Voiko lapsenlapsemme jättää kokonaan perinnöttömäksi?
Olemme tätä asiaa miettineet mieheni kanssa hiljattain kun ikää alkaa kertyä. Meillä on melko paljon varallisuutta, mm. useampi omistusasunto. Omaisuus on kokonaisuudessaan miljoonia, emme kuitenkaan elä kovin leveästi tai tätä varsinaisesti näytä.
Ainoa lapsemme menehtyi vuosia sitten, hänen tyttärensä on meidän ainoa lapsenlapsemme. Tällä tytöllä menee elämä ihan mukavasti, on nuori ja yliopistossa ja ollut meille kovasti apuna, mutta tyttö seurustelee todella epämiellyttävän miehen kanssa. Mies on ikuinen opiskelija-tyyppi joka nyt vetää lonkkaa eikä tee edes töitä, opiskelut roikkuu. Mies on ollut myös haluton pitämään meihin yhteyttä. Tuntuu että tämä mies pilaa kohta lapsenlapsemmekin elämän, estää tätä löytämästä parempaa miestä. Tyttö on ollut tämän kanssa niin kauan yhdessä, että tokkopa enää vaihtaa. Heillä ei ole lapsia eivätkä ole edes naimisissa.
Emme kuitenkaan haluaisi että tämä mies tulevaisuudessa saisi mitenkään käyttää omaisuuttamme tai hyötyä siitä. Uskon että lapsenlapsemme pärjää kyllä ilman meidänkin perintöä. Tehnyt muutenkin elämässään hieman meitä oudoksuttaneita valintoja. Voiko siis häntä jättää perinnöttömäksi? Emme haluaisi että hän saa tietää asiasta jos tämä vaikuttaisi paljonkin meidän väleihin. Eihän hän kuitenkaan ole rintaperillinen?
Kommentit (48)
Voit tehdä testamenttiin lauseen, jossa puoliso suljetaan pois omaisuudesta tai sen sijaan tulevasta omaisuudesta tai sen tuotosta. Silloin mies ei pääse osalliseksi rahoihin.
Niin meillä on aina tehty.
No olis tosi tylyä jättää täysin perinnöttä! Kyllähän jonkun osan voi suojata ehdoilla eli perintö on vaan tytön ei hänen miesystävän.
No nyt on kyllä kovin väsynyttä provoilua...
Lapsenlapsi on rintaperillinen, tietysti.
Ja voitte sanoa että lapsenlapsi saa varat haltuun esim 30 vee
Kysykääpä asianajajalta
On rintaperillinen, jos oma lapsenne on kuollut. Vaikka hatusta vedetty provohan tämä aloitus oli. En oikeasti ymmärrä, mitä hauskaa näiden tehtailussa on.
Lapsenlapsi on rintaperillisen sijaan tultua oikeutettu lakiosaan.
Testamentissanne suljette puolison pois, testamenttaatte toisen puolen löytökissoille ja tuhlaatte kuin viimeistä päivää. Voitte myös lahjoittaa eläessänne asuntonne vaikka naapurille ja pidätte itse hallintaoikeuden.
Tämä on aivan ilmiselvä provo, mutta vastataan kuitenkin että lapsenlapsi on rintaperillinen ja kertomasi perusteella hän ei ole tehnyt mitään sellaista, että hänet voisi jättää kokonaan perinnöttä.
Kivat isovanhemmat, not. Toivottavasti tyttö saa mitä pikimmin tietää, mitä päässänne liikkuu.
Joo - ihan kuin miljoonaomaisuuden haltija
-ajattelisi noin
-ei tietäisi entuudestaan edes perusasioita perintöasioista
-kysyisi ko. aiheeseen neuvoa palstalta, jonne kuka tahansa voi vastata mitä tahansa
Että mieluummin kuin rintaperilliselle koska se lapsinlapsi on niin outo. Mutta väleihin se ei saa vaikuttaa. Ok.
Kun toinen teistä kuolee, tyttö saa silloin tietää testamenttailustanne. Voipi tulla ypöyksinäinen vanhuus.
Aviopuolisoilla ri ole oikeutta perintöön.
Ehto, että lapsenlapsi saa perinnön kun jättää kyseisen luuserin. Voi vapaasti valita rahan tai miehen välillä. Sillä voitte pelastaa lapsenlastanne tuholta
Ihme kun ette ole alkaneet varallisuutta siirtämään jo tytölle, jos olisitte viisaita, verotuksenkin suhteen. Ai niin, mutta kun välitätte vain itsestänne.
Ette voi jättää perinnöttömäksi.
Noihan opetettiin yläasteella jo! :DDd
Toivon että tämä on huono provo.
Minulle nimittäin tehtiin juuri noin. Oma isäni on kuollut kun olin ihan pieni, ja kun isoisäni kuoli, soitettiin parin kuukauden päästä pankista että minua vastaan oli tehty testamentti. Voin kertoa että muutenkin vaikean elämän kokeneena se oli jotain niin surullista ja hirveää, etten ikinä voi sitä antaa anteeksi. Varsinkin kun en voi kysyä enää keneltäkään mikai moinen on tehty. Ja minä en todellakaan ole mikään rikollinen, vaan hyvin elämäni elänyt, hyvän koulutuksen ja työpaikan hankkinut, kaikinpuolin hyvä kansalainen. Isoisän kanssa välit oli aina hyvät, mummon kanssa myös joka oli kuollut aiemmin. Itseasiassa isovanhempani olivat minulle kuin varavanhemmat isäni kuoltua. Siksi koko testamentti kohdallani olikin jotain niin musertavaa. Tuntuu kuin olisi vedetty matto menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Ja melkein pahinta oli se, että isoisäni ei edes ollut varakas, kyse oli vain periaatteellinen.
Olen tämän kokemuksen jälkeen sanonut kaikille lähipiirissäni että puhukaa asioista ja jopa siitä perinnöstä kun ihmiset ovat elossa! Ei ole niin vaikeaa asiaa etteikö siitä voisi puhua. Haudalla on enää turha esittää kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Toivon että tämä on huono provo.
Minulle nimittäin tehtiin juuri noin. Oma isäni on kuollut kun olin ihan pieni, ja kun isoisäni kuoli, soitettiin parin kuukauden päästä pankista että minua vastaan oli tehty testamentti. Voin kertoa että muutenkin vaikean elämän kokeneena se oli jotain niin surullista ja hirveää, etten ikinä voi sitä antaa anteeksi. Varsinkin kun en voi kysyä enää keneltäkään mikai moinen on tehty. Ja minä en todellakaan ole mikään rikollinen, vaan hyvin elämäni elänyt, hyvän koulutuksen ja työpaikan hankkinut, kaikinpuolin hyvä kansalainen. Isoisän kanssa välit oli aina hyvät, mummon kanssa myös joka oli kuollut aiemmin. Itseasiassa isovanhempani olivat minulle kuin varavanhemmat isäni kuoltua. Siksi koko testamentti kohdallani olikin jotain niin musertavaa. Tuntuu kuin olisi vedetty matto menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Ja melkein pahinta oli se, että isoisäni ei edes ollut varakas, kyse oli vain periaatteellinen.
Olen tämän kokemuksen jälkeen sanonut kaikille lähipiirissäni että puhukaa asioista ja jopa siitä perinnöstä kun ihmiset ovat elossa! Ei ole niin vaikeaa asiaa etteikö siitä voisi puhua. Haudalla on enää turha esittää kysymyksiä.
Täh? Mutta eikö sun olisi pitänyt saada ainakin rintaperillisen lakiosa? Kenelle omaisuus oli testamentattu? Sulla pitäisi olla kopio testamentista, koska olet rintaperillinen. Huijauksen makua, joka sun kannattaisi tutkia.
Olen äitini ainoa perillinen, ja minulla on yksi poika, joka seurustelee tytön kanssa, jota äitini ei siedä. Minusta tyttö on aivan ihana, mutta en kuulemma näe tytön juonikkuutta.
Äitini tuntuu pikkuhiljaa sekoavan, kun on elänyt äärimmäisen kitsaasti koko elämänsä, ja pelkää nyt että pennoset ja lakanat ja pöytäliinat ja iittalan maljakot menevät juonikkaalle pikkubitchille.
Sääli mummoa, joka ei osaa tuhlata eikä keksi miten saisi omaisuutensa mukanaan helvettiin.
Tuhlatkaa kaikki eläessänne.