Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudenperheessä en koskaan oppinut pöytätapoja
27.11.2016 |
Ruoka syötiin useimmiten tv:n ääressä, vain sunnuntailounas syötiin yhdessä ja silloinkin edessä kirja, keskustelua ei harrastettu. Aterimia pidettiin väärin. Ruokaa syötiin suu auki. Sama meno jatkui arkena ja juhlissa.
Aikuisena olen saanut opettelemaan opetella pöytätapoja ja haluan opettaa ne lapsilleni. Silti huomaan, että keskustelu syödessä on yhä välillä hankalaa. Yliopistossa tankkasin käytöksen kultaista kirjasta, miten pöydän ääressä tulisi syödä.
Onko kohtalotovereita? Miten olette oppineet syömään siististi? Onko sen opettelu aikuisiällä mahdollista?
Kommentit (5)
Mikset voi itse opetella syömään oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokailuvälineillä oikeaoppisesti syöminen tuntuu vaikealta, eräässä ravintolassa oli kunnon ruokailuvälineet ja niillä se tuntui helpommalta.
Meillä sama.
Vaikea mennä ravintoloihin ja yhteisruokailuihin, kun tuntuu ettei kuulu sinne. Ei kai siinä syömisessä mitään oikeasti vaikeaa ole, siihen vaan liittyy niin paljon epävarmuutta (olen muutenkin epävarma ihminen, ja siihen sitten yhdistettynä tuo, ettei tiettyjä asioita ole erikseen rautalangasta opetettu/selitetty...). Toki koulussa oppi jotain, esim. haarukkaa ja veistä käyttämään (kotona olisi vaan syöty pelkällä lusikalla kaikkea).
Meillä ruoka hotkaistiin hiljaisuuden vallitessa. Aterimia opin sentään pitämään oikein, kun koulussa opettaja opetti, mutta muuten on kyllä saanut kaiken opetella itse. Vieläkin on vaikeaa just esimerkiksi keskustelu. Olisi ollut tosi paljon helpompaa, jos olisi oppinut perusasiat jo kotona. Omille lapsille haluammekin opettaa ruokatavat kotona, jotta ne olisivat heille luontevia.
Tiedän tunteen. Ruoka hotkittiin nopeasti, silmät tuijottivat ruutua lasittuneena. Ei ihme, että ylipainoa sitten oli.