Oletko ärsyttävä tyyppi, joka on aina eri mieltä keskustelukumppanin kanssa? Miten tulet toimeen tuon piirteen kanssa?

Se vasta tylsää on jos kaikki ovat samaa mieltä.

En oiken tunnukaan tulevan toimeen monenkaan kanssa.

Onko sinulla sitten varsinaisesti omia mielipiteitä ollenkaan, jos olet automaattisesti vaan eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Minuun on joku sisäänrakennettu reaktio olla aina eri mieltä keskustelukumppanin kanssa. Siis jos toinen sanoo, "on se ihana kun aurinko paistaa" niin minä "joo, mutta onhan sadekin kiva, kun on niin raikas ilma". Enemmän tuo siis asia-aiheissa.

Tietysti ymmärrän järjellä, että välillä loukkaan keskustelukumppaneitani, mutta minulta vaan tulee tuo eri mieltä oleminen kovin automaattisesti.

Jos olet itse työstänyt tätä asiaa itsessäsi, niin kertoisitko siitä.

Jos taas haluat kertoa, että olen mielestäsi ikävä ihminen tai että siskon mieskin on tuollainen, niin tämä keskustelu ei ole sinua varten kiitos.:)

Juu, olen tuollainen. Näin joskus jonkun harjoituksen missä lie terapiaohjelmassa, että vastaa KAIKKEEN AINA myönteisesti ja kehitä ajatusta eteenpäin. Tyyliin "On se ihanaa, kun aurinko paistaa. - Niin, saa annoksen D-vitamiiniakin."

Työelämässä tuo tulee mieleen ja on saattanut vähän toimiakin, mutta siviilissä ei jaksa. Negat lähtee automaatilla...

Sama vika minulla. Se että sanon toisenkin puolen johonkin asiaan ei tarkoita, että olisin eri mieltä. Lähinnä kai sitä on tarve tarkastella asioita monelta puolelta tjtn. "pohtia ääneen".

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla sitten varsinaisesti omia mielipiteitä ollenkaan, jos olet automaattisesti vaan eri mieltä?

On tietenkin, mutta minua provosoi erityisesti, jos joku ilmaisee jonkun asian painokkaasti. Yleensä tuo asia liittyy suurempaan asiakokonaisuuteen, niin että asiassa on eri puolia ja kaikenlaisia syy-seuraus -suhteita. Olen sellainen, joka jaksaa eritellä myös toista puolta asiasta väsymättä, vaikka se ei olisikaan oma mielipiteeni. Tällainen asiakeskustelu on minulle kuin leikkiä ja toinen osapuoli kuitenkin kypsyy jossain vaiheessa siihen, että olen aina eri mieltä (muka) jostain asiasta, vaikka todellisuudessa vain rakastan väittelyä ja analysointia. Vaikka olisinkin samaa mieltä toisen osapuolen kanssa, saatamme ajautua riitaan, koska tuon ensin aiheen eriävät mielipiteet esille ja vasta jossain vaiheessa paljastan, että olen asiasta samaa mieltä kuin hän. Ehkä siksi, että haluan tietää, kuinka hän on päätynyt mielipiteeseensä. ap

Olen työstänyt niin etten halua olla mulkku. Tietoisesti annan toisen puhua puppua jos on harmitonta.Miksi häiriintyisin asiasta.

Lähden siitä etten kuitenkaan voi asioita korjata joten helpommalla pääsee kun antaa olla.

Kehotit olla osallistumatta keskusteluun jos on sitä mieltä että tuo on ihan pas***..no, olen eri mieltä.

Miksi tuollainen tarve? Onko sinulle jotain ongelmia? Minulla on tuttu joka vänkää lähes joka asiaan jotain kritiikkiä koska luulee että se on merkki hyvästä keskustelusta ja hänen älystään. Totta kai saa olla eri mieltä ja kertoa siitä, mutta hän tekee sitä myös asioista joista ei tiedä yhtään mitään. Siinä menee se älyllinen uskottavuus. Joskus paikkailen hänen kapasiteettinsa puutteita toteamalla tyhmiin heittoihin "voihan sen noinkin ajatella", ettei raukka menettäisi ihan kasvojaan. Hän usein kuvailee kuinka muut ihmiset eivät ole "hänen tasollaan", ja olen kyllä samaa mieltä- en ole yhtä rasittavaa henkilöä vielä tavannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on joku sisäänrakennettu reaktio olla aina eri mieltä keskustelukumppanin kanssa. Siis jos toinen sanoo, "on se ihana kun aurinko paistaa" niin minä "joo, mutta onhan sadekin kiva, kun on niin raikas ilma". Enemmän tuo siis asia-aiheissa.

Tietysti ymmärrän järjellä, että välillä loukkaan keskustelukumppaneitani, mutta minulta vaan tulee tuo eri mieltä oleminen kovin automaattisesti.

Jos olet itse työstänyt tätä asiaa itsessäsi, niin kertoisitko siitä.

Jos taas haluat kertoa, että olen mielestäsi ikävä ihminen tai että siskon mieskin on tuollainen, niin tämä keskustelu ei ole sinua varten kiitos.:)

Juu, olen tuollainen. Näin joskus jonkun harjoituksen missä lie terapiaohjelmassa, että vastaa KAIKKEEN AINA myönteisesti ja kehitä ajatusta eteenpäin. Tyyliin "On se ihanaa, kun aurinko paistaa. - Niin, saa annoksen D-vitamiiniakin."

Työelämässä tuo tulee mieleen ja on saattanut vähän toimiakin, mutta siviilissä ei jaksa. Negat lähtee automaatilla...

Minulle tämä on siviilissä suurempi ongelma. Työelämässä pystyn laittamaan paremmin etusijalle sen, että kokonaisuus tai asiat toimii eikä siksi ole syytä tuoda omia mielipiteitä esiin. Siviilissä taas tietysti koen, että haluan olla "oma itseni". Ja sitten olenkin "vastarannan kiiski".:) ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla sitten varsinaisesti omia mielipiteitä ollenkaan, jos olet automaattisesti vaan eri mieltä?

On tietenkin, mutta minua provosoi erityisesti, jos joku ilmaisee jonkun asian painokkaasti. Yleensä tuo asia liittyy suurempaan asiakokonaisuuteen, niin että asiassa on eri puolia ja kaikenlaisia syy-seuraus -suhteita. Olen sellainen, joka jaksaa eritellä myös toista puolta asiasta väsymättä, vaikka se ei olisikaan oma mielipiteeni. Tällainen asiakeskustelu on minulle kuin leikkiä ja toinen osapuoli kuitenkin kypsyy jossain vaiheessa siihen, että olen aina eri mieltä (muka) jostain asiasta, vaikka todellisuudessa vain rakastan väittelyä ja analysointia. Vaikka olisinkin samaa mieltä toisen osapuolen kanssa, saatamme ajautua riitaan, koska tuon ensin aiheen eriävät mielipiteet esille ja vasta jossain vaiheessa paljastan, että olen asiasta samaa mieltä kuin hän. Ehkä siksi, että haluan tietää, kuinka hän on päätynyt mielipiteeseensä. ap

Tuo että ajaudutte riitaan on ihan aiheetonta. Kun sanot että tiedät asioiden monet puolet niin silloin ei sinun puoleltasi pitäisi syntyä mitään riitaa. Eikä muutenkaan. Tulkitset varmaan inttämisen riidaksi. Itse en intä,koska on turhaa.

Eri mielipide on virkistävä, eri mieltä oleminen ihan luonteen pirullisuudesta johtuen kertoo persoonallisuushäiriöstä ja yleisestä vattumaisuudesta. Yksi tuttu sanoi kaikkeen "Ei välttämättä" ihan vain pottuillakseen.

Vierailija kirjoitti:

Kehotit olla osallistumatta keskusteluun jos on sitä mieltä että tuo on ihan pas***..no, olen eri mieltä.

Miksi tuollainen tarve? Onko sinulle jotain ongelmia? Minulla on tuttu joka vänkää lähes joka asiaan jotain kritiikkiä koska luulee että se on merkki hyvästä keskustelusta ja hänen älystään. Totta kai saa olla eri mieltä ja kertoa siitä, mutta hän tekee sitä myös asioista joista ei tiedä yhtään mitään. Siinä menee se älyllinen uskottavuus. Joskus paikkailen hänen kapasiteettinsa puutteita toteamalla tyhmiin heittoihin "voihan sen noinkin ajatella", ettei raukka menettäisi ihan kasvojaan. Hän usein kuvailee kuinka muut ihmiset eivät ole "hänen tasollaan", ja olen kyllä samaa mieltä- en ole yhtä rasittavaa henkilöä vielä tavannut.

Mä pystyn myöntämään jos en tiedä jostain asiasta enkä koskaan sano (tai ole sitä mieltä), että "muut eivät ole tasollani".:)

Eli kyllä, olen rasittava keskustelijana, mutta tuo kertomasi ei osunut minuun. ap

Täällä yksi samanlainen. Monesti ärsyttää itseäkin, mutta en vaan saa pidettyä suutani kiinni! Ja monesti tosiaan ei ole kyse siitä että olisin välttämättä eri mieltä keskustelukaverin kanssa vaan tulee jotenkin tarve haastaa ja miettiä toiselta kannalta. Olen oikein perinteinen vastarannan kiiski ja inttäjä. Mutta itse tykkään inttää, silloin kun toinen jaksaa inttää ja perustella omaa kantaansa takaisin, virkistävää ja stimuloivaa! Mutta suurin osa ei voi tätä piirrettä sietää...tiedän sen. Mutta itse en kyllä syty keskustelusta jossa myötäillään vaan toisia...

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi samanlainen. Monesti ärsyttää itseäkin, mutta en vaan saa pidettyä suutani kiinni! Ja monesti tosiaan ei ole kyse siitä että olisin välttämättä eri mieltä keskustelukaverin kanssa vaan tulee jotenkin tarve haastaa ja miettiä toiselta kannalta. Olen oikein perinteinen vastarannan kiiski ja inttäjä. Mutta itse tykkään inttää, silloin kun toinen jaksaa inttää ja perustella omaa kantaansa takaisin, virkistävää ja stimuloivaa! Mutta suurin osa ei voi tätä piirrettä sietää...tiedän sen. Mutta itse en kyllä syty keskustelusta jossa myötäillään vaan toisia...

Juuri näin:) Mutta silti olis hyvä, että homma säilyis just sen stimulaation ja innostavan keskustelun puolella sen sijaan että toinen keskustelija kokee mut vain negailijana.:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla sitten varsinaisesti omia mielipiteitä ollenkaan, jos olet automaattisesti vaan eri mieltä?

On tietenkin, mutta minua provosoi erityisesti, jos joku ilmaisee jonkun asian painokkaasti. Yleensä tuo asia liittyy suurempaan asiakokonaisuuteen, niin että asiassa on eri puolia ja kaikenlaisia syy-seuraus -suhteita. Olen sellainen, joka jaksaa eritellä myös toista puolta asiasta väsymättä, vaikka se ei olisikaan oma mielipiteeni. Tällainen asiakeskustelu on minulle kuin leikkiä ja toinen osapuoli kuitenkin kypsyy jossain vaiheessa siihen, että olen aina eri mieltä (muka) jostain asiasta, vaikka todellisuudessa vain rakastan väittelyä ja analysointia. Vaikka olisinkin samaa mieltä toisen osapuolen kanssa, saatamme ajautua riitaan, koska tuon ensin aiheen eriävät mielipiteet esille ja vasta jossain vaiheessa paljastan, että olen asiasta samaa mieltä kuin hän. Ehkä siksi, että haluan tietää, kuinka hän on päätynyt mielipiteeseensä. ap

Tuo että ajaudutte riitaan on ihan aiheetonta. Kun sanot että tiedät asioiden monet puolet niin silloin ei sinun puoleltasi pitäisi syntyä mitään riitaa. Eikä muutenkaan. Tulkitset varmaan inttämisen riidaksi. Itse en intä,koska on turhaa.

Minuakin harmittaa se, että tulee riitaa. Hommahan menee niin, että minä innostun (itse puheenaiheesta) ja toinen jossain vaiheessa hermostuu minulle. Sitten lähtee kaikki menemään omalla painollaan ja soppa on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi samanlainen. Monesti ärsyttää itseäkin, mutta en vaan saa pidettyä suutani kiinni! Ja monesti tosiaan ei ole kyse siitä että olisin välttämättä eri mieltä keskustelukaverin kanssa vaan tulee jotenkin tarve haastaa ja miettiä toiselta kannalta. Olen oikein perinteinen vastarannan kiiski ja inttäjä. Mutta itse tykkään inttää, silloin kun toinen jaksaa inttää ja perustella omaa kantaansa takaisin, virkistävää ja stimuloivaa! Mutta suurin osa ei voi tätä piirrettä sietää...tiedän sen. Mutta itse en kyllä syty keskustelusta jossa myötäillään vaan toisia...

Juuri näin:) Mutta silti olis hyvä, että homma säilyis just sen stimulaation ja innostavan keskustelun puolella sen sijaan että toinen keskustelija kokee mut vain negailijana.:)

Nimenomaan! Pitää (/pitäis) osata valita inttämispari hyvin eikä ajaa jotain viatonta keskustelijaa epätoivoon. >_

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi samanlainen. Monesti ärsyttää itseäkin, mutta en vaan saa pidettyä suutani kiinni! Ja monesti tosiaan ei ole kyse siitä että olisin välttämättä eri mieltä keskustelukaverin kanssa vaan tulee jotenkin tarve haastaa ja miettiä toiselta kannalta. Olen oikein perinteinen vastarannan kiiski ja inttäjä. Mutta itse tykkään inttää, silloin kun toinen jaksaa inttää ja perustella omaa kantaansa takaisin, virkistävää ja stimuloivaa! Mutta suurin osa ei voi tätä piirrettä sietää...tiedän sen. Mutta itse en kyllä syty keskustelusta jossa myötäillään vaan toisia...

Inttäminen ei ole sitä että esittelee asian kaikki puolet, vaan sitä että toistaa samaa asiaa ja yksityiskohtaa loputtomiin. Toki samaa kohtaa ja yksityiskohtaa saa toistaa siinä tapauksessa että toinen ei käsitä mitä tarkoitetaan. Yritetään saada viesti perille rautalankamallilla.

Tunnistan samantyyppistä omassa käytöksessäni ja luonteessani. Jos joku paasaa kovasti jonkun asian puolesta, esitän usein vastakkaista näkemystä tukevia mielipiteitä tai erilaisia näkökulmia. Olen myös analysoija ja en oikein käsitä, että vaikkapa omalla miehelläni ei ole kaikkiin asioihin mielipidettä ja perusteluja. Joskus tämä aiheuttaa meille riitoja, kun haastan miestäni ilmaisemaan mielipidettään tai etenkin argumentoimaan. Tiedän joskus olevani ärsyttävä tämän piirteeni kanssa, en kuitenkaan aina jänkää. 

Tätä ei tapahdu töissä tai kaverisuhteissa, tai osaan tehdä sen taitavammin, ärsyttämättä muita. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan samantyyppistä omassa käytöksessäni ja luonteessani. Jos joku paasaa kovasti jonkun asian puolesta, esitän usein vastakkaista näkemystä tukevia mielipiteitä tai erilaisia näkökulmia. Olen myös analysoija ja en oikein käsitä, että vaikkapa omalla miehelläni ei ole kaikkiin asioihin mielipidettä ja perusteluja. Joskus tämä aiheuttaa meille riitoja, kun haastan miestäni ilmaisemaan mielipidettään tai etenkin argumentoimaan. Tiedän joskus olevani ärsyttävä tämän piirteeni kanssa, en kuitenkaan aina jänkää. 

Tätä ei tapahdu töissä tai kaverisuhteissa, tai osaan tehdä sen taitavammin, ärsyttämättä muita. 

"Käsitä"?

Et hyväksy sitä että jollain ei ole mielipidettä johonkin asiaan. Sanot ettet käsitä. Oletko siis vajaaälyinen vai?

Sama vika. Oletan, että tästä syystä mua ei ikinä kutsuttu mihinkään ja kavereita on tosi vähän. Vanhempana oon vähän hillinnyt itseäni lasten takia. Meillä oli lapsuuden perheessä tapana väitellä ja kinastella jatkuvasti. Ei sitä itse pitänyt minään, kun oli tottunut, mutta kerran yksi kaveri sanoi, teillä aina vängätään. Ja niin vängättiinkin, vanhemmat ja lapset.