Abdominoplastia - vatsanpeitteiden korjausleikkaus

Hei taas!

Kiitos tsempeistä ja kokemuksesi jakamisesta.

Mukava kuulla että sujunut hyvin ja toipuminen lähtenyt käyntiin. Iso operaatio tuo on vaikka vatsalihaksiin ei kajota. Jos olen ymmärtänyt oikein niin minullakaan ei vatsalihaksiin kosketa vaan niiden välissä oleva venynyt jännesauma vain kiristetään. Mutta varmasti mitä enemmän kosketaan vatsan sisään niin sitä kipeämpää se on.

Kävin eilen labrassa ja leukosyytit ei ollut koholla joten päättelin että ei ole flunssaa ja heti vointikin tuntui paremmalta! 😁 Liekö sitten ollut apua sinkkitableteista joita olen jokatoinen tunti imeskellyt ja c vitamiinijauhetta ottanut 3-4krt päivässä isolla annoksella. Vai oliko sillä vaikutusta että siivosin hullun lailla kaikki pölyt pois ja sängynkin imuroin tampparilla, vain mielikuvituksen tuotosta kaikki. Nyt jokatapauksessa hyvillä mielin odotan operaatiota. Jollain tavalla toivonkin että ruokahalu hetkeksi katoaisi, nyt mielitekoja on vaikka mitä ja suunnittelen jo mitä kaikkea syön leikkauksen jälkeen kun nyt olen ollut hyvin tiukalla dieetillä tämän loppuajan eikä herkuttelu ole missään muotoa kuulunut ruokavaliooni. Mutta toivottavasti se ei kestä pitkään sinulla ja tuo turpoaminen, pulputtaminen ym ei kuulosta kivalta.

Toivotaan mukavaa ulkoilusäätä niin olisi kiva käydä vähän jalottelemassa.

Vierailija (29.9 kirjoittanut) kirjoitti:

Hei! 😊

Kiitos kommentista. Minulle saatiin järjestettyä sittenkin aika ja se on jo ensi viikolla eli 24.11.!

Miten leikkaus sujui ja pääsitkö seuraavana päivänä kotiin? Miten toipuminen lähtenyt käyntiin?

Nyt vain itselläni sellainen olo että onko flunssa hiipimässä ja peruuntuu koko homma! Erityisesti selän lihakset todella kipeät ja voimaton olo, voi kyllä johtua monesta syystä. Ei vielä ainakaan kurkkukipua tai muita oireita. Sinkkiä olen varuiksi imeskellyt hullun lailla, c vitamiinia ja kuivattua puolukkajaihetta. Kun ei oikein lisäravinteita tai muuta sellaista viitsi nyt ennen leikkausta napostella. C vitamiini ja sinkki on vesiliukoisia eikä varastoidu niin niitä uskaltaa ottaa reilummalla annoksella. Minut pyydettiin ilmoittautumaan 7:15 pääaulaan, toivottavasti ei ole pitkää odottelua leikkauspäivänä kun muutenkin jännittää ihan pirusti! Ja järjestelyä vaatii kun pienet lapset.

Onneksi sain järjestettyä että lapset on leikkauspäivän mieheni kanssa kotona, seuraavan päivän miehen sisko hoitaa ja sitten menevät viikonlopuksi mummolaan kun pääsen kotiin ja saan levätä rauhassa ja pyytää mieheltä apua. Seuraavan viikon mies on palkattomalla ja siitä eteenpäin 4viikkoa kaupungin kotipalvelu hoitaa lapsia ke-pe 8-12. Tai oikeastaan toista lasta kun vanhempi on koulussa ja iltapäiväkerhossa. Muuten sitten saan tarvittaessa apua sukulaisilta ja perheeltä. Ja siinä tulee alkuviikolle sopivasti itsenäisyyspäivä ja joulunpuhät niin eiköhän me pärjätä. Nyt vain ei saisi tulla kipeäksi kun kaikki järjestetty! 😬

Itselläni myös ollut laihdutusurakka takana mutta vaikea pitää painoa matalana kun ei oikeen pääse kunnolla liikkumaan. Toki ruokavalio on ykkönen mutta vaikeaa se on. Leikkauksesta odotan eniten että pääsen palaamaan rakkaiden urheiluharrastusteni pariin ja voisi syödä normaalia ruokaa eikä tarvitsisi laskea kaloreita. Toki vatsan ulkonäköä odotan yhtälailla, vatsa on pyöreä kuin 6kk raskaana olevilla, ja varsinkin ylempi tyrä on ikävä seuralainen ja erityisesti lapset sitä tuijottavat uimassa, ei kyllä ole onneksi kukaan kysynyt että mikä tuo on. Olisi ihmeellistä seisoa suorassa ja katsoa alaspäin ja nähdä jalat muutenkin kuin vain varpaat!

Jos saa kysyä niin paljonko ihoa+ihonalista rasvaa leikattiin? Mitataanko se senteissä vai grammoissa? mietin sitäkin että tippuuko paino tuossa, varmaan kilon jos sitäkään 😁

Aliash kirjoitti:

Vierailija (29.9 kirjoittanut) kirjoitti:

Hei! 😊

Kiitos kommentista. Minulle saatiin järjestettyä sittenkin aika ja se on jo ensi viikolla eli 24.11.!

Miten leikkaus sujui ja pääsitkö seuraavana päivänä kotiin? Miten toipuminen lähtenyt käyntiin?

Nyt vain itselläni sellainen olo että onko flunssa hiipimässä ja peruuntuu koko homma! Erityisesti selän lihakset todella kipeät ja voimaton olo, voi kyllä johtua monesta syystä. Ei vielä ainakaan kurkkukipua tai muita oireita. Sinkkiä olen varuiksi imeskellyt hullun lailla, c vitamiinia ja kuivattua puolukkajaihetta. Kun ei oikein lisäravinteita tai muuta sellaista viitsi nyt ennen leikkausta napostella. C vitamiini ja sinkki on vesiliukoisia eikä varastoidu niin niitä uskaltaa ottaa reilummalla annoksella. Minut pyydettiin ilmoittautumaan 7:15 pääaulaan, toivottavasti ei ole pitkää odottelua leikkauspäivänä kun muutenkin jännittää ihan pirusti! Ja järjestelyä vaatii kun pienet lapset.

Onneksi sain järjestettyä että lapset on leikkauspäivän mieheni kanssa kotona, seuraavan päivän miehen sisko hoitaa ja sitten menevät viikonlopuksi mummolaan kun pääsen kotiin ja saan levätä rauhassa ja pyytää mieheltä apua. Seuraavan viikon mies on palkattomalla ja siitä eteenpäin 4viikkoa kaupungin kotipalvelu hoitaa lapsia ke-pe 8-12. Tai oikeastaan toista lasta kun vanhempi on koulussa ja iltapäiväkerhossa. Muuten sitten saan tarvittaessa apua sukulaisilta ja perheeltä. Ja siinä tulee alkuviikolle sopivasti itsenäisyyspäivä ja joulunpuhät niin eiköhän me pärjätä. Nyt vain ei saisi tulla kipeäksi kun kaikki järjestetty! 😬

Itselläni myös ollut laihdutusurakka takana mutta vaikea pitää painoa matalana kun ei oikeen pääse kunnolla liikkumaan. Toki ruokavalio on ykkönen mutta vaikeaa se on. Leikkauksesta odotan eniten että pääsen palaamaan rakkaiden urheiluharrastusteni pariin ja voisi syödä normaalia ruokaa eikä tarvitsisi laskea kaloreita. Toki vatsan ulkonäköä odotan yhtälailla, vatsa on pyöreä kuin 6kk raskaana olevilla, ja varsinkin ylempi tyrä on ikävä seuralainen ja erityisesti lapset sitä tuijottavat uimassa, ei kyllä ole onneksi kukaan kysynyt että mikä tuo on. Olisi ihmeellistä seisoa suorassa ja katsoa alaspäin ja nähdä jalat muutenkin kuin vain varpaat!

Jos saa kysyä niin paljonko ihoa+ihonalista rasvaa leikattiin? Mitataanko se senteissä vai grammoissa? mietin sitäkin että tippuuko paino tuossa, varmaan kilon jos sitäkään 😁

Piti vastata tähän ja lähtikin ennen aikojaan. Ensinnäkin tsemppiä leikkukseen, tosin taitaa olla jo ohi, kun tämän näet. Itse olin leikkauksessa jorvissa viime viikolla ja toipuminen lähtenyt hyvin käyntiin. Vatsalihasten erkauma oli iso, 8cm ja pitkä, samalla tehtiin abdominoplastia ja napatytän korjaus. Olin yhden yön sairaalassa ja kotiuduin seur. pv hyvävointisena. Toki vatsa on hellänä ja ekat päivät meni särkylääkkeitä syöden, mutta pääsin kävelemään jne. hyvin. Nyt kipuja ei oikeastaan ole, enkä tarvitse särkylääkkeitä enää. Vatsalihakset tuntuu siltä, kun olisi tehnyt vähän liikaa lihastreeniä ja aivastaminen/yskäisy tai nauraminen on aika kamalaa 😆 muuten vointi yllättävän hyvä! Kerrohan sitten miten toipumisesi lähtee käyntiin, tsemppiä!

Moikka!

Kiva kuulla positiivinen kommentti ja että toipuminen lähtenyt noin hyvin käyntiin.

Toissapäivänä minut leikattiin tosiaan Jorvissa ja eilen puolenpäivän Aikaan pääsin kotiin.

Mulla ei sittenkään ollut napatyrää vaan napa oli venyttänyt äärimmilleen ja sisällä rasvaa mutta tyräporttia ei löytynyt joten se jäin vähän mystiseksi. Sen yläpuolella oli epigastrinen selkeä tyrä, se korjattiin ja vatsalihaksia kiristettiin sittenkin 12cm 8cm sijaan. Erkauma oli 8cm mutta sauma löysä teltta kuten lääkäri sen papereihin kirjoitti ja sitä piti kiristää odotettua enemmän. Ihoa poistettiin n. 800g. Lääkäri oli ihana nuori nainen ja huippuammattilainen! Ois tehnyt mieli halata häntä muttei vointi antanut periksi, kiittelin kyllä moneen kertaan ja toivon että hän ymmärsi kuinka tärkeää työtä tekee. Hän kävi katsomassa leikkauksen jälkeen ja vielä seuraavana päivänä, jotenkin hänestä huokui empatia ja ammattitaito. Tämän erkauma-asian kanssa on joutunut kuulla vähättelyä ja ettei oteta ihan tosissaan, esim mulle on sanottu että diabeetikoiden vatsaan usein kertyy rasvaa enemmän ja pitäisi vaan katsoa mitä syö ym vaikka en siis ole diabeetikko. Ja tämä leikannut lääkäri sanoi ettei mulla ole juurikaan rasvaa vatsassa eikä ainakaan sisäelinten ympärillä joka on se ratkaisevin. Haava on siisti eikä ole vuotanut kun pari tippaa ihan aluksi. Napa myös ainakin ensinäkemältä tosi hieno. Ja vatsa näyttää jo nyt niin hyvältä! Epäuskoisen olo että onko tämä mun maha ollenkaan. 😁

En saanut sairaalassa juuri ollenkaan nukuttua niin itselläni toipuminen ei lähtenyt niin hyvin käyntiin, huonekavereita kolme ja heistä 2todella huonossa kunnossa ja hoitajat ramppas yötä päivää hoitamassa ja toinen potilaista oli kipeä ja toinen muuten vain huusi joten odotin vain että pääsen kotiin lepäämään. Aluksi olin tosi kipeä, ja sainkin kipulääkettä joka osoittautui liian vahvaksi, hoitaja juuri nosti mun ylös sängynlaidalle syömään ja jätti siihen niin olin varma että oksennan, huimasi ja kuuma aalto pyyhki yli ja olin ihan hikinen. Sain hälytettyä apua ja pääsin makuulle mutta syöminen jäi ja en sitten uskaltanut enää pyytää vahvempaa lääkettä, panadolilla menin kun Buranaa ei saanut heti vuotoriskin takia.

Kotiin päästyäni nukuin heti useamman tunnin ja siitä oikeastaan pikkuhiljaa lähtenyt toipuminen käyntiin. Mutta alkutekijöissä ollaan siis vielä. Kotona ollut aika tarkalleen vuorokauden nyt. Onneksi lapset on mummolassa vkl ja mies auttamassa niin kyllä tämä tästä.🙏🏼 😊

Hei taas! Nyt mun operaatiosta kulunut 11pv. Kipuja ei juuri ole, mutta haavaa kutittaa ja silleen oudosti nykii ja tuntuu kireältä. Kuinka kauan teillä on muuten turvotus kestänyt? Vatsa on kyllä selkeesti pömpöllään. Tukivyötä käytän 24/7. Torstaina olisi tikkien poisto edessä. Sitten pääsee vähän enemmän kävelemään ym.

Nyt tuli sitten takapakkia. Tänään olisi ollut tikkien poisto. Eilen illalla paukahti kuume lähemmäs 40. Lähdettiin tk päivystykseen, jossa oli hieman koholla valkosolut ja crp. Yleislääkäri tunnusteli vatsaa, kun se oli tavallista turvonneempi. Tk lääkäri totesi että vatsanpeitteissä tulehdusta ja määräsi antibiootit. No nyt vajaa vuorokausi mennyt ja kuumeilu jatkuu, Antibiootteja oon syönyt 3 kpl vasta. Onko muille tapahtunut vastaavaa?

Hei, tsemppiä sinne!

Toivottavasti kuume laskee ja tulehdus hellittää antibioteilla. Ei ole kokemusta, perässä tullaan 8pv operaatiosta ja nyt ensimmäinen lääkkeetön päivä. Oliko muita oireita ennen tuota kuumeen nousua?

Oon nyt Jorvissa sisällä, avasivat haavaa ja sieltä tuli reilu 500ml seroomanestettä. Pitävät nyt auki, sidoksilla suojattuna, kunnes tulehdus laskee, crp oli aamul vielä reilu 200. No ennen kovaa kuumeen nousua ei oikeen muuta kuin se turvotus, joka sit paris päiväs kasvoi paljon, se kieli kyl siitä et kaikki ei oo ok. Mut tk lekurin ois pitäny tajuta ultraa tai lähettää esim jorviin, eihän se neste poistu muuten, kuin et jostain pyrkii ulos.

Äippä kirjoitti:

Moi. Minulle on tehty tuo leikkaus 4v. Sitte. Napa uusittii ja poistettiin tyrä ja verkkolaitettiin. Vatsalihakset ommeltiin paikoilleen.. iso ja vaativa leikkaus. Kaikki meni hyvin.

Verkkolaitettiin?

Heippa!

Toi on kyllä väärin kun tk lääkärit ei ota sen kummempaa vastuuta vaan määrää heti antibiootit ja pois vaan! Ja ilmeisesti myös toisin päin, eli vaikkei olis tarvetta antibioteille niin määräävät varmuuden vuoksi kun eivät välttämättä tunne normaalia haavan paranemisprosessia. Mutta hyvä että pääsit nyt parempaan hoitoon ja aika paljon sitä nestettä tulikin! Toivotaan että kuivuu ja pääset jatkamaan toipumista ja tulehdus laskee. Oliko sulla aluksi dreenit?

Itselläni ikävä vaiva ollut yli viikon nimittäin huimaus. Ihan kun olisi laivalla tai ollut juuri myrskyisellä merellä seilaamassa. Iltaa kohti pahenee mutta on kokopäivän mukana, ei tule nousemiseen yhteydessä tms. Verenpainetta olen mitannut ja se on 109/68. Hieman matala mutta yleensä on ylipaine n. 120 eli ei korkea muutenkaan. Mulle tehty 2 sektiota ja muistan että molempien jälkeen oli sama homma useamman viikon joten en ole hakeutunut lääkäriin kun luulen että menee pian ohi. Olen ajatellut että olisiko niskaperäistä kun ryhti muuttui leikkauksen myötä ihan kokonaan ja lihakset pahassa jumissa myös selällään nukkumisen takia. Milloin olette alkanut nukkumaan kyljellään?

Mulla on suunnitteilla leikkaus Tallinnassa kuukauden päästä. Oon 37-vuotias ja kolme raskautta takana, vauvat oli ISOJA 4+ kg. Viimeisimmän raskauden (8vuotta sitten) jälkeen mulla oli ilmeisesti tyrä, joka hävisi kuitenkin itsekseen. Vatsalihasten tilannetta en tiedä, aikanaan oli aivan valtava erkauma mutta sekin vaikuttaisi olevan kuroutunut huomattavasti liikunnan myötä. Silti vatsa on välillä kuin pallo eikä muuksi oo muuttunut. Oon 164cm ja 63kg, ja mun vatsalla on ihan valtava rasvavarasto sekä löysää ihoa. Oon aika urheilullinen, ja vatsaroikko näyttää karsealta esim märkäpuvussa ja treenivaatteissa. Ja oikeastaan aina muulloinkin. Toiminnallisista ongelmista mulla on ollut virtsankarkailua, joka on ollut inhottava vaiva varsinkin kun harrastan juoksua. Oon ollut paljon kiinteämmässäkin kunnossa kun mitä nyt oon, mutta vatsa on aina ollut enemmän tai vähemmän eri paria muun kropan kanssa. Keskivartalolle vaan kerääntyy valmiin roikon seuraksi myös kaikki ylimääräinen mitä mulle tulee. Toivon että tämä edes vähän muuttuu leikkauksen ja rasvaimun myötä, toki tavoitteena on myös se että sitä ylimäärästä ei ihan kohtuuttomasti kerry yhtään mihinkään päin kroppaa.

En jaksanut edes käydä kunnallisella anelemassa leikkausta, kun tiesin että en tuu sitä saamaan koska selkä ei ole kipuillut eikä roikkuvan vatsanahkan alla muhi tulehduksia. Mulle tehdään nyt vatsanahan kiristys (katsotaan niiden vatsalihasten kunto ja kiristetään tarvittaessa nekin) sekä rasvaimu kylkiin ja ylävatsalle, hinta-arvio noin 6000e. Pelottaa ihan hirveästi, suurimpana pelkona että en koskaan heräisikään anestesiasta ja lapset menettää äitinsä vaan äidin turhamaisuuden takia. Joo, tosi realistinen pelko, tiedän.

Mä käyn tässä keskustelussa aina välillä kurkkimassa ja mielenkiinnolla lukisin jos jollain on vielä kokemuksia ko toimenpiteestä. :) Voin kirjoittaa omia kuulumisia kun homma on ohi! 

Hei! Pääsin kotiin 9.12 ja mulle asennettiin semmonen alipaineimulaite, joka pitää haavassa jatkuvan alipaineen. Haava siis auki vielä, sidosten alla. Mulle ei asennettu leikkauksessa mitään dreeniä tms ja haavaan oli kertynyt nesteitä, jotka tulehtui. Sen kukkuraksi olin sen viikon sairaalassa. Kotiuduin tosiaan viikko sitten ja tietysti 2pv kotiutumisen jlk puhkesi sitten korona.. Onneksi lieväoireisena. Mulla olisi ollut nyt 16.12 haavan sulku nukutuksessa, mutta sekin voi vielä lykkääntyä. Ollut aika huonoa tuuria nyt. Kuukausi kohta mennyt ekasta operaatiosta. näitten komplikaatioiden kanssa. Myös sairasloma venyy ja työhönpaluu ym.

Hei. Onpa ollut huonoa tuuria kun alku vaikutti oikein hyvältä! Tsemppiä kovasti! 😊

Itsekin mietin tuota nesteen kertymistä kun alavatsa on iltaa kohti ihan ihan kivikova, aamulla sitten on normaalimpi mutta on sitä turvotusta jonkin verran kokoajan. Että pitäisikö käydä jossain poistattamassa ennen kuin tulehtuu vai onko normaalia.. n 3 viikkoa operaatiosta nyt. itselläni oli haavanhoitoaika ja hoitaja irrotti navasta tikit mutta ainakin 2 tikkiä sielä on yhä jotka eivät ole sulaneet ja syvemmällä voi olla enemmänkin. Kunpa sulaisivat itsestään. Ja aika oli tietysti aamulla niin ei sitä turvotusta silloin ollut paljoa. Muuten haavakohta siisti tässä vaiheessa. Alipainehoidosta on itselläni myös vähän kokemusta kun toisessa sektiossa laitettiin sellainen koska ensimmäisen sektion haava ei kunnolla parantunut ja alkoi sitten kasvamaan leveyttä. Saa nähdä miten tämä paraneminen edistyy ja tuleeko takapakkia ja alkaako tämä muuttumaan keloidiseksi vai miten se arven liikakasvu kirjoitetaan.

Ja kommenttina Tallinnassa leikkaukseen menevälle. Itselläni ei ollut suuria selkävaivoja vaikka erkaumaa kiristettiin 12cm! Välillä kipuilua mutta välillä ei mitään. Ihmeittelin miten se on mahdollista, tässä yksi teoria: Kun erkauma on todella suuri niin kroppa yrittää epätoivoisesti kompensoida tätä asennon avulla ja ryhti muuttuu todella vääräksi. Tietyt lihakset miltei surkastuvat ja toiset taas kasvavat, kompensoivat ja kannattelevat virheasentoa josta tulee uusi normaali keholle jossa on valtava erkauma. Ja ihoylimäärä ei myöskään ollut itselläni niin suuri että olisi ollut tulehduksia tms. Päin vastoin, ihon täytyy olla siisti ja ehjä jotta se voidaan leikata eikä saa olla tulehduksia.

Tsemppiä Tulevaan ja on varmasti jokaisen pennin arvoinen! 😊

Mä oon toi pari kommenttia sitten kirjoittanut joka oli menossa Tallinnaan. Nyt oon alkanut panikoida. Pelkään komplikaatioita, pelkään että haava ei parane, pelkään erilaisia toiminnallisia vaivoja. Tuntuu että en uskallakaan mennä leikkaukseen, koska jos jotain tuleekin... Oon jo ihan viittä vaille peruuttamassa koko jutun. Maksu pitäisi hoitaa heti, mutta en oo pystynyt sitä tekemään.

Kadunko koko loppuelämäni jos peruutan tän nyt? Mua ahdistaa toi vatsaroikko, mutta mua ahdistaa myös ajatus valtavasta arvesta ja pitkästä paranemisajasta. Mä juoksen ja käyn salilla monta kertaa viikossa, en tiä kestänkö henkisesti kuitenkaan sitä paranemisaikaa.

Ehkä mä valitsen sittenkin tän vatsaroikon.

Hei sinä, joka epäröit operaatioon menoa. Sanoisin, että älä murehdi komplikaatioita hirveästi etukäteen. Kaikkeen kirurgiaan liittyy toki riskejä, mutta suurin osa paranee ihan hyvin ilman sen kummempaa. Arpi myös vaalenee ajan myötä.

Itse olin täällä Suomessa yksityisellä puolella erkauman korjausleikkauksessa 4 kk sitten. Haava on parantunut kauniisti, napa on pieni ja kivannäköinen. Minua ei nukutettu leikatessa vaan operaatio tehtiin epiduraalipuudutuksessa (oli tosi hyvä kokemus). Kaikki tikit olivat sulavia, joten tikkejä ei tarvinnut poistattaa.

Minulla oli pitkään operaation jälkeen vatsakramppeja etenkin öisin, jotka hävisivät 3 kk leikkauksen jälkeen. Minulla on vieläkin turvotusta ihan alavatsalla ja myös ylävatsalla, mutta turvotus voi kuulemma kestää useita kuukausia. Muuten olin yleisesti ottaen lähes kivuton leikkauksen jälkeen. Söin kipulääkkeitä noin viikon operaation jälkeen. Toki vatsan alue ei aluksi tuntunut yhtään omalta, kun oli niin tunnoton, mutta tilanne parani viikko viikolta.

Harrastan intohimoisesti liikuntaa ja varovasti treeneihin palailin, kun leikkauksesta oli kulunut pari kuukautta. Vatsaa kuunnellen treenaan vieläkin, enkä edelleenkään tee kaikkia vatsalihasliikkeitä. Luulen, että hyvä lihaskunto oli eduksi, koska mitään holtittomuutta en missään vaiheessa leikkauksen jälkeen havainnut vatsan alueella.

Kovasti odotan turvotuksen katoamista ja sitä että voi treenata kaikkea mahdollista sen kummempaa ajattelematta. Aika kuluu kuitenkin lopulta nopeasti :)

Minä täällä vielä kirjoittelen. Olisi kiva kuulla muista, joilla on turvotus kestänyt pitkään. Itselläni ylävatsa turpoaa reilusti, jos en pidä tukivyötä, joten pidän sitä edelleen, vaikken muuten enää tarvitsisi. Jumppatreeneissä toki olen ilman tukivyötä ja joskus satunnaisesti muutenkin. Leikkauksesta siis se neljä kuukautta. 

Kävin kerran lymfaterapiassa, kun leikkauksesta oli kulunut 8 viikkoa (fyssari paineli reilusti mahaa) ja silloin vointi oli oikein mainio, mutta saman päivän iltana vatsa alkoi tuntua hitusen oudolta. Ei kipeältä kuitenkaan, mutta en sitten jatkanut lymfaterapiaa sen enempää. Nyt olen uudestaan miettinyt pitäisikö kokeilla uudelleen. Onko teillä muilla, jotka olette käyneet lymfaterapiassa käsitelty vain vatsan aluetta vai myös muualta kehosta?

Vatsan seutu tuntuu muuten tunnusteltaessa olevan oikein napakka. Vielä tällä hetkellä tuntuu utopistiselta, että uskaltaisin jossain vaiheessa tehdä esim. istumaannousuja. En ole niitä niin pitkään aikaan pystynyt tekemään, niin tuntuu siltä, etten pystyisi. Toki sillä ei ole kiire, parin kuukauden päästä kyllä pitäisi uskaltaa niitäkin viimeistään testata.

Joku kyseli koska voi alkaa nukkua kyljellään. Mun saamissa ohjeissa oli muistaakseni, että kahden viikon kohdalla leikkauksesta sai nukkua tukivyön kanssa kyljellään ja olisiko kuukauden päästä saanut nukkua kyljellään ilman tukivyötä.

Mitä teille vähän aikaa sitten operoiduille kuuluu tällä hetkellä? Toivottavasti kaikki on ok!

Hei!

Mulla oli operaatio 24.11. Eli reilu 4viikkoa sitten. Olen nukkunut muutaman yön ilman tukivyötä ja päivisin sitä vielä pidän. Kyljelleen alkanut pikkuhiljaa nukkua mutta asentoa täytyy vaihtaa usein. Alapuolelle jäävä arpi alkaa kipuilla tasaisin väliajoin ja loppuu kun vaihtaa kylkeä. odotan että tukivyön saa jättää pois, toisaalta se on turvallinen ja tukeva mutta iho kuivuu ja kutisee, jostain kohti ihan hilseilee. olen 160cm pitkä eli aika lyhyt niin tämä standardimittainen tukivyö tuntuu väärän kokoiselta pituussuunnassa, on siis melkeinpä häpykummusta rintoihin saakka ja erityisesti istuessa tuntuu inhottavalta, on liian matalalla ja kun sitä nostaa niin sekään ei ole hyvä. Voishan sitä kokeilla jonkun ajan päästä leikata vyötä matalammaksi kun tuo pakollinen aika täyttyy, vielä 1-3vko:a päivisin.

Mulla on turvotusta jonkin verran koko vatsalla ja alavatsalla aika paljon edelleen, iltaa kohti enemmän. Turvonnein osa on leikkaushaavan alimman kohdan yläpuolella, sellainen kolmion muotoinen alue. Siinä ei ole mitään tuntoa, tuntuu oudolta kun sitä painaa. Ja muutenkin aika laajalta alueelta puuttuu tunto, kun kosken itse kädelläni vatsaan niin se tuntuu melko normaalilta varmaan koska kädessä on tunto, mutta kokeilin vatsalleni jäistä pussia ja en tuntenut mitään vaikka painoin sitä (lapselleni sattui haaveri ja mielenkiinnosta kokeilin vatsalleni) se tuntui erikoisesta mutta kuulostaa pahemmalta mitä on, ei tuo juurikaan haittaa ja varmaan vielä ajan myötä pienenee tuo tunnoton alue. 😊 ja napa on tosi siisti, mies on siitä pariin otteeseen kaivanut sulamattomia tikkejä ja se ei satu ollenkaan kun ei ole siinäkään tuntoa. 😁 haavaa teippailen leveällä teipillä ohjeen mukaan vielä n kuukauden, kerran viikossa vaihdan teipin mutta sekin näyttää oikein hyvältä. Eli täällä menee hyvin kaiken kaikkiaan. En ole käynyt vielä missään kuntoutuksesta tms mutta fyssarille olen ajatellut käydä kun vaikea hahmottaa oikeaa ryhtiä kun niin monta vuotta ollut vääränlaisessa asennossa. Ja intialaisesta päähieronnasta haaveilen, ainakin Vantaan flamingossa se tehdään selällään maaten ja hieroja hieroo selkää niin pitkältä kun vain kädet ylettyy tuossa asennossa ja niskaa ylös asti ja päätä. Niskat ja hartiat ovat itselläni todella jumissa. Ja suurimpana vaivana itselläni onkin ollut nämä niska hartiajumit ja siitä johtuva laivankansimainen huimaus, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Samaa oli 2sektion jälkeen kun imetti huonossa asennossa niin en ole lääkärissä käynyt mutta varmaan pakko varata aikaa jos pitkän jatkuu.

Nyt on viikko kulunut, kun haava tikattiin umpeen sen jälkeen kun tulehdus oli hoidettu. Tikkaus tehtiin kerroksittain ja sulavilla ompeleilla. eilen alkoi yhtä kohtaa kirvellä ja sattua kun liikkuu tai kääntää esim kylkeä sängyssä ym. Semmonen kirvelyä muistuttava vihlaiseva kipu. Onko muilla ollut vastaavaa? Ehkä ihan pieni punainen kohta haavassa myös. Soitin haavahoitajalle, sanoi että voi johtua sulavista ompeleista, että joku pyrkii pintaan ja sattuu olemaan just jonkun hermopinteen kohdalla jne. Tosi ilkeän tuntuista välillä, ihan kuin jollain puukolla pistäisi. Käskivät tarkkailla. 

Ja joo minulla myös laivakansihuimausta, kaaduin yksi yö mennessä vessaan ja kolautin otsani vielä ovenkarmiin..Tuli silleen että tuntui kun koho huone kaatuu oikealle ja lattia romahtaa. Luulin ensin että joku verenpaineen heilahdus, mutta selkeesti oli asentohuimausta, koska pään kääntely vaikuttaa. Vieläkin lievää on ja niska-hartiat aika jumissa juu. Ja mullakin vatsa tunnoton ja turvoksissa. Se voi tosiaan kestää kuukausia.