Vaimo kiroilee ja haistattelee, saako jo erota?

Taas näitä

Rakkaudettomassa avioliitossa ei kuulu olla vain lasten takia. Eroamalla vaimostasi annat lapsillesi toisen kodin, jossa he saavat hengähdystaukoja äidistään. Äitikin saisi tällöin hengähtää ja ehkä rauhoittuisikin hieman. Sinä taas saisit tilaisuuden olla onnellinen ja etsiä uutta kumppania. Miksi siis et eroaisi?

Tavatooden paiskomisesta ei ole pitkä mtka väkivaltaan sinua ti lapsiaai kohtaan, häivy vielä kun voit. Aseta kamera jonnekin taloon että saat todistettua sen kuinka hän käyttäytyy, niin hän ei voi kiristää sinua lapsien tapaamisella.

Kannattaa erota ennen kuin vaimo alkaa myös fyysisesti väkivaltaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tavatooden paiskomisesta ei ole pitkä mtka väkivaltaan sinua ti lapsiaai kohtaan, häivy vielä kun voit. Aseta kamera jonnekin taloon että saat todistettua sen kuinka hän käyttäytyy, niin hän ei voi kiristää sinua lapsien tapaamisella.

Ymmärrän, että tavaroiden paiskominen kuulostaa huolestuttavalta. En kuitenkaan usko, että vaimo koskaan tulee olemaan väkivaltainen ihmisiä kohtaan, sen verran häntä tunnen. Tavaroiden viskelyä on silloin tällöin tapahtunut useamman vuoden ajan, joten hänellä olisi jo ollut monta tilaisuutta alkaa mäiskiä myös perheenjäseniä.

ap

Ja taas tää sama lapatossu täällä ulisee samasta asiasta. Ota se ero jo, saa vaimosi myös kunnon miehen.

Vierailija kirjoitti:

Ja taas tää sama lapatossu täällä ulisee samasta asiasta. Ota se ero jo, saa vaimosi myös kunnon miehen.

Mahtaisikohan paljonkin tulla tämmöisiä kommentteja, jos sukupuoliroolit olisi toisin päin?

Nainen ei ole tyytyväinen elämäänsä ja siksi hän tiuskii jatkuvasti. Ei sillä ole varsinaisesti mitään väliä mitä teette, koska hän haluaa vain purkaa pahaa oloaan syyttämällä muita kaikesta. Omakin exäni oli samanlainen. Varmasti helpotti eron jälkeen hänen raivoamisensa. 

Jos sinä et rakasta vaimoasi, niin eroa. 

Lapsia on turha käyttää siinä tekosyynä. Lapsille ei ole koskaan hyväksi olla keskellä vanhempiensa huonoa avioliittoa. Vanhempien parisuhde on lasten koti, ja jos se on rikki, ei se ole hyväksi lapsille. Erokaan ei ole häävi juttu, mutta eipä ole tuokaan. Kyllä se on lapsille hyväksi nähdä että huonosta parisuhteesta on lupa lähteä ja löytää parempi.

Kysyt muilta kun et vielä näe vastausta.

Naisen tehtävä ei ole miellyttää (suomalaista) miestä. Tuliko selväksi?

Tasa-arvoinen maailma, tasa-arvoinen Suomi! kirjoitti:

Naisen tehtävä ei ole miellyttää (suomalaista) miestä. Tuliko selväksi?

Tarkennuksena vielä, että suomalaisen naisen.

Vaimosi käyttää jo väkivaltaa, jos paiskoo esineitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pitäisi tehdä sellaisen vaimon kanssa, joka pienenkin vastoinkäymisen sattuessa alkaa huutaa ja kiroilla ja jos minä tai lapset teemme jotain väärin, haistattelee v****a? Saattaa myös paiskoa tavaroita mutta ei kuitenkaan lyö tai muutoin pahoinpitele ihmisiä.

Meillä on kaksi esiteiniä, ja samassa taloudessa asuvana tiedän oikein hyvin, ettei niiden kanssa ole aina helppoa. Mutta yritä siinä sitten opettaa lapsille itsehillintää ja käytöstapoja, kun äidillään ei ole niitä ollenkaan. Rouva on korkeakoulutettu ja ihan ok työssä, eikä hänestä vähän hissukkamaisen olemuksen vuoksi uskoisi tällaista. Olen puhunut asiasta vaimolle useammin kuin monesti, mutta mikään ei muutu. Viimeksi kysyin, että olisiko sallittua minun esim. lyödä häntä aina kun alkaa joku asia korpeamaan, mutta se on kuulemma aivan täysin eri asia. (Myönnetään, että on eri asia, muttei aivan täysin...) Kaikkiin kotitöihin osallistun ja muutenkin arkea helpotan minkä suinkin vain kerkiän, vaikkakin motivaatio auttamiseen alkaa olla vähän niin sun näin, kun koska tahansa voi tulla palkinnoksi perkeleitä.

Sanomattakin lienee selvää, että parisuhteelle tämä ei ole tehnyt hyvää - ellei hyväksi katsota sitä, että parisuhde on käytännössä päättynyt. Joskus aiemmin minua kiusasi, ettei vaimo antanut minulle minkäänlaista läheisyyttä, mutta nyt on tunnelmat sellaiset, etten itse halua koskea häneen enää pajapihdeilläkään.

Miten on, saako tällaisesta syystä ja tällaisessa tilanteessa erota? Syy siihen, miksen haluaisi sitä missään nimessä tehdä on se tavallinen ja mainittu tuossa edempänä, eli lapset. Toisaalta en tiedä, onko tämä meidän nykysysteemikään lapsille kovin terveellinen ympäristö.

M40

Kenen arkea sä helpotat? Eikä se olekaan sun arkea, sä oot vaan viaton sivustakatsoja? Mutta joo, jos häiritsee, sitten pitää ottaa ero, et sä siihen meiltä mitään lupaa tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pitäisi tehdä sellaisen vaimon kanssa, joka pienenkin vastoinkäymisen sattuessa alkaa huutaa ja kiroilla ja jos minä tai lapset teemme jotain väärin, haistattelee v****a? Saattaa myös paiskoa tavaroita mutta ei kuitenkaan lyö tai muutoin pahoinpitele ihmisiä.

Meillä on kaksi esiteiniä, ja samassa taloudessa asuvana tiedän oikein hyvin, ettei niiden kanssa ole aina helppoa. Mutta yritä siinä sitten opettaa lapsille itsehillintää ja käytöstapoja, kun äidillään ei ole niitä ollenkaan. Rouva on korkeakoulutettu ja ihan ok työssä, eikä hänestä vähän hissukkamaisen olemuksen vuoksi uskoisi tällaista. Olen puhunut asiasta vaimolle useammin kuin monesti, mutta mikään ei muutu. Viimeksi kysyin, että olisiko sallittua minun esim. lyödä häntä aina kun alkaa joku asia korpeamaan, mutta se on kuulemma aivan täysin eri asia. (Myönnetään, että on eri asia, muttei aivan täysin...) Kaikkiin kotitöihin osallistun ja muutenkin arkea helpotan minkä suinkin vain kerkiän, vaikkakin motivaatio auttamiseen alkaa olla vähän niin sun näin, kun koska tahansa voi tulla palkinnoksi perkeleitä.

Sanomattakin lienee selvää, että parisuhteelle tämä ei ole tehnyt hyvää - ellei hyväksi katsota sitä, että parisuhde on käytännössä päättynyt. Joskus aiemmin minua kiusasi, ettei vaimo antanut minulle minkäänlaista läheisyyttä, mutta nyt on tunnelmat sellaiset, etten itse halua koskea häneen enää pajapihdeilläkään.

Miten on, saako tällaisesta syystä ja tällaisessa tilanteessa erota? Syy siihen, miksen haluaisi sitä missään nimessä tehdä on se tavallinen ja mainittu tuossa edempänä, eli lapset. Toisaalta en tiedä, onko tämä meidän nykysysteemikään lapsille kovin terveellinen ympäristö.

M40

Kenen arkea sä helpotat? Eikä se olekaan sun arkea, sä oot vaan viaton sivustakatsoja?

Oletko aivan varma, ettei nyt mennyt saivartelun puolelle?

Tuliko käytös yllätyksenä vai onko aina ollut tällainen, myös ennen lapsia? Et sä voi muuttaa toista ja itse olet puolisosi valinnut.

Huudon ja tavaroiden paiskomisen keskellä kasvaminen ei ole lapselle hyvä paikka olla. Jos tilannetta on kerran yritetty ratkoa mutta se ei onnistu, ei jää jäljelle kuin ero. Se on parasta nimenomaan lasten kannalta. Yhdessä pysyminen ja turvattomassa ympäristössä kasvaminen ei ikinä ole lapselle hyväksi.

Lapset ottavat aina oppia vanhempiensa parisuhteesta myöhemmällä iällä. Se on se ensimmäinen peili, johon verrataan omia kokemuksia. Osa on ehkä tarpeeksi vanhoja tai järkeviä huomaamaan, että tuo malli on huono ja aktiivisesti toimivat saadakseen omaan elämäänsä jotain muuta. Valitettavan usein vaan ne huonot roolit ja käytösmallit opitaan normaaliksi ja niitä samoja virheitä sitten toistetaan itse myöhemmin omassa parisuhteessa.

Paras keino on näyttää se malli, että tämä suhde ei ole sellainen kuin pitäisi, joten päätimme erota. Sitten näytätte mahdollisen hyvän ja siistin eron mallin. Että voitte jäädä parhaassa tapauksessa hyviin väleihin ja hoitaa eron ilman hirveää draamaa. Vaikka teillä on draamaa nyt, olisi tärkeää, että voisitte päästä yhteisymmärrykseen edes siitä, minkä kuvan annatte lapsille.

Tärkeää olisi, että koska te olette ne aikuiset, että käyttäydytte nyt ainakin tässä yhdessä asiassa kuten aikuiset ja pistätte molemmat omat fiiliksenne sivuun ja mietitte, miten voitte hoitaa tämän mahdollisimman hyvin lasten kannalta. Hae yksinhuoltajuutta, jos muu ei auta. Lasten ei pidä kestää äidiltään huutoa ja kiroilua ja väkivallan uhkaa (sitä tavaroiden paiskominen on).

suhteenne on terminaalivaiheessa. akka on jo siinä tilanteessa että vaikka päivänsä olisi muutoin täydellinen, pelkkä puolison ja perheen näkeminen pilaa sen viimeistään. nyt ei auta muu kuin otat itseäs niskasta kiinni, pakkaat laukkusi ja huikkaat ovelta HASTA LA VISTA BABY.  elatusmaksujakaan et joudu montaa vuotta enää maksamaan joten nauti elämästäsi äläkä uhriudu. nykylapset kyllä ymmärtää tilanteen paremmin kuin uskot, heilläkin kaveripiirissä varmasti vastaavia tapauksia joten vertaistuki tulee aivan itsestään.

Kenen luvan tarvitset eroamiseen? Jos et halua jatkaa suhdetta, niin silloin kannattaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pitäisi tehdä sellaisen vaimon kanssa, joka pienenkin vastoinkäymisen sattuessa alkaa huutaa ja kiroilla ja jos minä tai lapset teemme jotain väärin, haistattelee v****a? Saattaa myös paiskoa tavaroita mutta ei kuitenkaan lyö tai muutoin pahoinpitele ihmisiä.

Meillä on kaksi esiteiniä, ja samassa taloudessa asuvana tiedän oikein hyvin, ettei niiden kanssa ole aina helppoa. Mutta yritä siinä sitten opettaa lapsille itsehillintää ja käytöstapoja, kun äidillään ei ole niitä ollenkaan. Rouva on korkeakoulutettu ja ihan ok työssä, eikä hänestä vähän hissukkamaisen olemuksen vuoksi uskoisi tällaista. Olen puhunut asiasta vaimolle useammin kuin monesti, mutta mikään ei muutu. Viimeksi kysyin, että olisiko sallittua minun esim. lyödä häntä aina kun alkaa joku asia korpeamaan, mutta se on kuulemma aivan täysin eri asia. (Myönnetään, että on eri asia, muttei aivan täysin...) Kaikkiin kotitöihin osallistun ja muutenkin arkea helpotan minkä suinkin vain kerkiän, vaikkakin motivaatio auttamiseen alkaa olla vähän niin sun näin, kun koska tahansa voi tulla palkinnoksi perkeleitä.

Sanomattakin lienee selvää, että parisuhteelle tämä ei ole tehnyt hyvää - ellei hyväksi katsota sitä, että parisuhde on käytännössä päättynyt. Joskus aiemmin minua kiusasi, ettei vaimo antanut minulle minkäänlaista läheisyyttä, mutta nyt on tunnelmat sellaiset, etten itse halua koskea häneen enää pajapihdeilläkään.

Miten on, saako tällaisesta syystä ja tällaisessa tilanteessa erota? Syy siihen, miksen haluaisi sitä missään nimessä tehdä on se tavallinen ja mainittu tuossa edempänä, eli lapset. Toisaalta en tiedä, onko tämä meidän nykysysteemikään lapsille kovin terveellinen ympäristö.

M40

Kenen arkea sä helpotat? Eikä se olekaan sun arkea, sä oot vaan viaton sivustakatsoja?

Oletko aivan varma, ettei nyt mennyt saivartelun puolelle?

Ai jos se parisuhteen ja perheen halunnut aikuinen kokee, että hänen tehtävänsä on vähän "autella" sitä toista osapuolta arjessa? Luuletko ettei tuo asenne paista läpi siitä "auttelusta"? Ei ihme että vaimoa pännii, pännisi muakin.