Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä pahalta nähdä omien vanhempien vanhenevan?
26.11.2016 |
Olen tässä parin vuoden aikana havahtunut, että äitini on vanhentunut huimasti. Hänellä on lieviä muistiongelmia (on tutkimuksissa, ei alzheimeria), joten ehkä sen johdosta hän nyt vaikuttaa ikäistään (kohta 60) vanhemmalta. Äiti on aina ollut suuri tuki ja turva, jolle olen voinut kertoa kaiken ja saanut hyviä neuvoja ja mielipiteitä asiaan kuin asiaan. Ja nyt hän on yhtäkkiä vähän höppänä mummeli, jota en viitsi joka pikku asialla vaivata, ettei hän murehtisi liikaa. Tekee mieli suojella häntä.
Näin kai se kuuluu mennäkin, mutta jotenkin tuntuu pahalta. En ollut valmistautunut tähän vielä.
Kommentit (49)
Sama täällä :(. Ehkä tämä on se aikuistumisen viimeinen rajapyykki meille "lapsille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuulo heikkeni lyhyessä ajassa todella nopeasti. Hänestä tuli yhtäkkiä jotenkin ihan höppänän tai hidasälyisen oloinen vaikka oikeasti kyse on vain siitä ettei kuule kaikkea ja yrittää arvailla mitä toinen on sanonut, tai kyselee kysymyksiä joiden vastauksen joku on hetki aiemmin kertonut (joku saattaa luulla tuon vuoksi jopa dementoituneeksi).
En ymmärrä miksi niin moni vanhus vastustelee kuulolaitteen hankkimista.
Kyllä tuntuu. Mieleen tulee, miten nopeasti tämä elämä menee. Itselläkin on pian puoli vuosisataa täynnä.
Todellakin tuntuu. Vaikka sen järjellä ymmärtää ja hyväksyykin, se samalla ahdistaa ja ainakin mulla se ahdistus ja suru tulee esiin ärtymyksenä ja sekös taas harmittaa, että ärsyyntyy omaan äitiinsä ja vielä antaa sen ärtymyksensä näkyä :(
Vanhempani ovat jo 70 vuoden ylittäneet ja joo, kyllä ikä näkyy ja loppusuoralla ollaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka vanhempani ovat rakkaita, niin minusta se on osa luonnollista elämän kiertokulkua. Ja heidän jälkeensä on minun vuoroni kuolla. Kauheinta on, jos vanhempi joutuu hautaamaan oman lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuulo heikkeni lyhyessä ajassa todella nopeasti. Hänestä tuli yhtäkkiä jotenkin ihan höppänän tai hidasälyisen oloinen vaikka oikeasti kyse on vain siitä ettei kuule kaikkea ja yrittää arvailla mitä toinen on sanonut, tai kyselee kysymyksiä joiden vastauksen joku on hetki aiemmin kertonut (joku saattaa luulla tuon vuoksi jopa dementoituneeksi).
En ymmärrä miksi niin moni vanhus vastustelee kuulolaitteen hankkimista.
Koska hyvä kuulolaite on kallis eikä Kela korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu. Vanhempani ovat ihan hyväkuntoisia n. 65-vuotiaita. Mutta näen heitä niin harvoin, että hiusten harmaantumisen, rypyt ja ryhdin kumartumisen huomaa selvästi. Ihan normaalia, mutta riipaisee syvältä. Minun vahvat ja suojelevat vanhemmat ovat pian vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuulo heikkeni lyhyessä ajassa todella nopeasti. Hänestä tuli yhtäkkiä jotenkin ihan höppänän tai hidasälyisen oloinen vaikka oikeasti kyse on vain siitä ettei kuule kaikkea ja yrittää arvailla mitä toinen on sanonut, tai kyselee kysymyksiä joiden vastauksen joku on hetki aiemmin kertonut (joku saattaa luulla tuon vuoksi jopa dementoituneeksi).
En ymmärrä miksi niin moni vanhus vastustelee kuulolaitteen hankkimista.
Muistan kun yli 70-vuotias huonokuuloinen mummoni sanoi että ei halua kuulolaitetta koska se on semmoinen vanhusten vekotin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut aina todella läheiset välit vanhempiimme, olemme lähes päivittäin yhteydessä edelleen ja näemme monta kertaa viikossa nyt kun minulla on pieni lapsikin. Isäni sairastui vakavasti tänä vuonna mutta onneksi pystyy elämään sairautensa kanssa eikä se luultavasti tule vaikuttamaan elinikään. Tämä jotenkin säikäytti kunnolla ja tuntuu kauhealta tajuta, että vanhemmat vanhenevat kovaa vauhtia. Ovat ensivuonna 70v. Olne itse nuorimmainen, 32v sisaruksistamme. Omat sisarukset ovat kyllä tuki ja turva. Tämän vuoksi toivomme lapsellemmekin ainakin yhtä sisarusta.
Ei tunnu. Isä on kuollut ja äiti 77- vuotias. Odotan kyllä, että hänkin kupsahtaisi, jotta pääsen perinnön kimppuun. Olen ainoa lapsi. Ja ei, en tiedä, onko hän testamentannut sitä jollekin muulle. Henkivakuutukset saan ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu haikealta seurata vierestä, kun energinen ja puuhakas ihminen (äitini) menettää osan omaa minuuttaan. Mieli olisi kova tekemään kaikenlaista, vaan kun ei nuo voimat ja muisti anna enää periksi.
Sattuu sydämeen.
Ei. Toisen vanhempani olen jo menettänyt ja toisen menetyksellä ei ole mitään merkitystä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Isä kuoli kun olin 14 ja kusipää äiti ei kuole millään.
mun vanhemmat on 77 ja 85 asuvat omillaan ja molemmat ajaa vielä autoa. toki ovat vanhentuneet ja rajusti mutta ihan hyvin vielä pärjäävät. ei koti eikä muutakaan apua. mun apuakaan eivät vielä tarvitse edes käytännön asioissa. perään katson mutta muuta ei vielä tarvitse tehdä.
Tuntuu todella haikeansurulliselta nähdä omat ikääntyneet vanhempani. Juuri ajattelin tätä asiaa tällä viikolla useamman kerran. Näinhän tämä elämä menee, mutta silti tuntuu pahalta.
Tuntuu pahalta. Isäni on vasta 51 mutta tuntuu että se höperöityy kovaa vauhtia. Oon monta kertaa kuullut kun se puhuu itekseen sanoen mm. "haistakaa p-ska", "ampukaa" ja "ampukaa homoa päähän". Pelottaa että mikäköhän sillä oikein on.
Kumpikin on niin katkera kuin olla voi. Vanheneehan ne, mut ei se tunnu missään.
Äitini olen jo haudannut, hän oli tärkein ihminen elämässäni. Olen kiitollinen siitä, että hän pääsi nopeasti pois kärsimästä. Isäni on hyväkuntoinen vielä, mutta välimme eivät ole läheiset. Hän ei ole koskaan välittänyt minusta. Hänen vanhenemisestaan en osaa olla huolestunut. Hänellä on varallisuutta, joten hän varmasti pärjää. Häntä ei kiinnosta elämäni.
Ymmärrän, äitisi on sairastunut nuorena. Kyllä omien vnhempien vanheneminen oli haikeaa ja joskus riipaisevaa, samoin sairastelut.