Surullista huomata etten ole kenellekään se ensimmäinen vaihtoehto

Join the club. Ja näin aikuisena ei kavereiden saaminen ole ihan helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun siis kaverit miettivät baariin lähtöä, elokuviin menoa jne. En koskaan ole se ensimmäinen vaihtoehto jota kysytään.. minulla on muutama hyvä kaveri sieltä täält. (tai niin olen luullut..) ei kuitenkaan mitään isoa kaveriporukkaa. On tullut vain huomattua tämä sosiaalisen median kautta. Harmittaa.. kaipaisin oikeasti sellaista "bestfriend" ystävää, jolle kerrottaisiin turhanpäiväisyyksiä, esiteltäisiin snapchatissa uusia vasteostoksia, merkittäisiin esim. facebookissa hauskoihin memeihin jne. Olen 23v ja näitä juttuja harrastavat monet ja minä itsekin, tämä vaan ei tunnu olevan vastavuoroista :(

älä lähde seuraavalla kerralla kun pyytävät

Vierailija kirjoitti:

Join the club. Ja näin aikuisena ei kavereiden saaminen ole ihan helppoa. 

No ei todellakaan :( monet ehdottavat että heivaa elämöstäsi "turhat" ystävät, jotka eivät ole vastavuoroisia. Mitä se auttaa?? Sit olen vielä enemmän yksin. Kyllä mä kuitenkin joskus käyn näiden kanssa esim kahvilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun siis kaverit miettivät baariin lähtöä, elokuviin menoa jne. En koskaan ole se ensimmäinen vaihtoehto jota kysytään.. minulla on muutama hyvä kaveri sieltä täält. (tai niin olen luullut..) ei kuitenkaan mitään isoa kaveriporukkaa. On tullut vain huomattua tämä sosiaalisen median kautta. Harmittaa.. kaipaisin oikeasti sellaista "bestfriend" ystävää, jolle kerrottaisiin turhanpäiväisyyksiä, esiteltäisiin snapchatissa uusia vasteostoksia, merkittäisiin esim. facebookissa hauskoihin memeihin jne. Olen 23v ja näitä juttuja harrastavat monet ja minä itsekin, tämä vaan ei tunnu olevan vastavuoroista :(

älä lähde seuraavalla kerralla kun pyytävät

Nii.. sit en pääsis enää koskaan mihinkään. Ei sekään olis kivaa.

Sama fiilis, täälläkin yks 23-vuotias. Teini-iän kaverit kaikki muuttaneet jonnekin kauemmas tai sitten vaan muuten "kasvettu erilleen", nykyään asun kaiken lisäksi uudella paikkakunnalla miehen kanssa, eikä ole ylimääräsiä pistää esimerkiksi harrastusten aloittamiseen tms. mistä voisi kavereita löytää... Onneksi olen ihminen, joka viihtyy myös yksinään. Välillä tulee sellanen olo kuitenkin että olis kiva kun olis joku jonka kanssa ihan vaikka vaan lähteä kahville tai lenkille tai mitä vaan.

Tiedän tunteen. Kun olin samanikäinen kuin sinä nyt, heivasin kaikki ne joille olin vain hätävara. En siis mitenkään riidellyt, lakkasin pitämästä yhteyttä ja pian on 10v mennyt ilman pihaustakaan. Voin paljon paremmin kun ei tarvitse aina kokea sitä pettymyksen tunnetta. Pari luottoystävää jäi jäljelle, eikä enää perheen vuoksi enempään ehtisi itsekään.

Milloin sinä olet pyytänyt kavereitasi ensisijaisesti jonnekin?

Minä en ole ap, mutta olen usein pyytänyt muita jonnekin. Eivät ehdi, saa lapsenhoitajaa tai eivät jaksa.

Kiva katsoa sitten yksin kotona toisten biletyskuvia, joissa on paljon tuttuja ja kavereita. Tottakai aina jotain ehtii, mutta olis kiva joskus että minäkin olisin niin tärkeä, että seuraani voisi hukata aikaa tai että sopisin edes porukkaan.

Huomaan, että olen melkein aina yksin ja ollut jo vuosia. Tuttuja on kyllä paljon, mutta heillä on omat kiireensä: työt, sukulaiset, perheet, kaverit. Miten minulla on paljon aikaa olla yksin ja yksinäinen...

Ihan samanlaiset fiilikset :( mä en tajua mua vaan käytetään hyväksi ja kelpaan paremman puutteessa:( oon niin kateellinen niille joilla on ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinä olet pyytänyt kavereitasi ensisijaisesti jonnekin?

No minähän se aina olen joka kysyy jotakuta näistä esim kahville. Merkitsen hauskoihin memeihin, lähetän snapchat viestin esim kokkailuistani, kyselen whatsapissa kuulumisia, saan vain pikaisia vastauksia. Kuitenkin kun näen jotakin kaveria, hän on kokoajan puhelin kädessä vastaamassa viestiin tai laittamassa kahvikupeista snappia hänen jollekin toiselle kaverille. Minun kanssani tälläisen harrastaminen ilmeisesti on liian vaivalloista, tylsää, mitälie.

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinä olet pyytänyt kavereitasi ensisijaisesti jonnekin?

Yksi hyvä esimerkki tuli tässä taannoin, kun kahvilla käydessämme sanoin ystävälleni että "kun se uusi baari aukeaa niin sit lähdetäön yhdessä sinne avajaisiin" ja hän oli että joo jossei satu työvuorot huonosti. Viikon kuluttua sain selville milloin kyseinen baari aukeaa ja laitoin innokkaana viestiä. Sain vastauksen "joo me sovittiin jo Annin kanssa et mennään käymään siellä varmaan ihan selvinpäin, voithan säkin tulla meidän kanssa". Lähdin mukaan, vaikken tuntenut seuraani kovin kaivatuksi kyseisen viestin perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinä olet pyytänyt kavereitasi ensisijaisesti jonnekin?

No minähän se aina olen joka kysyy jotakuta näistä esim kahville. Merkitsen hauskoihin memeihin, lähetän snapchat viestin esim kokkailuistani, kyselen whatsapissa kuulumisia, saan vain pikaisia vastauksia. Kuitenkin kun näen jotakin kaveria, hän on kokoajan puhelin kädessä vastaamassa viestiin tai laittamassa kahvikupeista snappia hänen jollekin toiselle kaverille. Minun kanssani tälläisen harrastaminen ilmeisesti on liian vaivalloista, tylsää, mitälie.

Joo voi vuttu ärsyttää se snäppäily ja kännykän näprääminen. Tekis mieli heittää se kännykkä seinään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinä olet pyytänyt kavereitasi ensisijaisesti jonnekin?

No minähän se aina olen joka kysyy jotakuta näistä esim kahville. Merkitsen hauskoihin memeihin, lähetän snapchat viestin esim kokkailuistani, kyselen whatsapissa kuulumisia, saan vain pikaisia vastauksia. Kuitenkin kun näen jotakin kaveria, hän on kokoajan puhelin kädessä vastaamassa viestiin tai laittamassa kahvikupeista snappia hänen jollekin toiselle kaverille. Minun kanssani tälläisen harrastaminen ilmeisesti on liian vaivalloista, tylsää, mitälie.

Ei kaikkien kanssa vaan voi olla yhtä läheisiä. Ehkä tämäkin kaveri, joka vastaa sinulle lyhyesti niin ei pidä sinua niin läheisenä, kuin sinä häntä. Varsinkin jos hänellä on paljon muitakin kavereita. Ei kannata jäädä roikkumaan tollasiin yksipuolisen ystävyyssuhteisiin. Jos olet jollekin "vara-kaveri", niin tulet sitä aina olemaankin. Tiputa tällaiset ystävät tai kaverit tuttavaosastolle, joka tarkoittaa sitä ettet odota heiltä liikoja. Ottavat sitten yhteyttä, jos ottavat, jos tällaista kestää. Mutta sillä aikaa sinä voit yrittää rakentaa uusia tasapuolisempia ystävyyssuhteita.

Tiedän tunteen, sovit tapaamisen kaverin kanssa, niin tulee viesti että menenkin toisen kanssa, eli itse olet se huonompi vaihtoehto jonka kanssa sovitut jutut eivät päde. Olenkin antanut kyseisen ihmisen olla, onneksi on muutama muu joka ei tee ohareita.

Opiskeluajoista lähtien olen ollut ensimmäisenä seuralaisvaihtoehtona lähinnä silloin, kun on tarvittu autoa ja kuskia. Noiden aikojen kaverit häipyivät pariuduttuaan, koska he saivat parisuhteen ja lastenteon myötä uusia kavereita ja tuttavuuksia, eikä minulla ollut enää tarkoitusta heidän elämässään. Pariskuntien ja niiden osapuolten seuraan ei sinkkuja mahdu, ei entisiä eikä uusia.

Minun kohdallani on päässyt käymään myös niin, että minusta kiinnostuneilla miehillä on useimmiten parempikin vaihtoehto joko kotona tai kiikarissa. Olen kuullut ihan liian monta kertaa kliseen "olisinpa minä tavannut sinut x vuotta aikaisemmin". Miehet hakeutuvat seuraani harvemmin sen vuoksi, että heillä on ilmaiskuljetuksen tarvetta, mutta motiivinsa heilläkin on.

Olen nyt viisikymppinen, eikä tilanne ole muuttunut viimeisten 30 vuoden aikana mihinkään suuntaan. Kaksi entistä työkaveria, nykyistä eläkeläistä, minulla on kaverina, mutta kummastakaan ei ole kuulunut mitään moneen kuukauteen. Ei ehkä kuulukaan, jollen minä taas ole se, joka ottaa yhteyttä.

Tämmöistä elämä on sille, joka on ihan kiva tai jopa tosi kiva, mutta ei kenellekään mitenkään erityinen. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinä olet pyytänyt kavereitasi ensisijaisesti jonnekin?

Yksi hyvä esimerkki tuli tässä taannoin, kun kahvilla käydessämme sanoin ystävälleni että "kun se uusi baari aukeaa niin sit lähdetäön yhdessä sinne avajaisiin" ja hän oli että joo jossei satu työvuorot huonosti. Viikon kuluttua sain selville milloin kyseinen baari aukeaa ja laitoin innokkaana viestiä. Sain vastauksen "joo me sovittiin jo Annin kanssa et mennään käymään siellä varmaan ihan selvinpäin, voithan säkin tulla meidän kanssa". Lähdin mukaan, vaikken tuntenut seuraani kovin kaivatuksi kyseisen viestin perusteella.

Ymmärrän, että tunnet pettymystä. Mutta lupasiko tämä kaveri alunperin lähteä sinun mukaasi. Vai päätitkö vain, että nyt lähdetään! Hieman myös tuo "selvinpäin" pisti silmään, miksi hän korosti tätä. Oletko sinä yleensä ihan 'kanttu vei' ja siksi sinun kanssa kahdestaan lähteminen ei niin houkutellut. Sori jos tilanne ei ole näin, ajattelin vain että monesti asioilla on kaksi puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinä olet pyytänyt kavereitasi ensisijaisesti jonnekin?

Yksi hyvä esimerkki tuli tässä taannoin, kun kahvilla käydessämme sanoin ystävälleni että "kun se uusi baari aukeaa niin sit lähdetäön yhdessä sinne avajaisiin" ja hän oli että joo jossei satu työvuorot huonosti. Viikon kuluttua sain selville milloin kyseinen baari aukeaa ja laitoin innokkaana viestiä. Sain vastauksen "joo me sovittiin jo Annin kanssa et mennään käymään siellä varmaan ihan selvinpäin, voithan säkin tulla meidän kanssa". Lähdin mukaan, vaikken tuntenut seuraani kovin kaivatuksi kyseisen viestin perusteella.

Ymmärrän, että tunnet pettymystä. Mutta lupasiko tämä kaveri alunperin lähteä sinun mukaasi. Vai päätitkö vain, että nyt lähdetään! Hieman myös tuo "selvinpäin" pisti silmään, miksi hän korosti tätä. Oletko sinä yleensä ihan 'kanttu vei' ja siksi sinun kanssa kahdestaan lähteminen ei niin houkutellut. Sori jos tilanne ei ole näin, ajattelin vain että monesti asioilla on kaksi puolta.

Kyseinen kaveri usein korostaa tuota selvinpäin oloa kertoakseen ettei aio juoda. Luuli kai että minä nimenomaan halusin lähteä juhlimaan, vaikka aivanhyvin minulle olisi myös kelvannut että mennään vain katsomaan millainen tämä uusi paikka on ja juodaan vaikka yhdet jos siltä tuntuu. Heh, en ole "kanttu vei", olin sitä joskus 18-19v baarin huumassa (niinkuin muutkin ikäiseni silloin) mutta nykyisin juon reilusti vähemmän. En pidä krapulasta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinä olet pyytänyt kavereitasi ensisijaisesti jonnekin?

Yksi hyvä esimerkki tuli tässä taannoin, kun kahvilla käydessämme sanoin ystävälleni että "kun se uusi baari aukeaa niin sit lähdetäön yhdessä sinne avajaisiin" ja hän oli että joo jossei satu työvuorot huonosti. Viikon kuluttua sain selville milloin kyseinen baari aukeaa ja laitoin innokkaana viestiä. Sain vastauksen "joo me sovittiin jo Annin kanssa et mennään käymään siellä varmaan ihan selvinpäin, voithan säkin tulla meidän kanssa". Lähdin mukaan, vaikken tuntenut seuraani kovin kaivatuksi kyseisen viestin perusteella.

Ymmärrän, että tunnet pettymystä. Mutta lupasiko tämä kaveri alunperin lähteä sinun mukaasi. Vai päätitkö vain, että nyt lähdetään! Hieman myös tuo "selvinpäin" pisti silmään, miksi hän korosti tätä. Oletko sinä yleensä ihan 'kanttu vei' ja siksi sinun kanssa kahdestaan lähteminen ei niin houkutellut. Sori jos tilanne ei ole näin, ajattelin vain että monesti asioilla on kaksi puolta.

Numero 15 tunkee nyt tähän mielipiteensä kanssa.

Minulle tuosta ap:n kaverin ilmauksesta tuli mieleen se, että kaveri yritti lieventää asiaa sillä, että ei nyt mennä "baariin baariin" vaan käydään vähän vilkaisemassa vain, ja sitähän ei lasketa baarissa käymiseksi, kun ei kerran juotavaakaan oteta (otetaan kyllä, mutta silleen sattumalta vain). Ja "me Annin kanssa -- voithan säkin tulla meidän kanssa" kertoo kyllä sen, että ap on nimenomaan kolmas pyörä, jolle asiasta ei olisi edes hiiskuttu, jollei hän olisi ikävästi sattunut itse ottamaan sitä puheeksi.

Nykyisin ihmiset ovat kiireisiä ja oma etu on yleensä etusijalla. Muiden tunteista ei ole niin väliä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin sinä olet pyytänyt kavereitasi ensisijaisesti jonnekin?

Yksi hyvä esimerkki tuli tässä taannoin, kun kahvilla käydessämme sanoin ystävälleni että "kun se uusi baari aukeaa niin sit lähdetäön yhdessä sinne avajaisiin" ja hän oli että joo jossei satu työvuorot huonosti. Viikon kuluttua sain selville milloin kyseinen baari aukeaa ja laitoin innokkaana viestiä. Sain vastauksen "joo me sovittiin jo Annin kanssa et mennään käymään siellä varmaan ihan selvinpäin, voithan säkin tulla meidän kanssa". Lähdin mukaan, vaikken tuntenut seuraani kovin kaivatuksi kyseisen viestin perusteella.

Ymmärrän, että tunnet pettymystä. Mutta lupasiko tämä kaveri alunperin lähteä sinun mukaasi. Vai päätitkö vain, että nyt lähdetään! Hieman myös tuo "selvinpäin" pisti silmään, miksi hän korosti tätä. Oletko sinä yleensä ihan 'kanttu vei' ja siksi sinun kanssa kahdestaan lähteminen ei niin houkutellut. Sori jos tilanne ei ole näin, ajattelin vain että monesti asioilla on kaksi puolta.

Numero 15 tunkee nyt tähän mielipiteensä kanssa.

Minulle tuosta ap:n kaverin ilmauksesta tuli mieleen se, että kaveri yritti lieventää asiaa sillä, että ei nyt mennä "baariin baariin" vaan käydään vähän vilkaisemassa vain, ja sitähän ei lasketa baarissa käymiseksi, kun ei kerran juotavaakaan oteta (otetaan kyllä, mutta silleen sattumalta vain). Ja "me Annin kanssa -- voithan säkin tulla meidän kanssa" kertoo kyllä sen, että ap on nimenomaan kolmas pyörä, jolle asiasta ei olisi edes hiiskuttu, jollei hän olisi ikävästi sattunut itse ottamaan sitä puheeksi.

Joo, näin minäkin sen tulkitsin.. kyllä me siellä baarissa juotiin sit kuitenkin ja pilkkuun asti oltiin. Ap siis.