Lue keskustelun säännöt.
Millainen nainen sopisi ADD-miehelle?
04.11.2016 |
Olen ADD-mies, eli olen melkolailla kuin ADHD:t, mutta ilman sitä pahinta riehumista ja levottomuutta ja päihteiden kanssa pelaamista jne. Enemmän sellainen hiljainen ja rauhallinen sählääjä, vaikka kummalliselta kuulostaakin.
Kommentit (8)
Minun kaverini on ollut naimisissa 15 vuotta add-miehen kanssa. Heillä elämä sujuu.
Kaverini on lastentarhanopettaja, jolla paljon tietoa oppimisvaikeuksista. Se auttaa, kun ymmärtää, miten tärkeää on muistutus. Hän on myös hyvä organisoija. Elämä ei toimi, ellei arki ole toisella hanskassa. Ja huumori ja relaaminen on keskiössä. Liian nipo ei voi olla.
Käänteisesti: tiukka uraohjus ei sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun kaverini on ollut naimisissa 15 vuotta add-miehen kanssa. Heillä elämä sujuu.
Kaverini on lastentarhanopettaja, jolla paljon tietoa oppimisvaikeuksista. Se auttaa, kun ymmärtää, miten tärkeää on muistutus. Hän on myös hyvä organisoija. Elämä ei toimi, ellei arki ole toisella hanskassa. Ja huumori ja relaaminen on keskiössä. Liian nipo ei voi olla.
Käänteisesti: tiukka uraohjus ei sovi.
Kuulostaa mukavalta naiselta :)
Meillä sujuu nuin, että se ei-add (=minä) hoidan suurimman osan arjen aikatauluista ja muistamisista. En edes oleta että mies muistaisi hakea lapsen harrastuksesta, ilmoittautua kerhoon oikeaan aikaan , tietäisi mitä jääkaapissamme on tai onko tarvittavat vaatteet pesty.
Jos miehen pitää jotain muistaa, minä laitan muistilappua ja mies laittaa muistutuksen puhelimeen. Mies ei hermostu muistuttamisesta enkä minä hermistu jos/kun miehellä yllättäen vierähtää aikaa jossain paljon kauemmin kuin luulisi. Olemme aina myöhässä jos koko perheellä mennään.
Mies tietenkin tekee sitten ei-aikataulutettuja asioita. Imuroi kun huomaa likaa, kuulustelee läksyjä kun lapsi pyytää yms. Mikään 50-50 -systeemi ei toimisi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sujuu nuin, että se ei-add (=minä) hoidan suurimman osan arjen aikatauluista ja muistamisista. En edes oleta että mies muistaisi hakea lapsen harrastuksesta, ilmoittautua kerhoon oikeaan aikaan , tietäisi mitä jääkaapissamme on tai onko tarvittavat vaatteet pesty.
Jos miehen pitää jotain muistaa, minä laitan muistilappua ja mies laittaa muistutuksen puhelimeen. Mies ei hermostu muistuttamisesta enkä minä hermistu jos/kun miehellä yllättäen vierähtää aikaa jossain paljon kauemmin kuin luulisi. Olemme aina myöhässä jos koko perheellä mennään.
Mies tietenkin tekee sitten ei-aikataulutettuja asioita. Imuroi kun huomaa likaa, kuulustelee läksyjä kun lapsi pyytää yms. Mikään 50-50 -systeemi ei toimisi.
Miten minun pitäisi deittailun alkuvaiheessa toimia, jotta saisin naisen ensinnäkin ymmärtämään etten ole v-mäisyyttäni hajamielinen häslääjä, ja toiseksi päättämään mahdollisimman pian onko valmis yrittämään kanssani ja jos on niin miettimään miten hommat saadaan toimimaan mahdollisimman ristiriidattomasti?
-aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sujuu nuin, että se ei-add (=minä) hoidan suurimman osan arjen aikatauluista ja muistamisista. En edes oleta että mies muistaisi hakea lapsen harrastuksesta, ilmoittautua kerhoon oikeaan aikaan , tietäisi mitä jääkaapissamme on tai onko tarvittavat vaatteet pesty.
Jos miehen pitää jotain muistaa, minä laitan muistilappua ja mies laittaa muistutuksen puhelimeen. Mies ei hermostu muistuttamisesta enkä minä hermistu jos/kun miehellä yllättäen vierähtää aikaa jossain paljon kauemmin kuin luulisi. Olemme aina myöhässä jos koko perheellä mennään.
Mies tietenkin tekee sitten ei-aikataulutettuja asioita. Imuroi kun huomaa likaa, kuulustelee läksyjä kun lapsi pyytää yms. Mikään 50-50 -systeemi ei toimisi.
Miten minun pitäisi deittailun alkuvaiheessa toimia, jotta saisin naisen ensinnäkin ymmärtämään etten ole v-mäisyyttäni hajamielinen häslääjä, ja toiseksi päättämään mahdollisimman pian onko valmis yrittämään kanssani ja jos on niin miettimään miten hommat saadaan toimimaan mahdollisimman ristiriidattomasti?
-aloittaja
Mä ainakin tiesin alusta lähtien että mies on "hajamielinen professori" -tyyppiä ja tuo kiehtoi minua. Se on miehen hyviä puolia, johon ihastuin. Seurustelun alussa mies ei koskaan myöhästynyt, olin niin tärkeä että hän piti huolen tästä.
Mä juttelisin seurustelukumppanin kanssa rehellisesti. Mitä "vaadit" parisuhteelta, mitä annat. Onko nämä toiselle ok?
t. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sujuu nuin, että se ei-add (=minä) hoidan suurimman osan arjen aikatauluista ja muistamisista. En edes oleta että mies muistaisi hakea lapsen harrastuksesta, ilmoittautua kerhoon oikeaan aikaan , tietäisi mitä jääkaapissamme on tai onko tarvittavat vaatteet pesty.
Jos miehen pitää jotain muistaa, minä laitan muistilappua ja mies laittaa muistutuksen puhelimeen. Mies ei hermostu muistuttamisesta enkä minä hermistu jos/kun miehellä yllättäen vierähtää aikaa jossain paljon kauemmin kuin luulisi. Olemme aina myöhässä jos koko perheellä mennään.
Mies tietenkin tekee sitten ei-aikataulutettuja asioita. Imuroi kun huomaa likaa, kuulustelee läksyjä kun lapsi pyytää yms. Mikään 50-50 -systeemi ei toimisi.
Miten minun pitäisi deittailun alkuvaiheessa toimia, jotta saisin naisen ensinnäkin ymmärtämään etten ole v-mäisyyttäni hajamielinen häslääjä, ja toiseksi päättämään mahdollisimman pian onko valmis yrittämään kanssani ja jos on niin miettimään miten hommat saadaan toimimaan mahdollisimman ristiriidattomasti?
-aloittaja
Mä ainakin tiesin alusta lähtien että mies on "hajamielinen professori" -tyyppiä ja tuo kiehtoi minua. Se on miehen hyviä puolia, johon ihastuin. Seurustelun alussa mies ei koskaan myöhästynyt, olin niin tärkeä että hän piti huolen tästä.
Mä juttelisin seurustelukumppanin kanssa rehellisesti. Mitä "vaadit" parisuhteelta, mitä annat. Onko nämä toiselle ok?
t. 4
En minäkään treffejä unohda. Monta muuta asiaa voin unohtaa. Myös siitä on naiset suuttuneet, että en tee asioita kuten he haluaisivat. Sanotaan nyt vaikka, että ollaan matkalle lähdössä. Sitten jotenkin onnistun pakkaamaan tavarat naisen tahdon vastaisesti, ja nainen mököttää puolet matkasta, vaikka mitään ei edes unohtunut, mutta oli pakattu väärällä tavalla.
ADHD-naisena vastaisin, että kumppanin pitää olla huumorintajuinen, laajakatseinen, ei saa nipottaa turhista, ei saa olla ilkeä eikä piikittelevä. Toisaalta älliä pitää olla päässä sen verran että tajuaa jotain tästä maailmasta.
Ei kukaan ole yhtä kuin adhd. Minulla ei ole luki- tai oppimisvaikeuksia. Olen opiskellut yliopistotutkinnon eikä asuntoni ole sotkuinen. Olen joskus hajamielinen ja joskus muistan asioita joita kukaan muu ei muista.
Paras kumppani on sellainen joka rakastaa juuri sinua ja sinä häntä.
Täällä myös yksi add mies, joten vastauksia