Uusperheet! Miten teillä
jaetaan arjen kulut? Varsinkin jos toisella on enemmän lapsia/kuluttavat enemmän kuin toiset...?
Kommentit (43)
No siksi kysynkin, että millaisia kokemuksia on. En ole ajatellut, että lsteni pitäisi luopua mistään uusperheen tähden tai että pitäisi kysyä keneltäkään mitä heille voisin ostaa. En minäkään vahdi mitä mies lapsilleen ostaa. Ostamme toistemme lapsille jotain mikäli on rahaa, mutta tähän mennessä ollaan pidetty niin, että lasten biologiset vanhemmat vastaavat heidän perusmenoistaan.
Uusperhe toimii, jos kaikista lapsista huolehditaan kuin omista. Ollaan siis perhe eikä tehdä jakoa kuka on kuka ja kellä on oikeus mihinkin asiaan. Miksi muuttaa yhteen, mutta elää erillään kuitenkin?!
Vierailija kirjoitti:
Uusperhe toimii, jos kaikista lapsista huolehditaan kuin omista. Ollaan siis perhe eikä tehdä jakoa kuka on kuka ja kellä on oikeus mihinkin asiaan. Miksi muuttaa yhteen, mutta elää erillään kuitenkin?!
Olen tästä hieman eri mieltä. Lähtökohtaisesti kaikkien tulee olla perheessä tasavertaisia, siis saada yhtä paljon huomiota, tilaa, rakkautta. Mutta lapset ovat kuitenkin pohjimmiltaan omien, biologisten vanhempiensa jälkeläisiä, ja on biologisten vanhempien tehtävä huolehtia heidän perustarpeistaan. Ja muu on sitten extraa. Esimerkiksi tilanne, missä on eri-ikäisiä lapsia; teinien kulutus on ihan eri luokkaa kuin pienemmillä- eikä todellakaan ole teinien etu luopua ystäväpiirinsä elintasosta, harrastuksistaan tai koulutuksestaan siitä ilosta että vanhempi rakastui ja perheeseen tuli uusia lapsia. Olen sitä mieltä että rakkautta on riitettävä tasapuolisesti kaikille, mutta taloudellisten kysymysten suhteen vaikuttavat biologiset vanhemmat. Vai onko muka jotenkin oikeudenmukaista, että omat lapset joutuvat luopumaan elintasostaan siksi, että isä alkaa elättää toisen naisen lapsia?? Tai mitä näitä tilanteita sitten onkaan...?
Anna persettä sille uusukolle niin saat pari euroa pennuilles sukkia varten
Kumpikin vastaa omistaan. Uusperheenä sinänsä menee OK; mutta miehen exä on varakas ja hankkii lapsille asioita, joihin minulla ei ole varaa. Viime viikolla omat lapset oli syyslomalla kotona, miehen lapset äitinsä kanssa New Yorkissa. Aiheuttaa pientä kateutta teineissä, kun näkee, miten toisilla on huippuihania tavaroita ja itse joutuu tonkimaan Tokmannin alelaaria. Miehen tytöllä on skootteri, meillä tytöllä vanha fillari. Jos sataa, miehen exä vie oma lapsensa kouluun (3 km) ja meidän lapset menee kävellen jne. Meillä on systeeminä 10 pv äidillä, 4 isällä ja miehen lapset valittavat aina "isätorstaina", että nyt on viimeinen kerta, kun suostuvat tulemaan. Minä otan pois kännykät ja tabletit ja ilmoitan, että niitä ei täällä tarvita. Kun ei niihin ole varaa omilla lapsilla, niin ei niitä tarvitse toisetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Uusperhe toimii, jos kaikista lapsista huolehditaan kuin omista. Ollaan siis perhe eikä tehdä jakoa kuka on kuka ja kellä on oikeus mihinkin asiaan. Miksi muuttaa yhteen, mutta elää erillään kuitenkin?!
Juuri näin. Me päätimme aikoinaan, että kaikki lapset ovat samanarvoisia ja kohdellaan samoilla säännöillä. Rahoja ei eroteltu vaan kaikki lapset saivat tasapuolisesti. Välillä minä ostin miehen lapsille ja välillä mies minun. Uusperheemme on kestänyt yli 18 vuotta ja vanhimmat lapset ovat jo muuttaneet omilleen.
Ja voin kertoa, että meillä on kaikki nämä vuodet ollut onnellinen uusperhe ja lapsemme ovat kasvaneet tasapainoisiksi nuoriksi aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin vastaa omistaan. Uusperheenä sinänsä menee OK; mutta miehen exä on varakas ja hankkii lapsille asioita, joihin minulla ei ole varaa. Viime viikolla omat lapset oli syyslomalla kotona, miehen lapset äitinsä kanssa New Yorkissa. Aiheuttaa pientä kateutta teineissä, kun näkee, miten toisilla on huippuihania tavaroita ja itse joutuu tonkimaan Tokmannin alelaaria. Miehen tytöllä on skootteri, meillä tytöllä vanha fillari. Jos sataa, miehen exä vie oma lapsensa kouluun (3 km) ja meidän lapset menee kävellen jne. Meillä on systeeminä 10 pv äidillä, 4 isällä ja miehen lapset valittavat aina "isätorstaina", että nyt on viimeinen kerta, kun suostuvat tulemaan. Minä otan pois kännykät ja tabletit ja ilmoitan, että niitä ei täällä tarvita. Kun ei niihin ole varaa omilla lapsilla, niin ei niitä tarvitse toisetkaan.
No oho! onpa aika ilkeästi tehty, nehän ovat lasten omia. Et oikeasti ota teineiltä kännyjä pois? Täytyy olla trolli.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin vastaa omistaan. Uusperheenä sinänsä menee OK; mutta miehen exä on varakas ja hankkii lapsille asioita, joihin minulla ei ole varaa. Viime viikolla omat lapset oli syyslomalla kotona, miehen lapset äitinsä kanssa New Yorkissa. Aiheuttaa pientä kateutta teineissä, kun näkee, miten toisilla on huippuihania tavaroita ja itse joutuu tonkimaan Tokmannin alelaaria. Miehen tytöllä on skootteri, meillä tytöllä vanha fillari. Jos sataa, miehen exä vie oma lapsensa kouluun (3 km) ja meidän lapset menee kävellen jne. Meillä on systeeminä 10 pv äidillä, 4 isällä ja miehen lapset valittavat aina "isätorstaina", että nyt on viimeinen kerta, kun suostuvat tulemaan. Minä otan pois kännykät ja tabletit ja ilmoitan, että niitä ei täällä tarvita. Kun ei niihin ole varaa omilla lapsilla, niin ei niitä tarvitse toisetkaan.
Siis miten niin kumpikin vastaa omistaan? Sinä otat miehen lapsilta ne kännykät pois, miehellä ei ole sananvaltaa omiin lapsiinsa ollenkaan.
Mitä järkeä tuossa on? Normaali teini osaa myös jakaa omastaan. jos he saisivat pitää ne vehkeensä, niin varmaan omat lapsesikin saisi pelata heidän tableteillaan yms.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin vastaa omistaan. Uusperheenä sinänsä menee OK; mutta miehen exä on varakas ja hankkii lapsille asioita, joihin minulla ei ole varaa. Viime viikolla omat lapset oli syyslomalla kotona, miehen lapset äitinsä kanssa New Yorkissa. Aiheuttaa pientä kateutta teineissä, kun näkee, miten toisilla on huippuihania tavaroita ja itse joutuu tonkimaan Tokmannin alelaaria. Miehen tytöllä on skootteri, meillä tytöllä vanha fillari. Jos sataa, miehen exä vie oma lapsensa kouluun (3 km) ja meidän lapset menee kävellen jne. Meillä on systeeminä 10 pv äidillä, 4 isällä ja miehen lapset valittavat aina "isätorstaina", että nyt on viimeinen kerta, kun suostuvat tulemaan. Minä otan pois kännykät ja tabletit ja ilmoitan, että niitä ei täällä tarvita. Kun ei niihin ole varaa omilla lapsilla, niin ei niitä tarvitse toisetkaan.
Ilman muutahan tuloerot näkyvät mutta täytyykö se noille miehen lapsille kostaa? Missä omien lastesi isä on, eikö hän osallistu kustannuksiin? Vaikka uusperheen sisällä jaettaisiin kaikki, niin ne toiset biologiset vanhemmat osallistuvat tietenkin lasten kustannuksiin. Meillä lapset ovat vuoroviikkosysteemillä eikä ex-miehen uusi puoliso ole onneksi koskaan puuttunut lasteni tavaroihin, matkoihin tai vaatteisiin - niistä sovitaan ex-miehen kanssa, ja molemmat haluamme antaa hyvän elintason lapsillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperhe toimii, jos kaikista lapsista huolehditaan kuin omista. Ollaan siis perhe eikä tehdä jakoa kuka on kuka ja kellä on oikeus mihinkin asiaan. Miksi muuttaa yhteen, mutta elää erillään kuitenkin?!
Juuri näin. Me päätimme aikoinaan, että kaikki lapset ovat samanarvoisia ja kohdellaan samoilla säännöillä. Rahoja ei eroteltu vaan kaikki lapset saivat tasapuolisesti. Välillä minä ostin miehen lapsille ja välillä mies minun. Uusperheemme on kestänyt yli 18 vuotta ja vanhimmat lapset ovat jo muuttaneet omilleen.
Ja voin kertoa, että meillä on kaikki nämä vuodet ollut onnellinen uusperhe ja lapsemme ovat kasvaneet tasapainoisiksi nuoriksi aikuisiksi.
No, tutussa uusperheessä Vaimolla 4 lasta ja pienet tulot, miehellä 1, suuret tulot. En tiedä miten jakavat taloutensa, mutta onhan se aika hurjaa, jos on esim noin iso taloudellinen ero. Että toinen todella alkaa elättää paitsi puolisoaan, myös tämän lapsia. Jos on kutakuinkin sama elintaso, tuskin ongelma. Että riippuu varmasti perheestä, ei mikään yksiselitteinen kysymys ole.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin vastaa omistaan. Uusperheenä sinänsä menee OK; mutta miehen exä on varakas ja hankkii lapsille asioita, joihin minulla ei ole varaa. Viime viikolla omat lapset oli syyslomalla kotona, miehen lapset äitinsä kanssa New Yorkissa. Aiheuttaa pientä kateutta teineissä, kun näkee, miten toisilla on huippuihania tavaroita ja itse joutuu tonkimaan Tokmannin alelaaria. Miehen tytöllä on skootteri, meillä tytöllä vanha fillari. Jos sataa, miehen exä vie oma lapsensa kouluun (3 km) ja meidän lapset menee kävellen jne. Meillä on systeeminä 10 pv äidillä, 4 isällä ja miehen lapset valittavat aina "isätorstaina", että nyt on viimeinen kerta, kun suostuvat tulemaan. Minä otan pois kännykät ja tabletit ja ilmoitan, että niitä ei täällä tarvita. Kun ei niihin ole varaa omilla lapsilla, niin ei niitä tarvitse toisetkaan.
No, hyvin oletkin hoitanut tuon, että kohta ne lapset eivät sitten enää halua isäänsä tavata...
Meidän lapset? Onko teillä siis kummallakin omia ja lisäksi yhteiset? vai onko niin että miehen lapset ovat miehen exän lapsia ja pikkuisen miehen lapsia, mutta sinun lapsesi on teidän yhteisiä lapsia, vaikka mies ei olekaan heidän isänsä. Jos tämä jälkimmäinen, niin miksi sinun exäsi ei maksele ihania tavaroita lapsilleen?
Miten ne sinun lapsesi kävelevät kouluun sateessa? Kun kerran teidän lapset kävelevät sateessa, ja miehen laset menevät äitinsä kyydissä? Antaako miehen ex lapsille kyydin silloin kun lapset ovat teidän luona , jos siis perjantaina sataa?
Hyvä lähtökohta yrittää mahdollisimman tasapuolisesti elellä. Mut eihän elämä ole tasapuolista eikä kaikille samanlaista. Joku tarvitsee jotakin, joku toinen taas jotakin muuta. Jos vaikka yksi lapsi on lahjakas taitoluistelija, mutta johtuen uusperheen lapsiluvusta vastaavaa ei ole tarjota kaikille, pitäisikö tämän yhden lapsen uusperheen tähden lopettaa luistelunsa? Ihan noin esimerkkinä vaan. Tai pitääkö vanhemman, joka saa hieman ylimääräistä rahaa, jakaa se kaikkien lasten kesken, sen sijaan että voisi omalle lapselleen tarjota jotakin kauan kaivattua ja erityistä? Ymmärrän jos kellään ei ole yhtään rahaa tai kaikilla on paljon rahaa- silloin ei ongelmaa ole. Mut useimmiten taloutta saa miettiä tarkasti ja silloin tulee vastaan tämä- mistä kenenkin pitää luopua uusperheen tähden.
Meillä on uusperhe eikä mieheni ole koskaan ostanut lapsilleni mitään, ei ole tullut edes mieleeni pyytää häntä ostamaan jotain heille. Tällä ollaan menty kohta 9 vuotta.
Asun tyttäreni sekä miesystäväni kanssa minun omistamassani asunnossa. Maksan asumismenoista 2/3 (vastike, lainanlyhennys sekä vesimaksu) ja mies 1/3. Sähkölaskun, vakuutuksen sekä internetin maksamme puoliksi. Ruokakuluista maksan hieman yli puolet, mies syö suurin piirtein saman verran kuin minä ja tytär yhteensä. Tyttäreni menoihin miesystäväni ei osallistu, ei ole tullut koskaan mieleen edes pyytää, eikä se ole tarpeenkaan, sillä olen ihan hyvätuloinen.
Minulla on 7v tyttö ja meillä on yhteinen 2kk vanha poika. Yhdessä ostetaan molemmille kaikkea ja näin siis ihan siitä asti kun ollaan yhteen muutettu. Ollaan perhe ja meillä on yhteiset rahat, ei siis jaotella mun lasta ja yhteistä lasta. Juuri juteltiin, että tytölle pitäisi ostaa uusi sänky, johon mies totesi, että saa marraskuussa bonukset ja voi sen silloin ostaa <3 Itse ostan pääasiassa lasten vaatteet, mies hoitaa vakuutukset ja tilanteen mukaan katsotaan muut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 7v tyttö ja meillä on yhteinen 2kk vanha poika. Yhdessä ostetaan molemmille kaikkea ja näin siis ihan siitä asti kun ollaan yhteen muutettu. Ollaan perhe ja meillä on yhteiset rahat, ei siis jaotella mun lasta ja yhteistä lasta. Juuri juteltiin, että tytölle pitäisi ostaa uusi sänky, johon mies totesi, että saa marraskuussa bonukset ja voi sen silloin ostaa <3 Itse ostan pääasiassa lasten vaatteet, mies hoitaa vakuutukset ja tilanteen mukaan katsotaan muut.
Onkos teidän tulotasonne kuinka samalla tasolla? Jos miehellä olis lapsia ed suhteesta, laittaisitko sä työbonuksesi heidän uusiin sänkyihin? Meinaan vaan et usein naiset tienaa vähemmän ja on helppoa laittaa rahat yhteen kun se helpottaa omaa taloutta. En oo vielä yhtään naista nähny jotka iloisesti elättää miehen jälkikasvua
Meillä on kummallakin kaksi lasta ja tienaamme käteen lähes saman, minä vähän enemmän. Kumpikin vastaa omien lastensa vaate- ja harrastus- ym. isommista kuluista, mutta jos olemme porukalla liikkeellä ja hankitaan jotain pientä, yleensä se kumpi maksaa ostaa koko porukalle. Esim. oma tyttöni tarvitsi jotain hiusjuttuja joten ostin samalla mieheni tytölle vastaavalla summalla jotain. Ruoka- ym. isot kulut laitamme aika lailla puoliksi. Se käy kaupassa ja maksaa laskut joka ehtii, tarvittaessa sitten tasataan jossain vaiheessa. Ajatuksena siis se että kumpikaan ei elätä toista mutta arjessa ei tehdä asiasta säätöä eikä ongelmaa. Minulle tämä on kiva tilanne koska exäni tienasi monta tonnia minua vähemmän eli olin perheen pääasiallinen elättäjä. Nyt välillä maksan siitä ilosta vähän enemmän kun ei koko ajan tarvitse maksaa kaikkea niinkuin vanhassa elämässä.
Ollaan molemmat sen verran persaukisia että yhteiselle tilille menee kaikki rahat.
Minulla yksi lapsi edellisestä suhteesta ja kaksi yhteistä tuon nykyisen miehen kanssa.
Aina kun lukee näitä, alkaa oikein puistattamaan. Kärsin (ja myös lapset) yli 6v tuossa kamalassa perhetilanteessa. Helpotti ihan älyttömästi kun ei tarvinnut enää vääntää hitto soikoon siitä, että ostan omille lapsilleni sukat.