Nykyvanhemmat! Saatte aina vain moitteita, mutta ammattilaisena haluan antaa teille välillä myös kehuja

Olen työskennellyt terveydenhoitajana neuvolassa kohta 20 vuotta ja koko aikuisikäni olen erään urheilulajin tiimoilta pyörinyt siellä alle kouluikäisten toiminnassa mukana. Vaikka 2010-luvun vanhempia syyllistetään jatkuvasti milloin mistäkin, välillä varmasti myös aiheesta, näen tässä "nykyvanhemmuudessa" myös hirveästi positiivisia puolia.

Ensimmäisenä kehuja saa nykyisä. Kun aloittelin uraani äitiys- ja lastenneuvolassa terkkarina, oli isien osallistuminen paljon, paljon harvinaisempaa. Isät tulivat ehkä ekaan raskausajan neuvolaan ja olivat läsnä vauvan ensimmäisellä neuvolakäynnillä jos sattuivat olemaan isyysvapaalla. Noin muuten äidit kävivät yksin. Nyt minulla on paljon asiakasperheitä, joissa isä on ollut mukana joka ainoalla käynnillä aivan raskauden alusta alkaen. Se ei ole mikään "tullaan jos sattuu sopimaan"-juttu, vaan isät oikeasti järjestelevät töitään ja kalentereitaan niin, että pääsevät mukaan. Tämä on mielestäni valtavan tärkeä asia. Aivan erityisen hienoa minusta on, ettei tämä vaikuta edes olevan mikään iso luokkakysymys. Ylemmät toimihenkilöt käyvät siinä missä amiksessa opiskelevat tulevat teini-isätkin, ja molemmat ihan yhtälailla uskaltavat kysyä ja kertoa. Välillä tosin mietin, että mitähän se minun harjoitteluohjaajana aikoinaan vuonna 1996 toiminut, nyt jo pitkään eläkkeelle ollut vanhan kansan terveyssisar olisi nykysuuntauksesta ajatellut. :P Hän siis vielä tuolloinkin, vaikkei edes mitään esihistoriallista aikaa eletty, oli vähän sitä mieltä, että turhia ne miehet siellä synnytyssaleissa ovat.

Toinen on lapsiin kohdistettava hellyys. Mietin että onko tämä vain jotain omaa harhaani, mutta eipä kai. En nimittäin muista, että joskus 20 vuotta sitten lapsiaan harrastuksesta hakevat vanhemmat olisivat samalla tavalla halanneet, pussanneet ja kutsuneet kullaksi ja rakkaaksi. Myös neuvolavastaanotoilla näkee, miten vanhemmat aivan huomaamatta, kaiken muun ohessa milloin antavat pusun otsalle, milloin silittävät hiuksia. Lasta ei voi ikinä koskettaa hellästi liikaa, joten tästäkin valtava peukku!

Koen myös, että vanhemmat ovat aina vaan enemmän kartalla raskauteen ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista. Harvoin kukaan yllättyy siitä, että raskausaikana suositellaan syömään foolihappoa eikä kukaan kyseenalaista, ovatko raskausajan ruokasuositukset ihan paikallaan. Sen sijaan tulevat vanhemmat ovat joskus jopa liiankin huolissaan - soitetaan, että onko nyt kaikki pilalla kun saatoin vahingossa syödä pastöroimatonta juustoa tai mites kun join alkumaljan kaverin häissä ennen kuin tiesin olevani raskaana. Pohjimmiltaan sekin on mielestäni ihan hyvä asia, sillä se tarkoittaa sitä, että lapset syntyvät haluttuina ja vanhemmat haluavat oikeasti varmistaa, että lapset saavat elämälleen mahdollisimman optimaalisen alun.

Hyvä te! <3