Abdominoplastia - vatsanpeitteiden korjausleikkaus

Osa 2/2

Nukun ja makaan päivisin vielä sohvalla jossa saan sellaisen puoli-istuvan asennon. Yöllä vähän enemmän vaakatasossa. Jalkojen alla on kunnon tyynyvuori jotta jalat pysyy reilussa koukussa eikä niitä tarvitse yhtään vatsalla jännittää. Tukisukkia olen myös pitänyt koko ajan.

Kunnon lahkeellinen tukipuku on mielestäni paljon parempi kuin pelkkä vatsan kohdalle tuleva tukiliivi. Tukiliiviä käytän vain kun joutuu riisumaan puvun wc käynnillä. Pienempää hätää varten tukipuku on auki alhaalta, onneksi.

Wc käynnit olivat aluksi (eka viikko) todella tiuhoja, tuntui että rakko tuntui vähän väliä täydeltä vaikkei sitten juuri mitään tullut. Nyt jo normalisoitunut hieman. Vatsa minulla alkoi toimia n. 2vrk:den päästä leikkauksesta. Aloin syödä heti kotiin tultua luumukiisseliä hyvin varovasti pieninä määrinä kerrallaan. Vatsa on toiminut nyt hyvin antibiootin vuoksi vähän liiankin liukkaasti :) mutta mieluummin näin koska mikään ponnistaminen ei juurikaan onnistu. Ensimmäisen viikon ajan tarvitsin todellakin apua wc käynneissä! Tämä vähän yllätti :(

Syömisen kanssa olen ollut varovainen. Todella pieniä annoksia, usein kylläkin ja tosi hyvin pureskellen. Tällä olen yrittänyt vältää sen ettei suolisto joudu niin möyrimään ruokaa pilkkoessaan.

Leikkaus on ihan todellinen leikkaus ja melko iso toimenpide. Toipumiseen kannattaa oikeasti varata aikaa ja mikä on todella tärkeää, että kotona on joku about 24/7. Minulla on se onni, että olemme nyt juuri miehen kanssa lomalla. Leikkausaika oli tarkoituksella ajoitettu näin.

Näitä kokemuksia ja muutenkin aiheesta lukiessa kannattaa olla tarkkana siinä, että puhutaanko vain ns. löysän nahan poistosta vai vatsan "täydellisestä" korjauksesta myös sisältäpäin. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa ja myös toipumiset, kivut yms. ovat erilaiset. Minulta yksi sukulainen kyseli että onko haava vielä kipeä ja että syönkö "vieläkin" kipulääkkeitä (muutaman päivän jälkeen). Sitten kun hänelle ihmettelin että ei tuo haava juurikaan kipuile vaan tuolla nuo korjatut lihakset enemmän kipuilee ja ettei tulisi mieleenkään vielä lääkitystä muutaman päivän jälkeen jättää, niin selvisi että häneltä oli leikattu löysä iho pois ja siirretty napa.

Leikkauksen hinnasta sen verran, että tosiaan hinta oli ilman alvia ja tähän mennessä kaikkineen sis. ensimmäisen konsultaatiokäynnin, tuleva jälkitarkastus, tukipuvun, puolitukivyön, leikkauksen anestesioineen, 1vrk sairaalassa ja 1 lymfahoito = 7450€. Uskon tämän olevan joka euron arvoinen. Lasten jälkeen, kuopus jo 19.v, olen kärsinyt "epämuodostuneesta" vatsasta henkisesti ja fyysisesti, selkäkivuista, vatsapoimun hikoilusta, vaatekoko on vuosien varrella vaihdellut mutta mittasuhteet on mennyt aina niin, että jopa n. 3-4 kokoa on pelkkä vatsan seutu (jalat ja peppu hoikat) ollut suurempi kuin muut vartalon osat. Esim. Pusero koko ollut nyt 38-42, housut 44-48 tai M-L -> XL-XXXL. Ilon itku jo pääsi kun laitoin ensimmäisen kerran ihan vain verkkarit jalkaan, vaikka lopoutulosta ei vielä ole läheskään näkyvillä, niin peilikuva näytti jo niin "normaalilta".

Kaikille toipuville tsemppiä ja malttia!

Leikkausta suunnitteleville myös tsemppiä ja rohkeutta lähteä tähän.

Itselläni operaatio edessä 11.1.2022. Pelkkä vatsanahan korjaus ja kylkien imut. Tuosta viimeisimmästä viestistä tuli mieleen, että onko täällä tämän operaatio läpi käyneitä? Minkälainen toipuminen teillä oli? Ilmeisesti tämä hieman "helpompi" kun ei ole vatsalihasten erkaantumisen korjausta.

Olen menossa konsultaatioon HUS 7.2.2022 ja en tarkkaan ottaen tiedä mitä siellä tapahtuu,ilmeisesti lääkäri keskustelee kanssani ja päättää mitä tehdään,sillä hän on saanut vain kuvat ja terv.ks lääkärin lähettämän tiedon minusta ja toiveestani.kiloja olisi pudotettavana vielä15,voipi olla että lekuri laittaa ne pudottamaan ennenkuin leikkaa.Olen iloinen kuitenkin tähän saakka pääsystä,nuorena laihdutin itseni tosi hoikaksi ja kärsein mahanahasta joka 5 lapsen ja lihavana olemisen jälkeen roikkui pimpsan päällä.No kertokaahan lisää kun olette toimenpiteessä olleet,mie tuun perässä.Tsemppiä ja ilolla huomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni operaatio edessä 11.1.2022. Pelkkä vatsanahan korjaus ja kylkien imut. Tuosta viimeisimmästä viestistä tuli mieleen, että onko täällä tämän operaatio läpi käyneitä? Minkälainen toipuminen teillä oli? Ilmeisesti tämä hieman "helpompi" kun ei ole vatsalihasten erkaantumisen korjausta.

Terveisiä operaatiosta! Kaikki meni hyvin ja ensinäkymä vatsaan oli rohkaiseva 😊 onneksi saan jäädä tänne sairaalaan yöksi vielä.

Pitää päivitellä tänne sitä mukaa kun toipuessa sitten uusia juttuja tulee esiin. Itselleni tämä on ollut niin hyödyllinen topikki että jatketaan samaa rataa seuraaville sitten.

Päivä nro 2. Pääsin tänään jo omin avuin ylös sängystä. Yöllä piti mies herättää nostamaan minut vessaan. Ehkä ensi yönä pärjään jo itse. Tää selällään ylävartalo korotettuna nukkuminen ei oo mitään herkkua (selkä huutaa välillä hoosiannaa) mutta kyllä tästäkin taitaa selvitä. Kohta eka suihku edessä ja ensimmäinen navan hoito 😬 Ei oo mitään kovin kivan näköistä se napahomma jos ei ole tottunut haavojen käsittelyyn..

Päivä kerrallaan. Mutta tänään jo selvästi parempi kuin eilen joten hyvällä mielellä eteenpäin 😊

Hei ihan mahtavaa! Jatka toki päivityksiä toipumisesta! Minua kiinnostaisi myös missä toimenpide tehtiin sinulle ja kuka leikkasi! :)

Nyt reilu viikko takana operaatiosta. Ensimmäiset 4-5 päivää olivat pahimmat kipujen ja liikkumisen kannalta. Nyt ylösnouseminen ja makuulle meno ei tuota enää ongelmia. Miehen apua tarvitsin ylösnousemiseen ja alasmenoon pari eka päivää. Suorana pystyin seisomaan aika lailla tasan viikko operaatiosta.

Selkäkivut olivat ensimmäisen viikon yksi isoimmista haitoista. Jatkuva kyyryssä käveleminen ja "mutkalla" selällään makaaminen eivät ole mitään herkkua selkälihaksille. Heti kun pystyin kävelemään suorassa poistuivat selkäkivut aika saman tien.

Teipit on vaihdettu nyt kerran haavaan. Hyvältä näytti 1 viikon tarkastuksessa kaikki. Napa on edelleen mustapunainen rupikasa mutta kai siitä jotain vielä tulee 😁 Teippejä pitäisi vaihdella kerta viikkoon 4-8 viikon ajan.

Turvotus on kamalaa.. iltaisin tuntuu että koko keskivartalo meinaa räjähtää. Tämä ilmeisesti kestää pahana muutamia viikkoja ja jonkinlaisena muutamia kuukausia. Tätä ei kyllä jää ikävä sitten kun joskus loppuu.

Palaan taas varmaan muutaman viikon sisällä, ellei tässä jotain ihmeellistä tule.

Vierailija kirjoitti:

Hei ihan mahtavaa! Jatka toki päivityksiä toipumisesta! Minua kiinnostaisi myös missä toimenpide tehtiin sinulle ja kuka leikkasi! :)

Tämäpä unohtui mainita, eli Sairaala KL ja Asko Salmi leikkasi. Ei moitteen sanaa tähän mennessä mistään ja helppo suositella molempia. Ihanat hoitajat ja koko setin ajan tuntui siltä, että heitä aidosti kiinnostaa minun hyvinvointi. Askon kanssa vajaan kuukauden kuluttua 1 kontrollikäynti. Sitä odotellessa.

Neljä viikkoa operaatiosta nyt tällä hetkellä. Toipuminen on mennyt todella hienosti ja viime vknloppuna pystyin jo osallistumaan lumitöihinkin suhteellisen normaalisti. Turvotus iltaisin vaihtelee päivittäin mutta pahimmillaan tuntuu, että maha räjähtää :D

Toissapäivänä tuli sitten takapakkia. Yhdessä kohtaa haavaa alkoi tuntua kipua ja turvotusta ja teippien vaihdon yhteydessä huomasin, että haavasta tursuaa märkää ulos. Onneksi eilen oli jo ennalta sovittu 1kk tapaaminen lääkärin kanssa niin ei tarvinnut kauaa ihmetellä asiaa keskenään.

Lääkäri kaivoi haavasta ulos sulamattoman ompeleen, jossa oli solmu ja kolme sakaraa. Käytännössä siis piikkikasa. Ei muuten ollut kovin helppo keissi maata operaatiopöydällä ilman puudutusta kun tulehtuneesta haavasta kaivetaan pinseteillä piikkipalloa ulos. Nyt päällä rottakuuri antibiootteja ja haavanhoitoa. Toivon mukaan tää tästä vielä helpottuu pian.

Lääkäri varoitteli, että sulamattomia ompeleita saattaa yrittää ulos haavasta, mutta ihan tähän en ollut varautunut.. Onneksi nyt homma takana ja toipuminen voi jatkua.

Napa on vihdoin tiputtanut mulla rupensa pois ja on nyt mustanpunaisen rupikasan sijasta punainen arpikasa :D Muoto on aika kiva, joten olen toiveikas sen suhteen jahka se joskus sitten tuosta vaalenee.

Fiilis on kuitenkin todella hyvä ja koko ajan (vastoinkäymisestä huolimatta) vahvistuu olo siitä, että tää oli todella hyvä päätös :)

Hei, itsellä 3.viikko leikkauksesta ja nyt vasta alkaa tuntua helpommalta liikkuminen ja pienet kotihommat. Haava näyttää tosi siistiltä, myös navassa. Mutta yksi häiritsevä juttu tullut nyt viikon sisään eli napaan on ilmestynyt patti. Alkuun oli tosi hyvännäköinen kuoppa, kuten ennenkin. Nyt kuitenkin ikäänkuin pullistuma toisella puolella kuopassa. Viikon päästä jälkitarkastus eli selvinnee miksi. Voisiko olla turvotuksen aiheuttamaa.. Vatsa on kova ja turvotuksesta räjähtämispisteessä iltaisin, jos päivän mittaan liikkunut enemmän. Onko muilla minkälaisia kokemuksia navasta? Ehkä se voisi pullistua turvotuksesta, kun raskauskin saattaa tehdä sitä ja sitten palautuu normaaliksi. En kuitenkaan olisi tyytyväinen, jos se tuollaiseksi jäisi. Mietin myös voisiko se olla jotain nestekertymää..

Ai vitsi olisi mahtava nähdä jotain kuvamateriaalia vähän sillain ennen ja jälkeen (ja vähän siitä väliltäkin) -tyylisesti! Jos päädyt joskus lataamaan kuvia johonkin formaattiin niin tulethan ilmoittamaan! Seurailen sun tarinaa edelleen ja kerään rohkeutta samaan!

Noin 6 viikkoa nyt operaatiosta. Tulehdus katosi haavasta (ompeleen poiston jälkeen) antibiooteilla onneksi muutamassa päivässä. Haavan umpeutumista jouduin odottamaan noin 2 viikkoa mutta nyt se vihdoin on ummessa. Kärsivällisyyttä vaati, mutta onneksi ei sen kummempaa. Vihdoin pääsen taas saunaan!

Eilen päätin, että nyt riittää tukipuvun pitäminen myös päivällä. Viime viikolla lopetin sen käytön öisin. Oli aika holtiton olo aluksi, mutta hyvin sitä tottui olemaan ilmankin. Nyt tuntuu jo tosi normaalin tyyliseltä kun ei ole enää tukipukua. Teippejä pidän arvessa ja navassa varmaan pari kuukautta vielä ainakin, jotta arvista tulisi mahdollisimman kauniit.

Navan arpi alkaa nyt hieman vaalentua ja se näyttää itse asiassa tosi kivalta kun siihen huvikseen laittaa meikkivoidetta punaisuutta piilottamaan peilailua varten :D En odottanut navalta mitään, koska ne ovat hieman arpapeliä niin tämä oli todella iloinen yllätys. Asko Salmella on oma tyyli ja tekniikka navan muotoiluun ja on todella luonnollisen näköinen tästä tulossa jahka vaalenee lopullisesti. Mahtavaa! Mieskin on sitä kehunut (ja selvästi näkee että on tyytyväinen muuhunkin muutokseen) :)

Tähän asti on ollut sellainen olo, että olen toipumassa. Nyt tuntuu, että se aika on ohi ja nyt jatkuu normaali elämä. Edessä vain parempia aikoja kun muhkurat rasvaimusta sileävät enemmän ja turvotus koko ajan hieman vähenee. Sovittelen jo kesävaatteita innolla! Harmi että on jo miltei nelikymppinen ni ei ehkä enää kehtaa napa paljaana kulkea vaikka mieli voisi tehdä :D

Mulla oulussa konsultaatioon meno ensi kuussa. Laihduttanut olen reippaat 20kg ja raskausarpia löytyy myös kiitettävästi. Mietin että milloin voidaan tehdä miniabdomipastia?

Itse tunnustellen en huomaa että erkaumaa olisi. Olen nyt 53kg/159cm. Mietin että voiko kirurgi tehdä pienemmän leikkauksen, niin että napaa ei siirretä jos ylävatsa on ok? Millaiset kriteerit siis miniabdominplastiassa ja abdominpastiassa on? Millaisia kokemuksia plastic segury centeristä tämän toimenpiteen suhteen ja kuka kirurgi leikannut?

9 viikkoa operaatiosta. Turvotusta tulee vielä iltaisin alavatsaan navan ja arven väliin erityisesti. Mutta koko ajan vähenemään päin. Tunnoton alue vatsassa on ehkä aavistuksen pienentynyt mutta edelleen en tunne navassa tai noin 10cm x10cm kaistaleella sen ja arven välissä mitään. Toivottavasti vielä palaa edes osittain, mutta ei tuo nyt kamalasti elämää haittaakaan.

Nyt kun turvotus alkaa laskea myös rasvaimun jäljiltä näen hieman epämääräistä muotoa yhdessä kohtaa kylkeä. Todennäköisesti menen vielä korjaavaan rasvaimuun ensi talvena jos en ole täysin tyytyväinen muotoon. Mahan alue on oikein hieno, mutta kyljistä voisi vielä hieman ottaa :D

Teippejä pidän edelleen navan ja arven päällä. Oma ohjeistus oli 8-12 viikkoa operaation jälkeen mutta netissä näkee tyypillisesti 3-5kk. Itsellä ei ole tullut mitään allergiaa liimasta niin pidän vaikka kesään asti. Ilmeisesti arpi saavuttaa ihon lujuuden tuossa 3-5kk aikana niin siihen asti teippi suojaa myös siltä.

Ostin uuden uimapuvun! Ihanaa! Tänä kesänä maha ei vielä aurinkoa tule näkemään mutta seuraavana sitten :)

Hei,

Sinänsä jo vanha keskustelu. Itse kävin abdominoplastiassa tammikuun lopulla (-22). En kyllä pitänyt enää teippejä sen 1 kk tarkastuksen jälkeen. En ole kuullutkaan noin pitkästä ohjeistuksesta, että 3 - 5 kk. Mulla ei ole arven liikakasvua tms ja lääkäri sanoi, ettei tarvi enää teippailla. Tukivyötä sen sijaan pidän vieläkin vaikkapa juoksulenkeillä. 

Tuo vatsakramppihomma oli yllätys ja kun kyselin siitä, niin ei lääkärikään ymmärtänyt mistä puhuin. Alussa niitä oli varsinkin öisin ja sattui paljon, jos ei ehtinyt vetää jalkoja koukkuun ajoissa. Vieläkin niitä tulee välillä. 

Vatsa on ihan tunnoton pinnasta. Turvottaa vähän välillä, mutta ei pahasti. Napa on kyllä vielä tosi ruma. Toivottavasti se vähän tuosta muuttuu vielä. Isompi kuin mun vanha napa, joka oli ihan väärässä paikassa melkein alamahalla. Sekin siis näyttää hassulle, kun napa on keskellä vartaloa.

Leikkaus oli yksi parhaista päätöksistä mitä olen tehnyt ja olen tyytyväinen. Pari ekaa viikkoa oli kyllä kipeä olo, mutta yllättävän hyvin siitä toipui. Isomman liikunnan uskalsin aloittaa vasta 2 kk leikkauksen jälkeen. 

Minä kyllä aion käyttää bikineitä tänäkin kesänä rumasta navasta huolimatta. Kehtasinhan pitää bikineitä sen roikkomahankin kanssa. 

Vanha keskustelu mutta kokeilen kysyä 🤭

Kuinka pian leikkauksen jälkeen "uskalsitte" aloittaa seksi hommat?

Hei, onko tänävuonna Jorvissa leikattuja? Minut on laitettu leikkausjonoon 22.6.22 ja mietin kauanko pitää odotella että aika tulee? Mulla siis vatsalihasten erkauma levossa 8cm ja jännitettynä 3,5cm, 2tyrää ja paljon ylimääräistä ihoa joka poistetaan. Odottavan aika on pitkä

Hei! Olen menossa Jorviin leikattavaksi ensi viikon torstaina 17.11 jos nyt mikään ei sitä peru ja pitää vielä viikon aikana pudottaa noin 1,5-2kg joten olen ollut tiukalla ja ohjeen mukaisella ruokavaliolla ja lisännyt aerobista liikuntaa. Olen siis muutenkin peruskunnoltani hyvä ja liikkuva ihminen. Ikää 45v. Kiloja aikoinaan erojen ym asioiden myötä kertynyt liki +20kg ylipainoa, sitten taas pudotettu ja jojoteltu, joten kertynyt vatsalle, sekä navan ylä- että alavatsaan löysät makkarat, jotka haittaavat ja aiheuttavat 166 senttiselle myös selkävaivoja. Mitkään treenit ei niitä kuluta pois, se on todettu ihan lääkärien ja fyssan kanssa, joten pääsin julkiselle puolelle jonoon. Synnytyksiä ei ole ja vatsalihakset pitäisi sen myötä olla kunnossa, jokseenkin tarvitsee kyllä sitten vahvistuksia ja treenaamista, kun noi röllöt saa pois. Kun ei oo aiemmin minua leikelty, paitsi kitarisoja kakarana, niin kyllähän se jännittää ja että kaikki menee odotetusti. Täällä kun olen lukenut kokemuksia, niin ilmeisesti silloin kun vatsalihaksia on myös operoitu, on toipumisaika pidempi. Varmaan se eka viikko menee aika paljon avustettuna ja kipulääkkeiden kanssa? Lääkäri arvioi minulle 3-4vk saikkua ja nostelu ym raskasta liikuntakieltoa muistaakseni 2-3kk. Eli kun salilla olen käynyt, niin jää vähäksi aikaa rautojen repiminen.  On kiva kuulla kokemuksia ja kovasti tuntuu olevan kovin yksilöllistä.

Hei! 😊

Kiitos kommentista. Minulle saatiin järjestettyä sittenkin aika ja se on jo ensi viikolla eli 24.11.!

Miten leikkaus sujui ja pääsitkö seuraavana päivänä kotiin? Miten toipuminen lähtenyt käyntiin?

Nyt vain itselläni sellainen olo että onko flunssa hiipimässä ja peruuntuu koko homma! Erityisesti selän lihakset todella kipeät ja voimaton olo, voi kyllä johtua monesta syystä. Ei vielä ainakaan kurkkukipua tai muita oireita. Sinkkiä olen varuiksi imeskellyt hullun lailla, c vitamiinia ja kuivattua puolukkajaihetta. Kun ei oikein lisäravinteita tai muuta sellaista viitsi nyt ennen leikkausta napostella. C vitamiini ja sinkki on vesiliukoisia eikä varastoidu niin niitä uskaltaa ottaa reilummalla annoksella. Minut pyydettiin ilmoittautumaan 7:15 pääaulaan, toivottavasti ei ole pitkää odottelua leikkauspäivänä kun muutenkin jännittää ihan pirusti! Ja järjestelyä vaatii kun pienet lapset.

Onneksi sain järjestettyä että lapset on leikkauspäivän mieheni kanssa kotona, seuraavan päivän miehen sisko hoitaa ja sitten menevät viikonlopuksi mummolaan kun pääsen kotiin ja saan levätä rauhassa ja pyytää mieheltä apua. Seuraavan viikon mies on palkattomalla ja siitä eteenpäin 4viikkoa kaupungin kotipalvelu hoitaa lapsia ke-pe 8-12. Tai oikeastaan toista lasta kun vanhempi on koulussa ja iltapäiväkerhossa. Muuten sitten saan tarvittaessa apua sukulaisilta ja perheeltä. Ja siinä tulee alkuviikolle sopivasti itsenäisyyspäivä ja joulunpuhät niin eiköhän me pärjätä. Nyt vain ei saisi tulla kipeäksi kun kaikki järjestetty! 😬

Itselläni myös ollut laihdutusurakka takana mutta vaikea pitää painoa matalana kun ei oikeen pääse kunnolla liikkumaan. Toki ruokavalio on ykkönen mutta vaikeaa se on. Leikkauksesta odotan eniten että pääsen palaamaan rakkaiden urheiluharrastusteni pariin ja voisi syödä normaalia ruokaa eikä tarvitsisi laskea kaloreita. Toki vatsan ulkonäköä odotan yhtälailla, vatsa on pyöreä kuin 6kk raskaana olevilla, ja varsinkin ylempi tyrä on ikävä seuralainen ja erityisesti lapset sitä tuijottavat uimassa, ei kyllä ole onneksi kukaan kysynyt että mikä tuo on. Olisi ihmeellistä seisoa suorassa ja katsoa alaspäin ja nähdä jalat muutenkin kuin vain varpaat!

Jos saa kysyä niin paljonko ihoa+ihonalista rasvaa leikattiin? Mitataanko se senteissä vai grammoissa? mietin sitäkin että tippuuko paino tuossa, varmaan kilon jos sitäkään 😁

Tervehdys! Minut operoitiin viime torstaina Jorvissa. Toipuminen lähtenyt hyvin käyntiin. Vatsalihaksille ei tehty mitään, koska ne olivat kunnossa, ainoastaan roikkumakkarat korjattiin. Kokemuksista: No ensinnäkin jännittihän se melkoisesti. Odottaminen siellä aulassa oli ehkä kaikkein ikävintä, kun vatsa kurnii, jännittää, janottaa ja väsyttää. Esilääkitystä ei tullut. Pääsin noin 2,5 tunnin odotuksen jälkeen saliin. Sitä ennen tietty oli haastattelut leikkaavan lääkärin, hoitajan ym kanssa ja puettiin sairaalavaatteet. Leikkaus oli kestänyt kohdallani noin 3h. Heräsin heräämössä, jossa potilaita tarkkaillaan leikkauksen jlk. Kipulääkitys oli suht voimakas ja olo tosiaan aika pihalla. Kun menin ekan kerran vessaan kahden hoitajan saattelemana, niin tietty  vessassa pyörryin, syynä vahva lääkitys ja äkillinen verenpaineen heilahdus. Olihan leikkaus kuitenkin ihmisen suurimmalle elimelle, eli iholle iso juttu. Minulta leikattiin noin 1.6kg röllöjä pois. Ruoka ei oikein maistunut kyllä ekana vuorokautena juuri lainkaan, mutta nesteitä sain kanyylin kautta, mikä helpotti oloa. Pääsin kotiin seuraavana päivänä ja sain ohjeet kotihoitoon, haavanhoitoon ja jatkotutkimuksiin sekä sairaslomatodistuksen 4 viikkoa, sekä kipulääkereseptit. Myös fyssa kävi antamassa kuntouttavia ohjeita ja katsottiin korsettivyön asettaminen itselle oikein. Pari ekaa yötä oli voimakkaampaa kipua, mutta hallittavissa kipulääkkeillä ja niitä kannattaa ottaa ohjeen mukaan. Nukuin kyllä suht hyvin selälläni sängyssä, vaikka on ollut tuo korsettivyö käytössä, mitä siis pitää käyttää mielellään mahd pitkään, hyvän lopputuloksen takia. oudoltahan toi tuntuu, kun vatsa on tunnoton, mutta pitäisi helpottaa ajan myötä, samoin tuo turvotus ja ilman kertyminen suolistoon, joka ollut ehkä ärsyttävintä alussa, kun vatsassa kuplii ja pulputtaa, joten ei ainakaan sitten kannata rasittaa vatsaa millään raskailla ruuilla, aloittaa syömisen kevyen varovasti ja muistaa juoda tasaisin väliajoin vettä. Mulla vatsa lähti toimimaan kunnolla vasta 3 pv operaation jälkeen. No mulla alkoi kurkkukipu kotiutumispäivänä, ajattelin että jos intubointiputki tökkässyt vaikka vähän nieluun ja se ärtynyt, mutta kyllä pientä flunssaa ja lämpöilyä alkoi pukkaamaan kun pääsi kotiin. Tein koronatestin, oli onneksi negatiivinen. Olen jalotellut joka päivä ja nukkuessa sekä sohvalla pidän jalkoja koukussa. Suihkussa käynyt jo ja teipit vaihdettu kertaalleen haavalle. Kannattaa muistaa pyytää mukaan sitä teippiä sitten sieltä sairaalasta heti ja varmistaa ohjeet. Mutta hyvin se menee, vaikka se jännittää ja paineet ja syke koholla kun tapaa hoitajan siellä vastaanotolla, mutta tosi hyvä hoito oli ainakin mulla. Nyt vaan hissukseen kohti tikkien poistoa, että pääsee jo vähän enemmän kävelee ulos. Tsemppiä!