.

Jaa niin lampsineet ovesta sisään vai???

Siis onko tyttäresi lääkäri vai mistä hän tietää miksi joku on jollain osastolla?

Eikun tyttöystäväsi siis.

Sehän on ihan tutkittua, että lapsi oireilee, jos ei saa vanhemmiltaan huomiota. Hakee sitä sitten muualta. Yhtä kaikki laiminlyötyjä ja apua/rakkautta tarvitsevia.

Tyttäresi taas on varmaan vain kateellinen, kun tytöt vie liikaa muiden huomiota, joka on hältä muka pois.

Haloo..

Omista osastoajoista jäi mieleen muutama nuori nainen mieleen, jotka eivät minustakaan vaikuttaneet osastokamalta. Yksi neloi sen kolmen päivän aikana löysästi kudotun "villapaidan" jonka puki mun päälle ihaillakseen sitä. Se oli outoa ja hämmentävää kun itse kärsit ahdistuksesta ja ajoittain harhoista.

Ihmisiä on erilaisia, ei potilaat voi määrätä ketkä sitä hoitopaikkaa tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Omista osastoajoista jäi mieleen muutama nuori nainen mieleen, jotka eivät minustakaan vaikuttaneet osastokamalta. Yksi neloi sen kolmen päivän aikana löysästi kudotun "villapaidan" jonka puki mun päälle ihaillakseen sitä. Se oli outoa ja hämmentävää kun itse kärsit ahdistuksesta ja ajoittain harhoista.

Ehkä hän piti ahdistustaan kurissa neulomalla. Itse kun kärsin vaikeasta ahdistuksesta, pystyin tekemään pikkutarkkoja askarteluja, käsitöitä, piirroksia ja palapelejä mutta en sitten juuri muuta hajoamatta. Tai sitten nainen oli saanut hyvät lääkkeet. 

Eli tyttöystäväsi on potilaana ja samalla diagnosoi toisia potilaita? Nykypäivänä on osastolle pääseminen niin vaikeaa (edes oikeassa hädässä), että melkoinen näyttelijälahjakkuus täytyy olla huijatakseen tarkassa seulassa.

Toivottavasti ystäväsi saa tarvitsemansa avun. Hänen kannattaisi keskittyä enemmän omaan vointiinsa, kuin toisten oireiden vähättelyyn ja arviointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omista osastoajoista jäi mieleen muutama nuori nainen mieleen, jotka eivät minustakaan vaikuttaneet osastokamalta. Yksi neloi sen kolmen päivän aikana löysästi kudotun "villapaidan" jonka puki mun päälle ihaillakseen sitä. Se oli outoa ja hämmentävää kun itse kärsit ahdistuksesta ja ajoittain harhoista.

Ehkä hän piti ahdistustaan kurissa neulomalla. Itse kun kärsin vaikeasta ahdistuksesta, pystyin tekemään pikkutarkkoja askarteluja, käsitöitä, piirroksia ja palapelejä mutta en sitten juuri muuta hajoamatta. Tai sitten nainen oli saanut hyvät lääkkeet. 

Kyllähän kaikilla voi olla ajoittaista ahdistusta, mutta sitä nuorta ei minusta vaivannut ihan sellainen osastotasoinen sairaus. Siellä osastolla ihmiset oli todella huonossa kunnossa, se oli ns.akuuttiosasto josta sitten lähdetään muille osastoille tai avohoitoon.