Kertokaapa naiset, miten minä miehenä voisin löytää itselleni elämäni rakkauden?
Okei, ei oma markkina-arvoni nyt ole täysi nolla koska saan sentään vuosittain muutamia aloitteita naisilta seurusteluun ja seksiin naisilta, vaikka olen itse täysin passiivinen kumppaninhaussa ja aloitteiden tekemisessä.
Minua lähestyvät naiset vaan ovat aina jotenkin viallisia, joista en kykene olemaan kiinnostunut. Usein he ovat liian lyhyitä, lihavia, rumia, vanhoja naisia jne. Sitten taas jos itse lähestyn jotakin kiinnostavaa naista, saan käytännössä 100%:n varmuudella pakit.
Usein tällaista sanotaan nirsoiluksi ja että "ei pitäisi vaatia kauhalla, jos on lusikalla jaettu". Ehkä noinkin, mutta en kai minä sille itse mitään voi jos olen itse kiinnostunut ihan täysin toisen tasoisista naisista kuin ne, jotka ovat minusta itsestäni kiinnostuneita? Ei kai minun tarvitse huolia ihan ketä hyvänsä, joka ei pätkääkään minua itseäni viehätä tai kiihota tai saa minua "tuntemaan itseäni mieheksi"?
Eli onko kohtalonani siis jäädä loppuiäkseni sinkuksi? Varmaan niinkin, mutta mihin jäikään se sananlasku että "jokaiselle on olemassa joku"?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Laajenna hakua Suomen rajojen ulkopuolelle.
En ole kiinnostunut ulkomaalaisista naisista enkä sitä paitsi osaa edes muita kieliä että voisin tehokkaasti kommunikoida kenenkään ulkomaalaisen naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajenna hakua Suomen rajojen ulkopuolelle.
En ole kiinnostunut ulkomaalaisista naisista enkä sitä paitsi osaa edes muita kieliä että voisin tehokkaasti kommunikoida kenenkään ulkomaalaisen naisen kanssa.
Kieliä voi opetella. Tuo sanonta "jokaiselle on joku olemassa" ei tarkoita, että tämä joku olisi juuri samalla paikkakunnalla tai edes samassa maassa tai maanosassa. Oma ulkonäköni ei ole niin hyvä, että olisin Suomessa saanut niin komean miehen kuin halusin. Espanjassa onnistui.
Muuta en osaa sanoa, kuin että älä ihmeessä huoli "ketä tahansa" vain siksi että pitää olla joku.Vaikka itselläni ei ollut markkina-arvoa olen kerran "napannut" miehen joka kelpasi kaikille.No, tietty menetin hänet, mutta muita en huolinut koskaan, sillä perhehelvetti lienee myös sellainen, jossa aikuinen/aikuiset eivät voi sietää toista.Mieti, jos inhosi olisi niin suuri, ettet voisi harrastaa sexiä selvinpäin kumppanisi kanssa? Olen kokenut sen molemmin päin.Kun parisuhdetta yritetään muodostaa järkisyillä tai yksinäisyyden pelossa.On paljon ihmisiä joille ei ole olemassa ketään.Kuulun itse siihen joukkoon.
Jos nirsoilee voi jäädä ilman. Parempi hyväksyä että kuvittelet markkina-arvosi liian korkeaksi ja sen vuoksi et löydä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajenna hakua Suomen rajojen ulkopuolelle.
En ole kiinnostunut ulkomaalaisista naisista enkä sitä paitsi osaa edes muita kieliä että voisin tehokkaasti kommunikoida kenenkään ulkomaalaisen naisen kanssa.
Kieliä voi opetella. Tuo sanonta "jokaiselle on joku olemassa" ei tarkoita, että tämä joku olisi juuri samalla paikkakunnalla tai edes samassa maassa tai maanosassa. Oma ulkonäköni ei ole niin hyvä, että olisin Suomessa saanut niin komean miehen kuin halusin. Espanjassa onnistui.
Sama juttu, Suomessa en olisi, enkä löytänyt ketään, ulkomailla löysin kerran.Tosin menetin hänet heti, kun hän saapui Suomeen ja oivalsi millaiset markkinat sekä älyn että ulkonäön suhteen hänellä täällä oli.Nimenomaan tummaveriköissä, jotka olivat hänen mieleensä.
Suosittelen ottamaan käyttöön saman menetelmän kuin naisilla: odotat kunnes vastaan tulee riittävän hyvä ja siihen asti olet onnellinen yksin. Tuo oman "markkina-arvon" vatvominen on merkityksetöntä. Ei kukaan ole vastuussa eikä hoida näitä asioita. Et saa mistään virastosta postipakettia, liitteenä pahoittelukirje että olemme huomanneet että et olekaan saanut arvoasi vastaavaa kumppania, tässä nyt olisi. Niin ei käy.
Laajenna hakua Suomen rajojen ulkopuolelle.