Olen 24v ja tapailen 46 vuotiasta miestä. Hän haluaisi muuttaa yhteen, mutta olen alkanut epäröimään.

Tämä on niitä asioita, jotka ovat ongelma vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että niistä tekee ongelman.

Tee niin kuin <3 sanoo :)

Vierailija kirjoitti:

- En tiedä voiko tällainen suhde toimia pidemmän päälle.

Ainoa tapa tietää on kokeilla. Tämä ei kuitenkaan ollut suositus, vaan neutraali toteaminen. Kaikki parisuhteet ovat periaatteessa kokeilua ja useimmat eivät toimi saman ikäisilläkään pidemmän päälle.

Tuo on kyllä melkoisen iso ikäero näin rehellisesti sanottuna. Toivottavasti mies on ainakin aktiivinen liikunnan harrastaja, ettei heikko kondis iske jo 10 vuoden sisään?

Oletko onnellinen hänen kanssaan? Kohteleeko hän sinua kunnioittavasti? Rakastatko häntä?

Jos vastaat kolme kertaa kyllä niin jatka ainakin suhdetta.

Jos yhtään epäröit älä muuta yhteen. Asukaa erillään ja seurustelkaa. Uskon että ajan mittaan lopetat suhteen. Se että ei kehtaa esitellä kumppania toisille kertoo jo paljon. Ikäeronne on liian suuri. Usko tälläistä.49v tätiä.

hanska kirjoitti:

Tämä on niitä asioita, jotka ovat ongelma vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että niistä tekee ongelman.

Tuollainen suhde on kyllä monille suhteen ulkopuolisille ihmisille ongelma. Eli ihan oikeitakin ongelmia on kyseessä, jos isä ei vaikka suostu enää puhumaan tytön kanssa, kaverit katsovat vähän kieroon jne. Jos haluaa lapsia, niin isänkin ikä vaikuttaa kehityshäiriöihin.

Noita kehityshäiriöiden todennäköisyyksiä kyllä mielestäni liioitellaan sekä naisen, että miehen iän kohdalla. Jotain että TODENNÄKÖISYYS KASVAA 100%, eli juuh 0,4 prosentista 0,8 prosenttiin.

Ota asia hauskanpidon kannalta. Älä tee ainakaan heti lapsia. Kun sinun seksuaalisesti hurjin aikasi koittaa, mies on 60.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- En tiedä voiko tällainen suhde toimia pidemmän päälle.

Ainoa tapa tietää on kokeilla. Tämä ei kuitenkaan ollut suositus, vaan neutraali toteaminen. Kaikki parisuhteet ovat periaatteessa kokeilua ja useimmat eivät toimi saman ikäisilläkään pidemmän päälle.

Tuo on kyllä melkoisen iso ikäero näin rehellisesti sanottuna. Toivottavasti mies on ainakin aktiivinen liikunnan harrastaja, ettei heikko kondis iske jo 10 vuoden sisään?

Niinhän se varmaan on. Itselläni ei ole kuin yksi lyhyt suhde ennen tätä, mies taas oli 8 vuotta naimisissa ja on lapsiakin.

Mies on meistä kahdesta se liikunnallismepi osapuoli :)

Ap

ikäero ei suhdetta pilaa. Suurin osa suhteista on suunnilleen samanikäisten välisiä ja aina menee metsään ennemmin tai myöhemmin.

Suhteessa pitää olla toimiva ja molemminpuolinen kunnioitus.

Itselläni oli 15v nuorempi mies ja ajattelin aivan samoin. En koskaan viitsisi esitellä häntä sukulaisille. Ajan kuluessa huomasin, ettei häpeä johtunutkaan miehen iästä vaan hänen tavastaan katsoa maailmaa. Suppeasti ja kuin teini; tiedän kaiken.

Naapurin isäntä, 52 v, sai viime viikolla sydärin. Urheilullinen, nuorekas, täysin terve. Onneksi ei enää pieniä lapsia.

Eli jos jonkun syyn takia en ottaisi noin vanhaa miestä, niin se olis terveys. Muiden mielipiteistä en välittäisi pätkääkään. Mies vanhenee nopeammin kuin nainen ja edelleen miesten sydänterveys on huono, alkaa näkyä jo viisikymppisenä. Kaikki ei tietenkään halua lapsia, ja sun miehen kohdalla se juna on kyllä jo mennyt. Mutta oothan sä tietysti vielä nuori ja voit katsoa miltä homma vaikuttaa, miehellä tietenkin vähän eri juttu, sä ehdit löytää vielä ikäisesi miehen moneen kertaan. Ei tuota asiaa kukaan muu voi päättää. Yleisesti ajattelen, että max. 10v ikäero jomman kumman hyväksi.

Voi tyttökulta. Kohta suret jo tuhlattua nuoruuttasi. Nuori olet vain kerran, älä tuhlaa itseäsi.

Aijaa, että eronnut ja lapsiakin. Vanha suhun nähden. Sinuna unohtaisin samantien. Pilaat elämäsi. Sori, mutta tuo on totuus.

Olisit siis heti alusta lähtien vähän sivuroolissa. Miehen lapset menee aina sun edelle. Olisitko siihen valmis? Se on vaikeampi asia kuin tuo pitkä ikäero.

Epäily on terve varoitusmerkki!

Tiedät itsekin, että viihtyminen ja loppuelämän yhdessä viettäminen on kaksi eri asiaa. Mies rupeaa olemaan jo mieskuntonsa ehtoopuolella ja kohta huomaat miten hän rupeaa ukkoutumaan.

kun sinä olet 40 hän on jo eläkkeellä - siinä rupeaa olemaan melkoiset erot elämäntavoissa...

Vierailija kirjoitti:

Naapurin isäntä, 52 v, sai viime viikolla sydärin. Urheilullinen, nuorekas, täysin terve. Onneksi ei enää pieniä lapsia.

Eli jos jonkun syyn takia en ottaisi noin vanhaa miestä, niin se olis terveys. Muiden mielipiteistä en välittäisi pätkääkään. Mies vanhenee nopeammin kuin nainen ja edelleen miesten sydänterveys on huono, alkaa näkyä jo viisikymppisenä. Kaikki ei tietenkään halua lapsia, ja sun miehen kohdalla se juna on kyllä jo mennyt. Mutta oothan sä tietysti vielä nuori ja voit katsoa miltä homma vaikuttaa, miehellä tietenkin vähän eri juttu, sä ehdit löytää vielä ikäisesi miehen moneen kertaan. Ei tuota asiaa kukaan muu voi päättää. Yleisesti ajattelen, että max. 10v ikäero jomman kumman hyväksi.

Urheilu ei juuri auta, jos muu arki on istumista ja paskaa ruokavaliota. 52v sydäri ei ole normaali terveellisesti syövällä miehellä. 

Kannattaa oikeasti miettiä onko valmis luopumaan omasta äitiydestään kenenkään miehen takia. Vaikka periaatteessa voisi vielä lapsia tehdä niin toinen asia haluaako niitä. Kai olette keskustelleet tästä jos kerran yhteenmuuton on ajankohtainen?

Itse olen aina suosinut vanhempia miehiä ( olen nyt 26v yhden vauvaikäisen äiti), mutta teidän ikäero on jo oikeasti vähän turhan suuri.

Nyt varmaan sujuu vielä hyvin, mutta ajattele elämää eteenpäin 20-30 v. Vanhenemisen merkit alkavat 5-kymppisenä, eli miehelläsi vain muutaman vuoden kuluttua, sinä taas olet silloin vielä alle 30 v. Miehellesi alkavat lähivuosina olla ajankohtaista mm. seuraavat asiat: verenpaineen ja verensokerin seuranta, moniteholasien hankita, hammasongelmat, nuoruudessa mahdollisesti hankittujen pienten tapaturmien "uusi aktivoituminen" (seurauksena esim. polvi- ja selkäkipuja), sydänterveys, kolesterolin seuraaminen, erektio-ongelmat, eturauhasvaivat, kaljuuntuminen, harmaantuminen, kiloja vastaan taisteleminen, muistin heikentyminen, mahdolliset vakavat sairaudet.

Ja oletko ajatellut haluatko lapsia? Se aika alkaa olla ohi mieheltäsi. Ei ole viisasta hankkia lapsia enää tuossa iässä, vaikka se tietysti mahdollista onkin.

Minusta se, että kyselet tällaista täällä, kertoo kyllä jo vastauksen.

Jos olisit minun kaverini, en haluaisi A) nähdä sun miestä koskaan ja B) en tulisi teille koskaan kylään, jos yhteen muuttaisitte.

Samoin toimisin hypoteettisen tyttäreni kohdalla.

Näin toimin myös, kun 19-vuotias kaverini aikoinaan alkoi seurustelemaan (ja muutti yhteen) 38-vuotiaan miehen kanssa.

He muuten saivat lapsenkin, mutta erosivat lapsen vauva-aikana, koska vanha mies jäi kiinni salasuhteesta ikäiseensä naiseen.

Kaverini jäi 21-vuotiaana vanhan miehen vauvan yh:ksi ja mies aloitti uuden elämän ikäisensä naisen kanssa.

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin isäntä, 52 v, sai viime viikolla sydärin. Urheilullinen, nuorekas, täysin terve. Onneksi ei enää pieniä lapsia.

Eli jos jonkun syyn takia en ottaisi noin vanhaa miestä, niin se olis terveys. Muiden mielipiteistä en välittäisi pätkääkään. Mies vanhenee nopeammin kuin nainen ja edelleen miesten sydänterveys on huono, alkaa näkyä jo viisikymppisenä. Kaikki ei tietenkään halua lapsia, ja sun miehen kohdalla se juna on kyllä jo mennyt. Mutta oothan sä tietysti vielä nuori ja voit katsoa miltä homma vaikuttaa, miehellä tietenkin vähän eri juttu, sä ehdit löytää vielä ikäisesi miehen moneen kertaan. Ei tuota asiaa kukaan muu voi päättää. Yleisesti ajattelen, että max. 10v ikäero jomman kumman hyväksi.

Urheilu ei juuri auta, jos muu arki on istumista ja paskaa ruokavaliota. 52v sydäri ei ole normaali terveellisesti syövällä miehellä. 

Tuon miehen ruokavalio ei taatusti ole paskaa, eikä arki istumista. Sama juttu mun kahdella veljellä, toisella eka sydäri 43-v, toinen 50 v. Toisella sydäri 56-v ja pallolaajennus uudelleen 61-v. Molemmat kovia liikkumaan ja syövät terveellisesti, ei tupakkaa, erittäin vähän alkoa. Elämäntavat vaikuttavat toki jonkin verran, mutta mikään vakuutus ne ei ole, ikävä kyllä.