Miten te muut kestätte psyykkisesti pikkulapsen sitovuuden?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä yks vaikeimmista asioista hyväksyä on ollut se että olen velvoitettu aina hankkimaan lapselle hoitajan jos haluan tehdä yhtään mitään itsekseni. Ei mikään maailmassa sido niin paljon kuin lapsi. Lemmikin voi sentään jättää jo pienenä pentunakin yksin kauppareissun tai salitreenin ajaksi.

Tästä syystä lapsiluku jää ehdottomasti yhteen. Luulin sietäväni tätä sitovuutta paremmin. 

Jep ja palkattu lastenhoitaja on kallis. Jos menee puolison kanssa leffaan ja syömään niin siitä saa pulittaa 50-100 euroa. Tuolla hinnalla jättää helposti treffi-illan väliin. Lemmikin vuorokauden mittainen hoitola maksu on lähes sama kuin lapsenvahdin tuntiveloitus. 

Vierailija kirjoitti:

Aihe on tabu

Ei se ole milläänlailla tabu, ei ollut edes 40v sitten kun sain esikoisen.

Muistan ne ensimmäiset viikot kun tajusin miten olin vauvassa kiinni tai hän minussa. Oltiin muutettu miehen työn perässä 400km päähän kaikista tukiverkoista, tunti synnytksen jälkeen isä totesi että ehtii vielä töihin loppupäiväksi. Kyllä se millä selvisi alusta  oli se suunnaton onni siitä pienestä nyytistä, vaikka oli hetkiä jolloin uupumuksesta oli valmis heittämään vauvan seinään.  Kun uskaltaa avata suun niin samanlaisia tuntemuksia on kaikilla uuden edessä olevilla.

Pari kuukauden kuluttua serkku sai vauvan ja hänen kanssaan puhuttiin myös niistä ei niin ihanista hetkistä, kasaantuneista pyykeistä, kun kahvimaito oli loppu ja sinne ei vaan  kipaistukaan vaikka kauppa oli 60m päässä, miten väsynyt ja ihmeissään on että tästä nyt pitää huolta oikeasti kokoajan. 

Nykyisin  paineita luo some, kaikki on niin puhtoista ja onnellista, jos joku kehtaa oikean kodinkuvia tai saati oma tukka likaisena., maitoläikät paidassa ja vauvalla yhteensopimattomat  vaatteet  niin jopa ollaan huutamassa kilvan  lasua., vaikka se on se normaali hetkittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vaikka lakkaat kierimästä siinä paskassa ja huomaat, että vauvan ja lapsen kanssa voi tehdä ihan samoja asioita. Kapakkaan et voi mennä tai ampua pingispalloja reijästä olkkarin pöydällä, mut voit pakata lapsen mukaan, mennä ravintolaan, kylään, museoon, kauppaan..

Ei multa ole jäänyt mitään tärkeää tekemättä. Ehkä sulla on vaan asenteessa vikaa?

No kun ei voi. Ei voi edes mennä suihkuun ja meikata rauhassa, lasta on vahdittava koko ajan ja siivottava sotkuja, joita perässään tulee. Kylään jos menee, ei voi keskittyä keskustelemaan ollenkaan koska lasta on vahdittava ja viihdytettävä. Ehkä sulla on passiivinen lapsi, joka menee siinä sivussa kuin joku asuste. Ap

Avaa joku ketju, jossa aiheena on vaikka: "onko normaalia huomata aikuisena, että sinulla on ollut aivan hirveät vanhemmat"

Onhan siinä ihan täyspäiväinen työ, että jotenkuten pärjää jos toinen vanhempi käy töissä ja toinen on niissä lapsissa kiinni.