Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Murskattu vaimo
05.12.2016 |
Olen n 35v ihan ok nainen - en juo, liikun, olen korkeasti koulutettu, panostan ulkonäkööni. Mieheni on yli 50v, kovaurainen mies yhteiskunnan huipputasolta. Ei kuitenkaan mikään julkkis ;) Ulkoapäin katsottuna elämme parasta mahdollista elämää, materiaa on ihan liikaa. Materia on miehelle tärkeintä, pitää olla hienoin talo, kalleimmat autot jne. Hänellä siis, ei minulla.
Mutta se, mitä täältä sisältä löytyy - voi surkeus. Olen tullut tulokseen, että mieheni kiusaa minua henkisesti. Myös fyysistä kiinnikäymistä on tapahtunut. Ensinnäkin, olen täällä kuin joku kotiorja. Ihmiset aina ihmettelevät sitä, kuka meillä siivoaa. Kun kerron, että minä, niin ihmettelevät, eikö pitäisi käydä siivouspalvelu, koska talossa on useita satoja neliöitä (ei siis mikään 200m2:n talo). Selitän aina, etten halua, että tänne tulevat vieraat ihmiset tonkimaan paikkoja. Todellisuus on, että mieheni, jolla on 10x tulot minuun nähden ei halua kustantaa siivouspalvelua edes kerran kuussa. Tai edes jouluksi. Tai edes kerran viidessä vuodessa tilata ikkunan pesua. Ikkunoita on satamäärin. Sanomattakin selvää, ettei mies siivoa ikinä, ei saa edes omia pestyjä vaatteitaan vietyä vaatekaappiinsa.
Tuskallinen asia on jatkuva mitätöinti ja alistaminen. Kuinka en osaa pukeutua, kuinka hänen vaatteensa ovat niin paljon hienompia ja kalliimpia kuin minun. (No kai ne on, koska palkallani ei ostella juuri muualta kuin marketeista tai henkkamaukoista.) Kuinka en osaa tehdä ruokaa (osaan mielestäni tehdä paljon parempaa ja monipuolisempaa kuin hän), kuinka olen tyhmä, kuinka huumorintajuton olen, kuinka kömpelö olen, kuinka surkea ura minulla on, kuinka surkeasti saan pidettyä siisteyttä, kuinka jääkaappi on joko täyttä pilaantunutta ruokaa tai sitten siellä ei ole mitään syömistä. Tässä vain pieni osa kaikesta, mitä hän jatkuvasti minulle toistelee. Lisäksi hän ei osaa alkeellisimpia käytöstapoja: ei kiitä koskaan mistään, ei tervehdi kun tulee, ei hyvästele kun lähtee, ei kysy kuulumisia. Ei sano hyvää yötä. Ei myöskään keskustele kanssani murheistani, jos joku on ollut minulle ilkeä, on minussa.
Maria
Jatkuu...
Kommentit (30)
Vähän liian "tarinallinen" ollakseen totta. Etenkin tuo "jatkuu". Mutta nytkö vasta heräät miehesi kusipäisyyteen? Olethan elellyt siellä tuhansien neliön palatsissasi jo jonkin aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta valittaminen.
Naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä piste.
Kuinka mones tyttöystävä olet? Itse rakastan itseäni enemmän kuin kulisseja.
En ole kotiorja tai likasanko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löydät kyllä uuden rikkaan miehen koska sinulla on tavallaan CV ja olet ollut ihan vaimona ettet minään sugarbeibenä jolle olisi kertynyt rikkaiden piirissä maine.
Näin se vaan toimii. Aina rikkaiden miesten ex-vaimot löytävät uuden saman tasoisen.
Provohan tämä, mutta jos olisi totta niin toteaisin vain, että jos luksuselämä on tärkeämpää kuin oma ja lapsen hyvinvointi niin jatka toki samaan malliin. Tai älä ihan samaan, anna lapsi pois, jotta se pääsee parempaan kotiin.
Tiedät hyvin, että yksinhuoltajana pystyt saamaan vuokra-asunnon ja saat lapselle päiväkotipaikan jotta pystyt käymään töissä. Jos tulot eivät riitä niin olet oikeutettu asumistukeen. Luonnollisesti saat lapsilisän kuten nytkin ja mies maksaa elatusapua. Mutta jos mieluummin elät linnassa ja valitat niin anna palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kamalalle. Onneksi itselläni tavan duunarimies joka ei havittele maallista mammonaa. Perhe ja perheen hyvinvointi on hänelle tärkeintä. On aina hoitanut lapsia ja ruoat laittaa.
Biologisesti olet normaalissa suhteessa siis, mutta nykyajaikana tämä ei ole kyllä kovinkaan kivan oloista sinulla. En ymmärrä mikset ole jo lähtenyt? En kyllä ymmärrä alkuperäistä syytä mennä edes naimisiin tämmöiseen suhteeseen, todennäköisesti biologia "ansa" sai sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä vain lohdutusta haluat, etkä millään tavalla muuttaa tilannetta paremmaksi?
Mieti nyt ihan tarkkaan, mitä hyvää sinä näet tässä nykyisessä elämässäsi niin, että et millään tavalla halua järjestää omaa elämääsi paremmaksi+
No, onhan noita jotka ihan ammatikseen siivoavat suuria omakotitaloja, ei kai sinun siivoamisesi siitä paljonkaan poikkea. Mutta miksi ihmeessä sinä pahoinpitelyä siedät? Ai niin, se raha, mutta etkö pärjäisi vähemmällä?
Jos "ihmisten puheet" ovat sinulle tärkeämpiä kuin oma onnesi, niin siinähän sitten lusit. Mutta ajattele edes lastasi!
Jos tämä on totta niin:
Etsi joku jolle voit puhua, esim kirkon terapeutti ta turvakodista joku tms. Hyvä ystäväkin voi joskus auttaa.
Lähetä sinun pitää mutta se ei ole helppoa, tarvitset siihen rohkaisua.
Ala nyt suunnittelemaan lähtöä. Säästä rahaa sivuun ettei alkuajat ole niin rankkoja. Katsele asumis vaihtoehtoja , laske jo valmiiksi miten rahaa kuluisi laskuihin jne.
Pärjäät kyllä, minäkin pärjäsin. Onko teillä avioehto ?
Jos ei niin voit sopuisasti tyytyä " vähään" että ero sujuu nopeasti , tuollaisesta omaisuudesta riittää kyllä vaikka mies vähän huijaisikin erossa.
Sitten kun olet tehnyt sen, se vapauden ja onnen tunne on niin ylitsevuotava. Ei haittaa vaikka elämä on köyhempää. Jokainen päivä ja aamu tuntui upealta lahjalla. Lasten kanssa oli ihanaa kun kenenkään ei tarvinnut enää jännittää, kukaan ei puhunut rumasti toiselle jne.
Ja tuo yksi ihme kommentti että rikkaiden miesten ex ät löytää aina uuden saman tasoisen kyllä ainakin minun kohdallani pitikin paikkansa lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Murskattu vaimo" :D Humiseva harju, Ylpeys ja ennakkoluulo, Rikottu rakkaus, Sydämen tuskaaaaah, sateisen ja pimeän maanantain piristys. Kiitos!
Vai näytteleekö aapee keskispoijan vaimoa? Pieleen meni, Maria ei osaa noin hyvin suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyh, joulunalusangstinen lähiömamma siellä heruttelee mielikuvitusjuttuja.
Jos tuommoinen tulisi oikeassa elämässä vastaan, niin sanoisin, että niin makaa kuin petaa. Jos raha on niin tärkeää että ei voi erota, sitten pitää vaan sietää lyönnit, kiroilu ja alistaminen. Hauskaa loppuelämää.
Miehesi kuulostaa sairaalan narsistilta. Jätä hänet Ja Ota lapset mukaasi. Pärjäätte paremmin ilman tuota kusipäätä. Ja kyllä sinua uskotaan, itse olen eronnut samantapaisesta suhteesta turvakodin kautta Ja olen kuullut monta samanlaista kohtaloa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalle. Onneksi itselläni tavan duunarimies joka ei havittele maallista mammonaa. Perhe ja perheen hyvinvointi on hänelle tärkeintä. On aina hoitanut lapsia ja ruoat laittaa.
Kyse ei ole koulutuksesta vaan asenteesta. Tavallinen duunarimieskin voi olla hyvinkin perinteisten sukupuoliroolien kannattaja.
Meillä sekä mies että minä olemme lapsen sairastelut hoitaneet ihan itse, vaikka vaativissa asiantuntijatehtävissä työskentelemme, eikä ns. turvaverkkoja ole.
Mä alkaisin tossa vaiheessa salaa kuvaamaan käytöstä ja nauhoittamaan miehen puheita. Ja pitäisin ne tarvittaessa todisteina eron jälkeen, jos hankalaksi heittäytyisi.
Ei tommosessa paskassa voi elää.
Ala nyt nainen oikeasti suunnittelemaan eroa!
Onhan teistä jo yksi lasu eli todiste oloistanne.
Jos joku onneton lykkäisi paskaisen tiskirätin suuhuni niin joutuisin itse vankilaan.
Jos ei ole avioehtoa niin eroa. Etköhän saa kunnon korvauksen kun hommaat kunnon asianajajan. Sitten pärjäät. Ja olisit heti tehnyt siitä pahoinpitelystä ilmoituksen, eli kun tunki rätin suuhusi. Soita poliisi välittömästi jos tekee vielä tuollaista. Neuvola on ihan väärä osoite valittelulle. Ja eroprosessissa on turha huuta jälkikäteen pahoinpitelyä kun todisteita ei ole.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuu:
Lisäksi meillä on täysi taloudellinen epätasaarvo siitä enempää avautumatta. Myös jatkuva kiroilu on ihan kauheaa. Kerran yhden puhelun aikana laskin, että hän kiroili n 50 krt! Puhelu kesti pari minuuttia. Eikä tuo ole edes epätavallista. Olen yrittänyt kertoa, että kiroilu loukkaa minua ja lapsia. Tällöin hän kiroilee ja huutaa vaan enemmän. Kielenkäyttö on jotain ihan hirveää.
En viitsi enää avata keskusteluja hänen kanssaan, koska hän todennäköisesti ei edes vastaa tai jos vastaa, niin kertoo kuinka mitättömiä ajattelen. Heittelee henkisiä puukkoja kokoajan, ihan kirkkaalta taivaalta. Töihin hänelle ei saisi soittaa, tai ainakaan hän ei ehdi puhua paria sekuntia pidempään. Ilmeisesti kuitenkin eksän kanssa puhuu töistään pitkiä puheluita, koska kotoa hän ei niitä puhu, mutta kuitenkin on aina tietoinen eksänsä elämänkäänteistä.
Jos hänen kanssaan alkaa väittelemään, niin hän alkaa huutamaan, haistattelee paskat alle kahdessa minuutissa, huutaa päälle niin etten saa sanottua mitään. Kiroilee kuin rekkamies. Ei kuuntele minua ikinä. Sitten syyttää minua siitä, että häivyn paikalta enkä keskustele. No en kai minä jää kuuntelemaan huutamista, solvauksia ja kiroilua?! Keskustelu kun on miehen monologihuutamista.
Lisäksi mies on jatkuvasti puhunut asioita, joiden arvelee ärsyttävän minua. Esim kuinka hän lähtee lomailemaan kaukomaille ja ostelee sieltä itselleen tuhansien edestä tavaraa. Ja kuinka hän alkaa etsimään hyvännäköistä sihteeriä itselleen. Sellaista nuorta ja hoikkaa blondia, joka käyttää vain minihameita. Ja kuinka hän sittenpudottelee kyniä lattialle ja sihteeri niitä sitten noukkii. Kyllä, tämmöistä hän puhui minulle toissapäivänä. Tuntuu, että hänen ainoa tarve on saada minut surulliseksi ja epävarmaksi itsestäni. Kenellekään kelpaamattomaksi.
Ja se fyysinen puoli: kerran suuttuessaan hän tunki suuhuni märän siivousrätin, jolla olin juuri pessyt vessoja. Juoksi minut kiinni, otti niskalenkkiotteen ja tunki rätin suuhuni. Kerran hajotti myös oven potkimalla sen sisään, kun olin mennyt huoneeseen vauvan kanssa pakoon. Tämän kun kerroin neuvolassa, asiasta tuli ls-ilmoitus. On useita kertoa estänyt minua lähtemästä talosta, pitänyt minua kiinni esim ranteesta etten ole päässyt minnekään. Jahdannut minua ympäri taloa. Yrittää pakottaa alistumaan sellaiseen seksiin, josta en tykkää. Ylipäänsä pakottaa seksiin, tosin viime aikoina en ole suostunut. Uhkaa jättämisellä vähintään kerran viikossa, usein viikonloppuisin useastikin.
Haluaisin lähteä suhteesta, mutta minua pelottaa kuinka pärjään. Pelottaa myös ihmisten puheet, en jaksaisi alkaa kenellekään selittelemään mitään. Eikä kukaan uskoisikaan, miehenihän on niin mukava seuramies.
Haluaisiko joku sanoa jotain lohduttavaa?
Maria