Kerro kamalimmasta joulustasi!
Mulla se oli vuosia sitten mieheni äidin luona, joka väkisin halusi meidät aatoksi luokseen viettämään joulua. Menimme ihan hyvillä mielin mutta perille päästyämme odotti yllätys, kun tarjolla ei ollutkaan mitään jouluruokaa ja anoppi valitti koko päivän miten tyhmää on viettää joulua.
Lähdimme sitten illalla minun vanhempieni luo syömään. Harmitti todella, sillä oltiin siinä käsityksessä, että joulu anopin luona olisi ihan mukava ja perinteinen kuten yleensä oli ollut.
Kysyin jo hyvissä ajoin ennen joulua, että tarvitseeko apua jouluruokien tekemisessä ym. Mutta ei tarvinnut ja syykin selvisi, ei tarvinnut apua kun ei aikonut mitään tehdä.
Kommentit (10)
Äiti sai kohtauksen pari päivää ennen aatoa ja joutui sairaalaan. Todettiin aivokasvain jota ei voi leikata, kuoli seuraavana keväänä.
Vierailija kirjoitti:
Äiti sai kohtauksen pari päivää ennen aatoa ja joutui sairaalaan. Todettiin aivokasvain jota ei voi leikata, kuoli seuraavana keväänä.
Voi ei :( Elämä on niin arvaamatonta. :(
Kaikki lapsuuden joulut.
T: Päihdeperheessä kasvanut
Lapsena äiti ja isä ryyppäsivät koko aaton. Illalla tappelivat ja isä heitti äidin niskaperseotteella pihalle. Minä olin peiton alla piilossa ja itkin. Tämä toistui useampana jouluna.
Kaikki jouluaatot ennenkuin muutin omaan asuntoon 16 vuotiaana. Isä veti joka joulu kamalat kännit, hakkasi minut, hakkasi äidin, hakkasi kehitysvammaisen siskoni ja sammui oksennukseensa.
Viime joulu, äitini kuoli viime syksynä ja olin ihan romuna. Lapsille olin hommannut lahjat viime tinkaan eikä kovin moni ollut täysosuma. Jotenkin koko joulu meni ihan sumussa, en muista edes siitä mitään. Kuviakaan en ollut ottanut.
Isäni on alkoholisti ja lapsuuden joulut oli mitä oli. Muttei niistä mitään traumoja kuitenkaan jäänyt.
Se joulu kun mies oli henkitoreissaan sairaalassa. Kuolikin sitten ennen uutta vuotta. En viettänyt joulua mitenkään.
Vähän noloa tulla kertomaan tästä omasta huonoimmasta joulusta kun asiat voisivat olla paljon pahemminkin, kuten käy ilmi näistä alkoholistiperheiden ja läheisen sairastumisen ja menettämisen kokemuksista. Sympatiat teille. :(
Kuitenkin, minun kamalin jouluni oli teini-ikäisenä. Minulla on hyvä ja turvallinen lapsuus ja joulu on aina ollut paras juhla koko vuonna. Teininä kuitenkin tuli vastaan se aika kun ei ole enää lapsi ja täysi-ikäisyyteenkin on vielä muutama vuosi. Kun oli tottunut siihen että joulu on maagista aikaa ja on ihanaa saada lahjoja, herkkuja, katsoa piirrettyä, olla perheen parissa (jopa vaikka tiesi ettei joulupukkia ole olemassa). Tuli se ensimmäinen vuosi kun kaikki tuntui niin lapselliselta ja olo oli vain niin huono, mikään ei tuntunut miltään ja siitä tuli vain huonompi olo. En ehtinyt katsoa Lumiukkoa telkkarista ja itkin sitä aina välillä omassa huoneessani. Halusin takaisin lapsuuteen mutta tiesin että se ei ole mahdollista. Sisällä velloi jatkuvasti paha olo.
Sen jälkeen en ollut enää jouluihminen ja monta vuotta joulu oli vain neutraali asia, ihan kiva mutta ei niin ihana kuin lapsena. Lopulta se jouluinnostus alkoi taas nostaa päätään ja nykyään joulussa on taas hieman samaa taikaa kuin lapsenakin, mutta eri tavalla.
No se yksi joulu, kun ei ollut lunta ollenkaan.