Miksi kaikki koulutehtävät tehdään nykyään koneella? Ennen kun ruutuaikaa laskettiin tarkkaan.
Minulla on kasiluokkalainen, joka saa miltei kaikki läksynsä nykyään sähköisessä muodossa. Milloin katsotaan video, milloin tehdään essee tai nettitehtäviä. Ihan älytöntä. Käsin ei tarvitse tehdä juuri mitään, joissain aineissa ei ole edes vihkoa vaan Edison-kansio, jonne tehtävät näpytellään.
Vielä pari vuotta sitten lapsen ollessa ala-asteella oli joku kampanja, jonka aikaan kirjattiin kaikki ruutuaikaminuutit tasan tarkkaan ja liikkumiset laskettiin myös. Ylimääräisistä ruutuaikaminuuteista sai "sakkoa" ja "pelissä" pääsi etenemään liikkumalla runsaasti ja olemalla mahdollisimman vähän ruudun ääressä. Oikein valistettiin, kuinka tulee liikkua paljon, kävellä opiskelun välissä ja välttää ruudun tuijottamista. Mikä nyt yhtäkkiä on muuttunut? Kuulemma koulussakin tehdään paljon koneilla tai tableteilla. Johan se ruutuaika menee siellä koulussa opiskeluun! Nyt oikein tyrkytetään "uusia oppimisympäristöjä" kun ennen vältettiin tietokoneella istumista keinolla millä hyvänsä ja annettiin läksyjä joilla lapset sai ulos.
Kommentit (21)
Se ruutuaika oli "huonoa" ruutuaikaa, eli telkkarin katsomista tai koneella pelaamista. Vähän eri asia kuin esseen kirjoittaminen.
En ole ap, mutta mikähän on tilanne muutamien vuosien päästä näiden tulevaisuuden toivojen kanssa käsialan suhteen? Tikkukirjaimiinko taantumus, kun ollaan just opittu kirjoittamaan jollain tyylillä ala-asteen puolella?
Muistan tuon kampanjan. Se tuntui vähän liialtakin demonisoinnilta, vitosluokkalaisille oli sallittua ruutuaikaa yksi tunti ja joka välissä muistutettiin, kuinka tietokone ja televisio pilaavat silmät ja ryhdin.
Jestas, jos koulussa ollaan vaikka 6 tuntia josta 3-4 koneella ja sitten vielä läksyt, joihin yläasteikäisellä meneekin helposti tunti. 4-5 tuntia koneella istumista on PALJON, oli se sitten esseen väsäystä tai pelaamista.
On menty naurettavaan ääripäähän tämän digi-ihannoinnin kanssa. Sääli lapsia ja nuoria, jotka pakotetaan koukuttumaan täysin tietokoneisiin.
Katsokaas, kun on se digiloikka. Suomen pitäisi muka päästä maailman ykköseksi kaiken digitalisoinnissa. Tuntuu ihan mahdottomalta. Hienomotoriikka katoaa muutamassa vuodessa. Ja se taas saattaa vaikuttaa negatiivisesti jopa ammatinvalintaan. Edelleen on ammatteja, joissa tarvitaan ennen muuta näppäriä sormia. Kohta niitä vaan ei ole. Kirjoitustaito taantuu, on taantunut jo, kun aina vaan helpotetaan ja yksinkertaistetaan kaunokirjoitusmalleja. Mielestäni ei voi enää edes puhua kaunokirjoituksesta. Kyllä se näyttää enemmänkin tekstaukselta. Ja kun motoriikka rappeutuu, niin kauhulla ajattelen, millaista on näiden diginappuloiden kirjoitus. Sähköt voivat katketa tai kone tiltata, jolloin pitäisikin pystyä kirjoittamaan käsin, mutta kun se taito puuttuu. Käy vähän samalla tavalla kuin silloin, kun viisarikelloista siirrettiin pelkkään numeronäyttöön. Lapset eivät enää hahmottaneet aikaa, esim. sitä, että tunti koostuu neljästä viidentoista minuutin jaksosta eli neljännestunnista eli vartista. Kohta alkaa toteutua jo monta vuotta sitten julkaistu pilakuva digi-ihmisestä, jolla on vankka takamus ja hyvin ruipelot ja heikot jalat, koska hän istuu päivät pääksytysten koneen ääressä.
Mun kutosluokkalainen ei saanut tehdä miellekarttaa käsin, koska "tutustutaan uusiin oppimisympäristöihin". Mitähän tulee pienen migreenipotilaan koulunkäynnistä - ei taatusti ainakaan helpota elämää tuo jatkuva koneella istuskelu.
Olenkin ihmetellyt, miksi kouluissa ei enää opeteta kirjoittamaan kastettavalla mustekynällä. Miten nykyajan lapset oppivat kirjoittamaan siististi ilman mustetahroja?
Kyllä muakin harmitti kun siirryttiin savumerkeistä kivitauluihin. Oman jälkikasvuni en tietenkään antanut mennä tuohon hössötykseen, vaan pidin heidät kotikoulussa. Edistys on kiellettävä hinnalla millä hyvänsä! T. neandertalilainen
Jos opettajat saisivat päättää, tehtäisiin tätä digiloikkaa vähän eri tavoin. Nyt määräykset tulevat ylhäältä. Leimaudut vanhanaikaiseksi ja epäpäteväksi opettajaksi, jos oppilaasi eivät tee koneella hommiaan.
Tuota... mitä jos hyppäisit nykyaikaan?
Kun Pekka-Liisasi astuu työelämään, hän istuu suurella todennäköisyydellä valtaosan työpäivästään koneen äärellä melkein ammatissa kuin ammatissa.
Melkoinen loikka. Parissa vuodessa pahasta tietsikasta onkin tullut yhtäkkiä jotain suurta ja mahtavaa.
On tuo vielä vähän pelleilyä. Itse sain tänään viestin, että lapsen koe siirtyy viikolla, kun tämänpäiväinen tunti meni koneiden kanssa puljaamiseen. :D Toivoi parempaa onnea ensi kerralle.
Kuinka paljon sä liikut käsin kirjoittamisen aikana? :D
Oppilaat inhoavat. Pyytävät kirjoja ja vihkoja. On tämä perseestä. T. yläkoulun ope,vuosi mennyt tablettipelleilyssä.
Mun lapsi inhoaa, ipadin kanssa on paljon hitaampa kuin että avaisi kirjan, tekisi tehtävät ja sulkisi sen.
Pädiä on hankalampi selata. Ruutu pimenee vähän väliä näytönsäästäjän takia, akku meinaa loppua, aina ei kaikki ohjelmat edes pelitä.
Kirjat takaisin!
En tykkäisi tehdä edes muistiinpanoja koneen tai tabletin kanssa. Jää paremmin mieleen kun kirjoittaa käsin. Harvoin teimme peruskoulussa mitään koneella (loppui v.2010). Nopeaa on kehitys.
Meillä e-lapsi, jolla lääkärin suosituksena ruutuaika maksimi 2h. Ois kiva kun koulussakin toteutuisi...
Peukalo-etusormiote häviää lapsilta vähitellen koulun alkaessa, kun enää ei tarvitse pitää kynää kädessä.