Lue keskustelun säännöt.
Apua oon tosi ahdistunnu!!! Mitä teen? LÄÄKÄRIÄ/HOITAJAA PAIKALLA?
10.12.2016 |
Eli oon kärsinny jo pitkään peloista omasta terveydestä. Olen vasta nuori (16v) mulla jostain syystä yläasteelle siirtyminen aiheutti kauhean stressin. 7 lkn keväällä stressi helpottu, mutta tilalle astui pelot terveydestä. Olen ollut tämän n. 2.5 vuotta jatkuvasti huolissaan terveydestäni. Aiheet vaihtelevat aina.
Usein pelkään syöpiä. Nyt olen taas jostain syystä hyvin ahdistunut.
Tajusin yksipäivä jtn kauheaa tässä aijempaan aloitukseeni:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2732412/apua-syovista-tietavia-paikalla?…
Toi on ahdistannu mua ihan hirveästi. Luin ks palstoja jossa oli että tuo voi olla todella vaarallista.
Ahdistukseni lähti tavallaan tuosta voimakkaana , että pelkään joskus sairastuvani tuon takia.
Nyt kuitenkaan tuo asia ei enää niin paina mieltä tai no vieläkin vähän huolettaa, mutta suurin huoli on nyt tämä ahdistus. Jostain syystä ahdistus ei vain katoa.
En voi puhua tuosta kellekkään, kun en kehtaa.
Eniten kaipaisin vinkkejä, että mitä ihmettä teen. Olo on kuin zombilla, en muista mitään enkä tajua mitään. Pelkään, että vaivun johonkin psykoosiin.
Kaikista ikävintä on se, että ensi viikolla on tiedossa lomamatka jota oon oottannu pitkään.
Pelkään, että en pysty nauttimaan siitä.
Mitä ihmettä teen?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene terkkarille. Hän ohjaa sut eteenpäin ja saat apua. Heti maanantaina menet! Mulla on myös hypokondria ja ymmärrän tuskasi todella hyvin. Otat nyt vaan sen ensimmäisen askeleen kohti parantumista.
Eli mitä teen, että pääsen tästä ahdistuksesta pois?
Ap
Käy juttelemassa koulussa terkkarin kanssa? Se varmasti osaa ohjata sua eteenpäin. Vaikutat sen verran ahdistuneelta, etten usko että menee ohi ilman ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä teen, että pääsen tästä ahdistuksesta pois?
Ap
Menet heti maanantaina terkkarin puheille ja kerrot kaiken mikä mieltäsi vaivaa. Hän ohjaa sut eteenpäin. Täällä asiasta jankkaaminen valitettavasti vain pahentaa oloasi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene terkkarille, joka on nähnyt ja kuullut kaikenlaista, ei hän hätkähdä juttujasi. Terkkarin kautta pääset lääkäriin, joka on myös tottunut kaikenlaiseen eikä pidä pelkojasi noloina. Saat apua pakko-oireiseen häiriöön ja luulotautisuuteen, luultavasti pääset juttelemaan terapeutin kanssa, ehkä myös jotain ahdistusta helpottavaa lääkitystä harkitaan. Ja muistathan, että terveyshuollon henkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus. Se tarkoittaa, etteivät he saa puhua asioistasi kenellekään vaan ne pysyvät salassa, joten sinun ei tarvitse pelätä naurunalaiseksi joutumista. Pelkosi eivät katoa sillä, että haet vastauksia palstalta, sillä vaikka yksi ongelma katoaisikin, tilalle tulee aina uusi. Olet vielä nuori, ja ongelmaan pitää tarttua nyt, kun se ei ole vielä kroonistunut. Voit saada apua, mutta se ei tule netistä.
Vakiotrolli täällä taas, annetaan tämän pudota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelulla on suuri voima. Ajattele että vaikka on ihme tunnelmia välillä, ne on vaan ajatuksia eivätkä estä sinua elämästä!
Entäpä kuulostaako toi mun huolen aihe aiheelliselta?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolesi tupakan tumppien polttelusta on aiheeton. Puolen vuoden käyttö ei nosta syöpäriskiä.
Ahdistuksesta kannattaa mennä juttelemaan esim. terveydenhoitajalle, psykologille tai kuraattorille. Voisitko kertoa siitä myös vanhemmillesi? He voisivat auttaa lisäavun hankkimisessa. T. Sairaanhoitaja
Moi,
Olen itsekin ollut helposti ahdistuva ja stressaan paljon monia asioita. Yksi juttu, minkä olen tässä pikkuhiljaa oppinut, on pelkojen ja ahdistuksen hyväksyminen. Kuulostaa hassulta, mutta se yleensä lievittää pahaa oloa parhaiten. Esimerkiksi, jos en meinaa illalla saada unta ja rupean stressaamaan kauheasti "eih, voih, ei, en saa unta!", niin silloin tulee koko ajan pahempi olo, eikä uni varmasti tule. Nykyään tiedän, että yksi uneton yö ei ole maailmanloppu. Ajattelen siis, että "jaaha, vai niin, tänä yönä stressaa ja ahdistaa, eipä taida uni tulla, no, ei se mitään." Joskus käy niin, että uni ei todellakaan tule, mutta oloni on kuitenkin rentoutunut ja vähemmän ahdistunut, kun en yritä taistella tilannetta vastaan.
Ehkä sama juttu voisi toimia noiden sairauspelkojen kanssa. Ehkä voisit ajatella, että jos sairaus tulee, se tulee, et voi millään sitä kontrolloida. Joitain hyviä valintoja voit tehdä tänään terveytesi eteen, mutta mennyt on vain hyväksyttävä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Toinen juttu on se, että elämisen pitää olla elämisen arvoista. Oma äitini aina sanoo, että syö mieluummin vähän epäterveellisesti toisinaan, mutta nauttii elämästään kuin elää maksimaalisen vanhaksi, esim. satavuotiaaksi. Minusta se on hyvä asenne. Kultainen keskitie on hyvä. Arkena voi elää melko terveellisesti ja viikonloppuna voi hyvin herkutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta huomaat ap miten asiat paisuvat suuriksi jos pidät niitä sisälläsi. Ei tuo huolen aiheesi ole ollenkaan niin suuri miltä se susta tuntuu et tiedäkkään miten yleistä tuo tumppien polttelu on! Kylläkin tyhmää, mutta moni teki tuota munkin nuoruudesta ja heistä jokainen on tänäpäivänäkin elossa.
Hae apua kuitenkin pelkoihisi.
T. 50v isoäidiksi tullut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TYÖNNÄ ANUSTAPPI PERSEESEES
Käykö perusmalli? Pumpattavaa en omista(vielä)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TYÖNNÄ ANUSTAPPI PERSEESEES
Käykö perusmalli? Pumpattavaa en omista(vielä)
-ap
NO TODELLAKIN KÄY! SE PITÄÄ REIJÄN LEVÄLLÄÄN JA MIELEN KIRKKAANA. SUOSITTELEN KAIKILLE
Älkää langetko tähän trolliin ja pervoon! Tehtailee päivittäin näitä aloituksia "apua, auttakaa, lääkäriä/hoitajaa paikalla!"
Olen oikea ap, t ap
Ja anustapppi perseeseen aiuttoi
Eli tup ahdistaa vieläkin vähän, että oliko toi vaarallista. Mutta eniten vaivaa se etten pääse tästä zombi olosta pois :0.
Ap