Oletko ärsyttävä tyyppi, joka on aina eri mieltä keskustelukumppanin kanssa? Miten tulet toimeen tuon piirteen kanssa?

Mä oon aina niin tiennyt tämän!!!

Tollasia tahallaan vastaan inttäviä äshooleja on siis OIKEASTI olemassa!!!

Joskus tulee vastaan tyyppejä, joiden kanssa keskustelu ajautuu aina siihen että tämä toinen on "oikeassa", vaikka asiassa ei ole edes mitään väiteltävää. Tyydyn häviäjän rooliin ja ihmettelen, miten jonkun kanssa ei voi keskustella normaalisti.

Pidän itseäni idioottina, kun olen sanonut esimerkiksi, että "olipa hyvää ruokaa" kun toinen selittää kaiken sen mikä ruuassa oli vikana (vaikka on kuitenkin syönyt reilun annoksen ja hakenut lisää?).

Keskustelu ei kuulunut mulle, mutta VOISITTEKO YSTÄVÄLLISESTI LOPETTAA TUON. Se on ihan h*lvetin ärsyttävää. Teitä ei pidetä fiksuina vaan hankalina.

On mukavaa esittää olevansa eri mieltä jostain asiasta kuin toinen, sillä tavalla saa käytyä mielenkiintoisia keskusteluja. On tosin huvittavaa jos myös vastapuolessa on tätä samaa vikaa, puheet tahtovat mennä hiukan ristiin silloin kun kumpikin vain keskittyy selvittämään toisen kantaa päästäkseen inttämään vastaan. Keskustelusta saattaa kehkeytyä hyvin absurdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla sitten varsinaisesti omia mielipiteitä ollenkaan, jos olet automaattisesti vaan eri mieltä?

On tietenkin, mutta minua provosoi erityisesti, jos joku ilmaisee jonkun asian painokkaasti. Yleensä tuo asia liittyy suurempaan asiakokonaisuuteen, niin että asiassa on eri puolia ja kaikenlaisia syy-seuraus -suhteita. Olen sellainen, joka jaksaa eritellä myös toista puolta asiasta väsymättä, vaikka se ei olisikaan oma mielipiteeni. Tällainen asiakeskustelu on minulle kuin leikkiä ja toinen osapuoli kuitenkin kypsyy jossain vaiheessa siihen, että olen aina eri mieltä (muka) jostain asiasta, vaikka todellisuudessa vain rakastan väittelyä ja analysointia. Vaikka olisinkin samaa mieltä toisen osapuolen kanssa, saatamme ajautua riitaan, koska tuon ensin aiheen eriävät mielipiteet esille ja vasta jossain vaiheessa paljastan, että olen asiasta samaa mieltä kuin hän. Ehkä siksi, että haluan tietää, kuinka hän on päätynyt mielipiteeseensä. ap

Ilman tarkempaa tapauskuvausta sanoisin, että sinulla on joku narsismikirjoon kuuluva persoonallisuushäiriö. Eikä kiinnosta vängätä asiasta enempää, heippa.

En mä aina ole automaattisesti erimieltä, mutta pitkälti kyllä. Mä en myöskään tuo mielipiteitäni kovin helposti esille.

Pari kaveria osaa kysyä ja kysyvät erikseen. Ehkä jopa jo kinuvat. :D Sitten saatan sanoa, jos hakevat toista näkökulmaa omaan juttuunsa, pystyvät perustelemaan, miksi mun toisenlainen mielipide on tärkeä. Välillä olen ollut jopa avuksi heille.

Vierailija kirjoitti:

Sama vika. Oletan, että tästä syystä mua ei ikinä kutsuttu mihinkään ja kavereita on tosi vähän. Vanhempana oon vähän hillinnyt itseäni lasten takia. Meillä oli lapsuuden perheessä tapana väitellä ja kinastella jatkuvasti. Ei sitä itse pitänyt minään, kun oli tottunut, mutta kerran yksi kaveri sanoi, teillä aina vängätään. Ja niin vängättiinkin, vanhemmat ja lapset.

Mulla taas on niin, että toisella vanhemmallani on myös tämä piirre. Ja olen myös tottunut hänen tapaansa keskustella, tai voisiko sanoa väitellä. Vaikka toisaalta uskon, että moni ei haluaisi kuulla, että tämä on piirre, joka tuntuu tulevan melkein suoraan tuolta vanhemmaltani ja jolle ei voi mitään (siis toki voin säädellä käytöstäni, mutta se perusreagointitapani on kuitenkin aina sama), niin tosi paljon myös siltä vaikuttaa. Myös suvussani on ihmisiä, jotka tykkää väitellä. ap

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina niin tiennyt tämän!!!

Tollasia tahallaan vastaan inttäviä äshooleja on siis OIKEASTI olemassa!!!

Joskus tulee vastaan tyyppejä, joiden kanssa keskustelu ajautuu aina siihen että tämä toinen on "oikeassa", vaikka asiassa ei ole edes mitään väiteltävää. Tyydyn häviäjän rooliin ja ihmettelen, miten jonkun kanssa ei voi keskustella normaalisti.

Pidän itseäni idioottina, kun olen sanonut esimerkiksi, että "olipa hyvää ruokaa" kun toinen selittää kaiken sen mikä ruuassa oli vikana (vaikka on kuitenkin syönyt reilun annoksen ja hakenut lisää?).

Keskustelu ei kuulunut mulle, mutta VOISITTEKO YSTÄVÄLLISESTI LOPETTAA TUON. Se on ihan h*lvetin ärsyttävää. Teitä ei pidetä fiksuina vaan hankalina.

No siis tiedän. Enkä ajattelekaan, että joku pitää minua fiksuna tämän vuoksi. Mutta juuri tästä syystä avasin tämänkin keskustelun. Että yleensä jossain vaiheessa kyllä ymmärrän, että olen ärsyttävä, mutta ajaudun siihen täysin vilpittömästi omana itsenäni. Ja kyllä, mun osalta nuo tilanteet menevät juuri niin, että sen sijaan, että vastaisin, että "kyllä oli hyvää ruokaa" niin alan miettiä, että olisiko tämän voinut tehdä toisin, olisiko jotain pitänyt lisätä tai ottaa pois. Vaikka olisin pitänytkin ruoasta. Erityisen kriittinen olen omia keitelmyksiäni kohtaan. ap

Olen enemmänkin samaa mieltä muiden kanssa ja se on ihan normaalia, kun ihminen tavallisesti etsiytyy samanmielisten seuraan. On minullakin kuitenkin yksi kaveri, jonka elämäntehtävä on olla aina eri mieltä ja nimenomaan eri mieltä, ei mitenkään "asian käsittelyä monelta kantilta", kuten tämän keskustelun akateemikot.

Minä olen usein eri mieltä, koska tosiasiassa on äärimmäisen harvoja asioita, joista ylipäätään voi olla vain yhtä mieltä. Itseäni vituttaa oikeastaan kaikki keskustelu, jossa esitetään mikään käsitys muka faktana tai varmana tietona.