumista ennenkuin uusi työpaikka on tiedossa, töitä on työttämänä aina vaikeampi saada.

Itselläni vapaus koittaa alle kuukauden kuluttua, kun uusi duuni alkaa! Takeita ei tietysti ole, että uusi työ on mieluisa, mutta ei se nyt voi helkutti soikoon olla yhtä kamala kuin nykyinen. Olen aikaisemmin viihtynyt edellisissä työpaikoissani, mutta nykyisessä on aivan liikaa työtehtäviä työtunteihin nähden. Työkuormaa kertyy päivä päivältä enemmän, työhön perehdytys oli riittämätön ja ahdistus kasvaa päivä päivältä. Koen työmoraalini olevan hyvä, mutta jotenkin ahdistaa myös kun esimerkiksi puoliso ei ymmärrä miten kamalalta töissä olo voi tuntua. Noh, eihän se olekaan edeltävissä työpaikoissa ollut kamalaa!

Pidätkö itse työstä kuitenkin? Oletko hyvä siinä? Vai koetko olevasi väärällä alalla? Itse varaisin ensimmäiseksi ajan lääkärille ja psykologille, että kaikki itse työhön liittymättömät mahdolliset ongelmat saataisiin selville. Kannattaa lähteä purkamaan tilannetta, koska jos se on "jatkunut syksyn ja vain pahenee", se ei ehkä itsestään parane. Itse tosiaan lähtisin purkamaan sitä fyysisen terveydentilan selvittämisestä ja keskusteluavusta.

Olen täysin väsynyt työhöni ja työnkuvaani. Teen vaativaa asiakaspalvelutyötä ja en jaksa enää. Olen toistaviikkoa kesälomalla, vielä kaksi täyttä jäljellä. Siltikään en ole päässyt töistä irti. Minulle maksetaan hyvin, mutta siinä kaikki. Muuta iloa ei oikeesti ole. Mietin jos lähtisin tekemään helppoa liukuhihnatyötä ja pois tästä oravanpyörästä

Nostellaanpa tätä. Varmasti monelle (kuten itselleni) ajankohtainen aihe. Onko kellään kokemuksia kertoa siitä,miten nopeasti toipuminen alkoi uuden työn aloittamisen jälkeen?