Abdominoplastia - vatsanpeitteiden korjausleikkaus

Ei kokemusta eikä tyrää, mutta raskauden jälkeen erkaantuneet vatsalihakset. Yhdistettynä turpoamistaipumukseen aika vitunmoista. Siksi kiinnostaisi myös kuulla, millaista "korjausompelu" olisi? Jos tulee koko mahan pituinen arpi, niin sitten pidän kyllä mieluummin se erkaantuneet vatsalihakset

Vaikka tuon alkuperäisen kysymyksen esittäjä on jo käynyt leikkauksensa läpi toivottavasti hyvin tuloksin, haluan jakaa oman kokemukseni niille, jotka kyseistä leikkausta harkitsevat tai odottavat. Minulle tehtiin abdominoplastia joulukuussa 2016. Täysin irti toisistaan olevat vatsalihakset (diastaasi +5cm) vedettiin yhteen ja samamalla korjattiin rypälemäinen napatyrä ja vatsanpeitteiden laskeuma. Minulle rakennettiin myös uusi napa. Nyt olen reilun kaksi viikkoa ollut toipilaana ja paraneminen on edennyt hyvin. Arpi näyttää ainakin tällä hetkellä muotoutuvan todella siistiksi. Leikkaus on iso ja kaksi sektiota läpikäyneenä (suunniteltu sektio perätilan vuoksi ja kiireelliseen hätäsektioon päätynyt alatie synnytys) voin sanoa, että toipuminen on kyllä kivuliaampaa kuin niissä. Kävin yksityisellä puolella ja kohdallani leikkauksen syy oli toiminnallinen, joten olisin saanut sen myös julkisella puolella. Yritin kuntoilla ja kuntouttaa itseäni usean vuoden ajan. Juoksin ja urheilin aktiivisesti. Selvitin netistä erityisesti diastaasiin sopivia harjoitteita (mm. Tupler-tekniikka). Vaikka minulla ei ollut suurta nahkapussia edessä ja olen hoikka, vaikutti diastaasi minuun aiheuttaen ongelmia seisomisen ja kävelyn kanssa. Kärsin massiivisesta alaselkäkivusta. Lopulta gynekologini totesi minulla laajan diastaasin, vaikka julkisella puolella laajuudesta ei oltu koskaan puhuttu ja kehotti minua menemään yksityiselle konsultaatioon asian tiimoilta. Minulla on laajennettu sairausvakuutus ja vakuutukseni maksoi lopulta leikkauksen. Ensimmäisen viikon leikkauksen jälkeen kuljin kyyryssä, mutta nyt olen suhteellisen suorassa, iltaisin vetää vielä vähän kasaan. Särkylääkkeet lopetin viikon jälkeen. Minua risoo ylipäätään keskustelu tai oikeammin oikeanlaisen keskustelun puute tämän aihealueen ympärillä. Mielestäni asiaa lähestytään ja siitä puhutaan aivan väärästä tulokulmasta. Kyse on monilla terveyteen ja jokapäiväiseen toimintaan liittyvästä asiasta, eikä niinkään estetiikasta tai "kauneusleikkauksesta". Leikkaava lääkärini kertoi miten osa hänen potilaistaan on käynyt läpi mm. selkäleikkauksen, vaikka ongelman aiheuttaja löytyy aivan toiselta puolelta vartaloa. Näen myös punaista naistenlehtien kirjoituksista "pömppö kuriin" yms. Itseni tapauksessa tein kaikkeni saadakseni "pömpön kuriin", koska se aiheutti minulle niin paljon kipua. Vielä viime metreillä muutama tuttava kehotti minua perumaan leikkauksen ja palkkaamaan "kunnon PT:n". Minut leikannut kirurgi totesi, että minun tapauksessani mikään muu kuin kirurgin veitsi ei olisi voinut auttaa asiaa: tilanne oli paljon huonompi miltä se ulospäin näytti. Hän myös sanoi, että on minun onneni, etten ole lankutellut tai käynyt salilla enempää. Linea alba, joka on terveellä ihmisellä joustava kalvo vatsalihasten välissä, oli täysin haperoa ja menettänyt koko elastisuutensa, jonka vuoksi selkäni työntyi voimakkaasti notkolle ja vatsanpeitteet pursusivat sekä eteen että alaspäin; minulla ei ollut minkäänlaista tukea edestä. Sivulle vetäytyneet vatsalihakseni eivät enää edes supistuneet normaalisti. Joten vaikka olisin jumppaillut lopun elämääni kenen johdolla hyvänsä, olisin mennyt vain huonompaan. Muutaman vuoden kuluttua olisin ollut selkäleikkauksessa ja hyvin todennäköistä olisi ollut myös virtsankarkailun alkaminen uudestaan (jouduin käymään vuoden kuntoutuksessa tuon hätäsektion jälkeen aiheen tiimoilta) sekä kohdunlaskeuma. Myös napatyrä oli osin kuroutunut kiinni. Sanoisinkin, että tämän alueen kanssa painivat: menkää ihmeessä asiantuntijalle konsultaatioon älkääkä jättäytykö kaverikeskustelujen tai nettifoorumien varaan.

Hei, kirjoittelen nyt tänne, vaikka ketju onkin jo vanha... ylläoleva kirjoittaja (abdominoplastiasta toipuva) puhui minusta asian oikeasta näkökulmasta, terveydellisestä haitasta, vaikkakin rantapallomaha kaikkia varmasti myös harmittaakin....

Mulla sama tilanne, raskaudesta/sektiosta johtuva erkauma rintalastasta ihan alasasti n. 7 cm (ultrattu). Olen käynyt vuoden kuntoutuksessa erikoistuneella pt:llä ja fyssarilla ja tulos: -2cm, alunperin erkauma oli siis noin 10 cm. Eli olen laittanut jo pienen omaisuuden kuntoutukseen, mutta edistystä ei enää tapahdu. Pahinta ovat päivittäiset selkäkivut, liikunta-/juoksukielto sekä 5. Kuun raskausmaha... Naapuri jo melkein onnitteli perheenlisäyksestä, kun näki mut tiukassa paidassa....

Ja tämä vaikeuttaa myös työelämääni, olen sivutoiminen liikunnnanohjaaja enkä voi palata työhöni, koska en voi tehdä mitään liikkeitä, joissa suorat vatsalihakset jännittyvät, mahdotonta...

Ja liikkumattomuus on taannut mun raskauskilojen pysyvyyden vatsanalueella, olen normaalipainoinen, mutta laihduttaminen ilman liikuntaa on hankalaa kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi.

En ole käynyt vielä lääkärillä selkäkipujen tms takia, mutta onko vatsanalueen rasva esteenä julkisen puolen leikkaukselle? Mulla ei ole oikein löysää ihoa tai roikkuvaa vatsaa, ainoastaan raskausaikana keskivartaloon kertynyt ylimääräinen rasva, vaikka painoa ei tullut kuin 13 kg, mikä on jo lähtenyt ajat sitten, mutta vatsa ei vaan lähde, vaikka mulla on ollut aina litteä vatsa/sixpack. Haluisin päästä jo eroon repsallaan olevista vatsalihaksista, jotta voisin palata liikunnanohjaajaksi ja maraton harrastukseni pariin.

Kiitos vastauksista!

Julkiselle pääsee jos painoindeksi on alle 32 ja roikkuu tarpeeksi. Itselleni tehtiin abdominoplastia 6.6 ja hyvin meni. Pelkkä nahka korjattiin. Toipuminen on mennyt hyvin. Nestettä on kertynyt vatsaan jonkin verran ja sitä on punkteerattu 3 kertaa. Rasitusta ei oikein vielä kestä. Eilen pyöräilin 15 km ja maha turposi. Kahden viikon päästä pitäs töihin mennä huopakatto hommiin. Saas nähdä miten paikat kestää. Arpi parani hyvin ja napa myös. Itsellä ei ollut kipuja juuri lainkaan. Lähinnä tuntemuksia jostain ihonalaisesta toiminnasta. Niinkuin olis muurahaisia ollut mahassa.

Ei muutakun leikkaukseen vaan kaikki pähkäilijät. Ei oo paha nakki ja parantaa elämänlaatua.

Onko napatyrästä ja erkaumasta mahdollista palautua ilman leikkausta?

Mulla on vauvana ollut napatyrä, ja ekassa raskaudessa napa pullahti kertalaakista kunnolla ulos eikä palautunut. Vatsalihakset ovat n.5cm erillään, synnytyksestä 1,5 vuotta. Nyt toinen raskaus alussa ja navan viereen on ilmestynyt pullistuma ja koko maha pullahti ulos, aivan kuin olisin jo pitemmällä raskaudessa. Keskivartalon tuki on aivan olematon, ryhti on huonontunut valtavasti. En ole tosin kovin liikunnallinen ja ylipainoa on muutama kilo.

Neuvolassa ei sanota mitään, seuraillaan vaan. Ekan synnytyksen jälkitarkastuksessakin todettiin vain "no onhan se vähän tyrämäinen". Missä vaiheessa pitäisi käydä arvioituttamassa tilanne? Raskauden aikanahan asialle ei mitään tehdä.

Moikka, vatsalihasten erkauma saattaa mennä aktiivisella, pitkäkestoisella ja OIKEIN tehdyllä kuntoutuksella umpeen/jäädä pienemmäksi, lähinnä riippuu linea alban elastisuudesta. Linea alba on pitkien vatsalihasten välissä oleva lihaskalvo, joka venyy raskausaikana, jotta lihakset pääsee erkaantumaan kasvavan vatsa alta (normaali tapahtuma). Mutta n. 80% raskaanaolleista linea alba vetäytyy itsekseen takaisin viimeistään 15 viikon kuluttua synnytyksestä, mutta osalla jää repsalleen, mikä aiheuttaa vatsalihasten erillään olon. Spontaania eli itsekseen palautumista ei oikein tapahdu enää 15 vkon kuluttua, jolloin ainoa keino saada lihakset yhteen on oikeatyyppinen kuntoutus tai leikkaus.

Neuvollassa eivät tiedä tästä mitään, olen itse ottanut asiasta aktiivisesti selvää, maksanut useita satoja kuntoutuksesta ja ajanut satoja kilometrejä, jotta olen tavannut oikeat ihmiset, jotka asiasta tietävät.

Googleta vatsalihasten erkaantuma Ira Rissanen, Mari Camut; nämä tietävät asiasta paljon, tehneet pioneerityötä tämän asian puolesta Suomessa. Kävin itse Mari Camutilla, ultrasi vatsalihakset, ja antoi hyvät ohjeet. Kävin Kampin Aavassa, käynti maksoi noin 100€ ja oli sen arvoinen. Toki mulla oli lähtökohtaisesti jo hyvä lihasten hallinta, osasin jännittää oikeat lihakset ja lepuuttaa väärät, koska olin ennen käynyt erikoistuneella pt:llä kuntoutuksessa. Eli käynti meni siksi nopeaan kun ei tarvinnut aloittaa nollasta. Aion mennä syksyllä uudestaan Camutille tsekkaamaan ultralla tilanteeni/kuntoutuksen vaikutuksen.

Leikkaus kyllä kovin mielessä, koska mulla kans jo 1,5 v synnytyksestä ja alkaa risomaan tää toimimaton maha ja selkäkivut.

Ja luulen, että sun napatyrä johtuu erkaantuneista vatsalihaksista, osa suolistoa pääsee pulpahtamaam väärään paikkaan. Toki napatyrä voi tulla ilman erkaumaakin, usein vain erillään olevat vatsalihakset aiheuttavat tyrän.

Ja mein neuvolatäti sanoi, ettei tämä asia (vatsalihasten erkaantuma) kuulu heidän koulutukseensa millään tavoin. Eli kannattaa kuunnella todella varovaisesti asiasta tietämättömiä ihmisiä! Itse sain jälkitarkastuksen tehneeltä lääkäriltä jopa tilannetta pahentavia treeniohjeita!!!! Käski lankuttamaan yms!!! Sitä ei saa missään nimessä tehdä! Sitä tehdään vasta tilanteen mukaan kuntoutuksen loppuvaiheessa hyvin kontrolloidusti, kun koko lantion alue on hallinnassa.

Periaatteessa mitään suoriin vatsalihaksiin kohdistuvia liikkeitä ei saisi tehdä vaan kuntoutus aloitetaan syvän poikittaisen vatsalihaksen treenistä ilman että pitkät jännittyy. Todella vaikea liike, oli ainakin mulle, vaikka olen aktiivisesti urheillut koko elämäni. Mutta oppii nopeasti, jos on ammattilainen opettamassa.

Tsemppiä!

Mulle tehtiin laaja abdominoplastia 20.6.16. Takana kolme raskautta, viimeisin neljä ja puoli vuotta sitten. Näiden seurauksena vatsanahka täysin venynyt pussiksi, täynnä leveitä raskausarpia, vatsalihasten erkaantuma noin 5cm sekä ikuisesti raskaana olevan naisen ulkomuoto 😂 Muutoin kuin vatsan osalta olin kuitenkin tosi hoikka ja paljon urheileva. Leikkauksessa kudosta lähti noin 500g, vatsalihakset ommeltiin yhteen ja rakennettiin uusi napa. Raskausarpia jäi edelleen runsaasti koko alavatsan alueelle. Toipuminen oli ihan ok, aluksi tietty ei kyennyt mihinkään. Kivut ihan siedettävät. Viisi viikkoa nukuin puoli-istuvassa asennossa, itsenäisesti ylös (ja alas) pääseminen oli hankalaa. Toipumisen jo edettyä hyvin, jonkin aikaa vaivasivat vatsalihaskrampit, jotka kuitenkin loppuivat noin 4 kk kuluttua. Mulla myös vakuutusyhtiö korvasi leikkauksen, mikä tuli kivana "yllärinä". Olin kyllä varautunut maksamaan itse, niin paljon vatsan alueen huono tilanne aiheutti vaikeutta ja epämiellyttävyyttä elämässä. Nyt yli vuosi leikkauksen jälkeen olen tosi tyytyväinen. Eihän vatsanseutu kaikkine arpineen ole edelleenkään kaunis, mutta parasta, mitä tällä "materiaalilla" kirurgi sai aikaan 😀 Eniten nautin vatsan normaalista muodosta! Ei ne arvet haittaa..

Abdominoplasiasta toipuva kirjoitti:

Vaikka tuon alkuperäisen kysymyksen esittäjä on jo käynyt leikkauksensa läpi toivottavasti hyvin tuloksin, haluan jakaa oman kokemukseni niille, jotka kyseistä leikkausta harkitsevat tai odottavat. Minulle tehtiin abdominoplastia joulukuussa 2016. Täysin irti toisistaan olevat vatsalihakset (diastaasi +5cm) vedettiin yhteen ja samamalla korjattiin rypälemäinen napatyrä ja vatsanpeitteiden laskeuma. Minulle rakennettiin myös uusi napa. Nyt olen reilun kaksi viikkoa ollut toipilaana ja paraneminen on edennyt hyvin. Arpi näyttää ainakin tällä hetkellä muotoutuvan todella siistiksi. Leikkaus on iso ja kaksi sektiota läpikäyneenä (suunniteltu sektio perätilan vuoksi ja kiireelliseen hätäsektioon päätynyt alatie synnytys) voin sanoa, että toipuminen on kyllä kivuliaampaa kuin niissä. Kävin yksityisellä puolella ja kohdallani leikkauksen syy oli toiminnallinen, joten olisin saanut sen myös julkisella puolella. Yritin kuntoilla ja kuntouttaa itseäni usean vuoden ajan. Juoksin ja urheilin aktiivisesti. Selvitin netistä erityisesti diastaasiin sopivia harjoitteita (mm. Tupler-tekniikka). Vaikka minulla ei ollut suurta nahkapussia edessä ja olen hoikka, vaikutti diastaasi minuun aiheuttaen ongelmia seisomisen ja kävelyn kanssa. Kärsin massiivisesta alaselkäkivusta. Lopulta gynekologini totesi minulla laajan diastaasin, vaikka julkisella puolella laajuudesta ei oltu koskaan puhuttu ja kehotti minua menemään yksityiselle konsultaatioon asian tiimoilta. Minulla on laajennettu sairausvakuutus ja vakuutukseni maksoi lopulta leikkauksen. Ensimmäisen viikon leikkauksen jälkeen kuljin kyyryssä, mutta nyt olen suhteellisen suorassa, iltaisin vetää vielä vähän kasaan. Särkylääkkeet lopetin viikon jälkeen. Minua risoo ylipäätään keskustelu tai oikeammin oikeanlaisen keskustelun puute tämän aihealueen ympärillä. Mielestäni asiaa lähestytään ja siitä puhutaan aivan väärästä tulokulmasta. Kyse on monilla terveyteen ja jokapäiväiseen toimintaan liittyvästä asiasta, eikä niinkään estetiikasta tai "kauneusleikkauksesta". Leikkaava lääkärini kertoi miten osa hänen potilaistaan on käynyt läpi mm. selkäleikkauksen, vaikka ongelman aiheuttaja löytyy aivan toiselta puolelta vartaloa. Näen myös punaista naistenlehtien kirjoituksista "pömppö kuriin" yms. Itseni tapauksessa tein kaikkeni saadakseni "pömpön kuriin", koska se aiheutti minulle niin paljon kipua. Vielä viime metreillä muutama tuttava kehotti minua perumaan leikkauksen ja palkkaamaan "kunnon PT:n". Minut leikannut kirurgi totesi, että minun tapauksessani mikään muu kuin kirurgin veitsi ei olisi voinut auttaa asiaa: tilanne oli paljon huonompi miltä se ulospäin näytti. Hän myös sanoi, että on minun onneni, etten ole lankutellut tai käynyt salilla enempää. Linea alba, joka on terveellä ihmisellä joustava kalvo vatsalihasten välissä, oli täysin haperoa ja menettänyt koko elastisuutensa, jonka vuoksi selkäni työntyi voimakkaasti notkolle ja vatsanpeitteet pursusivat sekä eteen että alaspäin; minulla ei ollut minkäänlaista tukea edestä. Sivulle vetäytyneet vatsalihakseni eivät enää edes supistuneet normaalisti. Joten vaikka olisin jumppaillut lopun elämääni kenen johdolla hyvänsä, olisin mennyt vain huonompaan. Muutaman vuoden kuluttua olisin ollut selkäleikkauksessa ja hyvin todennäköistä olisi ollut myös virtsankarkailun alkaminen uudestaan (jouduin käymään vuoden kuntoutuksessa tuon hätäsektion jälkeen aiheen tiimoilta) sekä kohdunlaskeuma. Myös napatyrä oli osin kuroutunut kiinni. Sanoisinkin, että tämän alueen kanssa painivat: menkää ihmeessä asiantuntijalle konsultaatioon älkääkä jättäytykö kaverikeskustelujen tai nettifoorumien varaan.

Moikka,

teen duunia tällaisista ongelmista kärsivien kanssa, ja minulla on nyt useampi tämän leikkauksen läpikäynyt asiakas. Yhä vaan tietoa on kauhistuttavan vähän saatavilla. Pari (leikkaamatonta) asiakastani on suostunut tästä syystä kertomaan oman tarinansa.

Leikkauksen läpikäyneitä se ei ole tehnyt välttämättä autuaaksi, sillä vaikka lihas on ehjä ja tyrä, jonka muodotumisprosessista myös olen kertonut paljon, on poistettu, lihas ei toimi. Kannustan ottamaan selää siitä kuinka kehon on tarkoitus toimia, jotta sen osaisi hermottaa sellaiseksi että erkauma ja lihasten yhteistoiminta korjaantuu tai jos on leikattu, suhtautumaan alueeseen kuin mihin tahansa muuhunkin leikattuun kehonosaan, lihaksia tulee kuntouttaa.

Tsemppiä kaikille! Katsokaa nuo videot Liisan keississä että näetten millaista alkutilannetta voi oikeasti kuntouttaa.

http://hyvinvointistudiolupaus.fi/2018/01/05/erkaantuneet-vatsalihakset…

http://hyvinvointistudiolupaus.fi/2017/07/26/upea-asiakastarina/

http://hyvinvointistudiolupaus.fi/2018/01/12/virtsankarkailu-hapeallist…

Mistä tietää että pitää tuo punkteeraus tehdä? Miten se tehdään ja sattuuko se? Minulle tehtiin leikkaus 12.2 ja turvotusta on varsinkin toisella puolella vatsaa, mutta en tiedä onko se vaan normaalia asiaan kuuluvaa turvotusta vai pitäisikö nestettä poistaa 😕

Hei!

Kärsin itsekin tästä samaisesta vatsalihasten erkaumasta ja minulle on myönnetty leikkaus julkisella puolella jo 1,5 sitten. Toisesta raskaudesta tulee syksyllä 3 vuotta. Olen koko tämän 3 vuotta tämän asian kanssa kamppailut ja viimeisen vuoden jumpannut ja yrittänyt kuntouttaa itse jotta ei tarvitsisi mennä leikkaukseen.

Olen elämäni aikana ollut jo aika monessa leikkauksessa, niin jos asia olisi korjattavissa muulla tavoin niin olisi ihana.

Mutta nyt kuitenkin olen kallistunut jo leikkauksen puolelle, elämäni pyörii päivittäin vatsan ongelman ympärillä, elämänlaatuni on huonontunut, enkö osaa nauttia enää elämästä, koska erkauma aiheuttaa jatkuvasti kipua ja esteettistä haittaa.

Olen hoikka ja aina ollut urheilullinen, rakastan kuntosalilla käyntiä ja juoksua. Vaikka raskaus ei ole sairaus, niin raskaus voi sairastuttaa :/

Leikkauksestasi on jo kauan aikaa, mutta kyselen silti, jos sopii :)

Haluaisitko kertoa kuka leikkaava lääkärisi oli? Entä millainen navastasi tuli?

Samainen operaatio olisi itsellä harkinnassa..

Mistä lähetteen saa? Terveyskeskuslääkäriltä?

Hei, minulle teki kokenut kirurgi melkoisen virheen kyseisessä leikkauksessa. Useita korjauksia jouduin läpikäymään. Nyt lähes kolmen vuoden jälkeen vatsa kunnossa, joskin arpinen. Ja edelleen sitä mieltä, että kyllä kannatti :)

Millaisia virheitä leikkauksissa on muilla ollut ja mitä huomioita pitäisi olla ennen leikkaukseen menoa? Suunnitelmissa olisi kyseinen operaatio joko Tallinnassa tai Thaimaassa jos löytyy turvallinen paikka?

Moi. Minulle on tehty tuo leikkaus 4v. Sitte. Napa uusittii ja poistettiin tyrä ja verkkolaitettiin. Vatsalihakset ommeltiin paikoilleen.. iso ja vaativa leikkaus. Kaikki meni hyvin.

Ajattelin tulla kirjoittamaan tänne vielä tilannekartoituksen, kun leikkauksestani (tuo, josta kirjoitin tuolla alussa, viesti 2/18) on nyt pari vuotta. Näin jälkeenpäin ajateltuna, leikkaus oli itselleni hyvä asia. Selkäkivut ovat lähes kokonaan poissa, virtsankarkailua ei enää ole oikeastaan ollenkaan - pystyn hyppimään jopa trampoliinilla (jokainen joka kärsii em. vaivasta, tietää, että tämä on se todellinen testi..!) Vatsa on litteä, jopa omituinen turpoaminen ylävatsalla, jota jatkui yli vuoden ajan ja ilmeni erityisesti rasituksen yhteydessä, on nyt poissa. Tunnottomuutta on edelleen, mutta sekin on vähentynyt heti leikkauksenjälkeiseen tilanteeseen verrattuna. Kävin saamassa kuntoutusohjeita Ira Rissaselta nimenomaan tähän leikkauksen jälkeiseen tilanteeseeni ja se teki oikein hyvää. Arvet ovat parantuneet hyvin. Kärsin arven liikakasvusta, mutta jostain syystä nyt sitä on näissä kohti esiintynyt yllättävän vähän. Vaikuttaisiko tähänkin leikkaustekniikka (=asiansa osaava plastiikkakirurgi) tai sitten jälkihoito. Jota muuten ihmettelen, ettei siitä sanottu mitään sektioiden jälkeen ja se on kuitenkin todella oleellinen osa arven siistiksi saamista!

Pystyn harrastamaan kaikkia niitä urheilulajeja, joita aikaisemminkin harrastin. Jos jollakin tätä leikkausta miettivällä on kysyttävää, lupaan käydä kurkkimassa täällä muutaman kerran ja vastata kysymyksiin, sen verran kuin omalta pohjalta osaan! Minun tapauksessani tämä oli siis onnistunut ratkaisu, vaikka pitkään leikkauksen jälkeen vielä jostain syystä mietinkin olisinko kuitenkin voinut välttää leikkauksen; teinkö ihan varmasti ”kaikkeni” ennen sitä.

Minulla tulossa sama leikkaus loppuvuodesta... kauanko olit tekemättä mitään ja sairaslomalla? Miten koit sen tukiasun käytön, ja kauanko käytit?