Uusperheet! Miten teillä

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin vastaa omistaan. Uusperheenä sinänsä menee OK; mutta miehen exä on varakas ja hankkii lapsille asioita, joihin minulla ei ole varaa. Viime viikolla omat lapset oli syyslomalla kotona, miehen lapset äitinsä kanssa New Yorkissa. Aiheuttaa pientä kateutta teineissä, kun näkee, miten toisilla  on huippuihania tavaroita ja itse joutuu tonkimaan Tokmannin alelaaria. Miehen tytöllä on skootteri, meillä tytöllä vanha fillari. Jos sataa, miehen exä vie oma lapsensa kouluun (3 km) ja meidän lapset menee kävellen jne. Meillä on systeeminä 10 pv äidillä, 4 isällä ja miehen lapset valittavat aina "isätorstaina", että nyt on viimeinen kerta, kun suostuvat tulemaan. Minä otan pois kännykät ja tabletit ja ilmoitan, että niitä ei täällä tarvita. Kun ei niihin ole varaa omilla lapsilla, niin ei niitä tarvitse toisetkaan.

Ristus mikä tyranni olet. Eipä ihme että valittavat, en ihmettele. Hyvin sä kyllä vedät jos tavoite onkin että teinit ei teitä enää häiritse.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kummallakin kaksi lasta ja tienaamme käteen lähes saman, minä vähän enemmän. Kumpikin vastaa omien lastensa vaate- ja harrastus- ym. isommista kuluista, mutta jos olemme porukalla liikkeellä ja hankitaan jotain pientä, yleensä se kumpi maksaa ostaa koko porukalle. Esim. oma tyttöni tarvitsi jotain hiusjuttuja joten ostin samalla mieheni tytölle vastaavalla summalla jotain. Ruoka- ym. isot kulut laitamme aika lailla puoliksi. Se käy kaupassa ja maksaa laskut joka ehtii, tarvittaessa sitten tasataan jossain vaiheessa. Ajatuksena siis se että kumpikaan ei elätä toista mutta arjessa ei tehdä asiasta säätöä eikä ongelmaa. Minulle tämä on kiva tilanne koska exäni tienasi monta tonnia minua vähemmän eli olin perheen pääasiallinen elättäjä. Nyt välillä maksan siitä ilosta vähän enemmän kun ei koko ajan tarvitse maksaa kaikkea niinkuin vanhassa elämässä.

maksoitko siis myös miehen lasten elatuksen?

Ei kannattaisi rikkoa sitä ydinperhettä hetken huumassa niin ei tarvitsi sotkeutua uusperhesekoiluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 7v tyttö ja meillä on yhteinen 2kk vanha poika. Yhdessä ostetaan molemmille kaikkea ja näin siis ihan siitä asti kun ollaan yhteen muutettu. Ollaan perhe ja meillä on yhteiset rahat, ei siis jaotella mun lasta ja yhteistä lasta. Juuri juteltiin, että tytölle pitäisi ostaa uusi sänky, johon mies totesi, että saa marraskuussa bonukset ja voi sen silloin ostaa <3 Itse ostan pääasiassa lasten vaatteet, mies hoitaa vakuutukset ja tilanteen mukaan katsotaan muut.

Onkos teidän tulotasonne kuinka samalla tasolla? Jos miehellä olis lapsia ed suhteesta, laittaisitko sä työbonuksesi heidän uusiin sänkyihin? Meinaan vaan et usein naiset tienaa vähemmän ja on helppoa laittaa rahat yhteen kun se helpottaa omaa taloutta. En oo vielä yhtään naista nähny jotka iloisesti elättää miehen jälkikasvua

Mä tienaa pari kymppiä vähemmän kuin mun mies ja pitkään ihan "iloisena elättelin miehen jälkikasvua", ostin vaatteita, harrastusvälineitä ym omilla rahoillani jos mies ei jostain syystä päässyt itse hommaamaan. Miksi ihmeessä en ostelisi jos perheeseeni kuuluvat lapset jotain tarttee? Maksan myös hieman enemmän perheen päivittäisistä kuluista, asumisesta ym. Meille tämä oli ihan toimiva käytäntö, mutta tuolle jälkikasvun äidille ei, tuli aivan järjettömiä riitoja jos lapset erehtyivät kertomaan äidilleen että minä olin hommannut heille jotain. Hänen mielestään en saa "lahjoa" lapsia puolelleni ostamalla heille mitään joten nykyisellään minä edelleen hommaan paljon mutta julkisesti "iskä osti" niin on rauha maassa. Vähän tympeää, mutta minkäs teet kun äiti ei suostu keskustelemaan asiasta...

Minulla ei ole lapsia, mutta puolisollani on useampi. Meillä on yhteinen tili, mistä maksetaan kaikki ostokset ja laskut. Puolisoni maksaa elatusmaksuja lasten toiselle vanhemmalle. Jos me ostamme lapsille jotain, ostamme ne ihan yhteisistä rahoista. Mietimme yhdessä mitä ostetaan ja mitä tehdään, ihan niinkuin missä tahansa perheessä. Molemmille jää lähes joka palkasta myös hieman "omaa rahaa".

Minun puolisollani on kaksi lasta ja minulla yksi. Ei meillä katsota kuka ostaa mitäkin ja kenelle. Lapset on tasa-arvoisia keskenään, ostelemme lapsille kaikkea sitä mukaa mitä kukin tarvitsee ja se maksaa kenellä on sillä hetkellä varaa. Meillä on yhteiset rahat, vaikka erilliset pankkitilit onkin. Puolisoni maksaa enemmän asumiskustannuksia ja laskuja, koska tienaa enemmän kuin minä. Ollaan mekin perhe, vaikka miehen lapset eivät täällä kokoaikaisesti asukaan eikä se ole minulta tai minun lapseltani pois, vaikka puolisoni lapsille ostan jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 7v tyttö ja meillä on yhteinen 2kk vanha poika. Yhdessä ostetaan molemmille kaikkea ja näin siis ihan siitä asti kun ollaan yhteen muutettu. Ollaan perhe ja meillä on yhteiset rahat, ei siis jaotella mun lasta ja yhteistä lasta. Juuri juteltiin, että tytölle pitäisi ostaa uusi sänky, johon mies totesi, että saa marraskuussa bonukset ja voi sen silloin ostaa <3 Itse ostan pääasiassa lasten vaatteet, mies hoitaa vakuutukset ja tilanteen mukaan katsotaan muut.

Onkos teidän tulotasonne kuinka samalla tasolla? Jos miehellä olis lapsia ed suhteesta, laittaisitko sä työbonuksesi heidän uusiin sänkyihin? Meinaan vaan et usein naiset tienaa vähemmän ja on helppoa laittaa rahat yhteen kun se helpottaa omaa taloutta. En oo vielä yhtään naista nähny jotka iloisesti elättää miehen jälkikasvua

Mä tienaa pari kymppiä vähemmän kuin mun mies ja pitkään ihan "iloisena elättelin miehen jälkikasvua", ostin vaatteita, harrastusvälineitä ym omilla rahoillani jos mies ei jostain syystä päässyt itse hommaamaan. Miksi ihmeessä en ostelisi jos perheeseeni kuuluvat lapset jotain tarttee? Maksan myös hieman enemmän perheen päivittäisistä kuluista, asumisesta ym. Meille tämä oli ihan toimiva käytäntö, mutta tuolle jälkikasvun äidille ei, tuli aivan järjettömiä riitoja jos lapset erehtyivät kertomaan äidilleen että minä olin hommannut heille jotain. Hänen mielestään en saa "lahjoa" lapsia puolelleni ostamalla heille mitään joten nykyisellään minä edelleen hommaan paljon mutta julkisesti "iskä osti" niin on rauha maassa. Vähän tympeää, mutta minkäs teet kun äiti ei suostu keskustelemaan asiasta...

Tuo on helppoa kun rahat riittävät. Silloin kun rahat ovat tiukalla, joutuu ihan eri lailla miettimään.  Lasten äiti on aikamoinen typerys, eikä äidinrakkauskaan ole parhaasta päästä. Jos olisi, hän arvostaisi sitä hyvää mitä lapsensa saavat. Ja ymmärtäisi että lasten elämässä voisi olla paljon kurjempikin äitipuoli.

Meillä on alusta asti ollut täysin yhteiset rahat meidän perheessä. Ja voin kertoa että se on hyvin yksinkertaista, raha-asioista ei tarvitse riidellä, silloin ostetaan kun on tarvetta, sille kenellä on tarvetta. Toki meillä se tilanne että miehellä ei ole lapsia, mulla on yksi ja nyt on yksi yhteinen tuloillaan. Jos miehellä olisi lapsia, olisi tilanne luultavasti ihan samanlainen. Mies tienaa enemmän kuin minä, koska teen lyhennettyä työaikaa lapsen vuoksi, muuten tienattais saman verran. Ikinä koskaan ei ole tarvinnut raha-asioista riidellä, toki keskustellaan mitä kenellekin pitää milloinkin hankkia, mutta muuten ei ongelmia. Meidän olisi vaikea kuvitella että jaoteltaisiin jotenkin perheen kuluja erikseen.

Niin ja minun lapseni isä ei osallistu millään tavalla lapsensa elättämiseen.

Meillä on erilliset rahat. Miehellä enemmän lapsia kuin mulla.  Ja pienemmät tulot myös. Omat rahani riittävät juuri ja juuri osuuteeni elämisestä ja lasteni menoihin. Tuntuisi hullulta että lapseni eivät esm voisi harrastaa pitkäaikaisia harrastuksiaan tai sellaisia vaatteita kuin haluavat (ihan perus kuitenkin) siksi, että rahani olisivat menneet miehen lasten vastaaviin. Jos ei tarvitsisi laskea, en laskisi. Mut eikös joku logiikka ole siinä, että omien lastensa perusasioista pitää huolehtia ensin? Vai olenko ihan paska äitipuoli? Kaikki lapset ovat yhtä rakastettuja. Eikä vartavasten ketään kohdella epätasaarvoisesti.Mut käytännössä kuitenkin ykkösenä on vastuun ja rahan puolella ne omat. Vai laittaako joku etusijalle puolison lapset ja omien lasten pitää vaan tyytyä siihen että elintaso laski- kyseessä on kuitenkin alunperinkin ihan perus- ei mikään luksus?

Meillä yksi yhteinen lapsi ja minulla lisäksi kaksi edellisestä liitosta. Meillä minä maksan omien lasteni kulut, mies osallistuu oman lapsensa kuluihin. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on alusta asti ollut täysin yhteiset rahat meidän perheessä. Ja voin kertoa että se on hyvin yksinkertaista, raha-asioista ei tarvitse riidellä, silloin ostetaan kun on tarvetta, sille kenellä on tarvetta. Toki meillä se tilanne että miehellä ei ole lapsia, mulla on yksi ja nyt on yksi yhteinen tuloillaan. Jos miehellä olisi lapsia, olisi tilanne luultavasti ihan samanlainen. Mies tienaa enemmän kuin minä, koska teen lyhennettyä työaikaa lapsen vuoksi, muuten tienattais saman verran. Ikinä koskaan ei ole tarvinnut raha-asioista riidellä, toki keskustellaan mitä kenellekin pitää milloinkin hankkia, mutta muuten ei ongelmia. Meidän olisi vaikea kuvitella että jaoteltaisiin jotenkin perheen kuluja erikseen.

Niin ja minun lapseni isä ei osallistu millään tavalla lapsensa elättämiseen.

Jos miehellä olisi lapsia, ja sulla isommat tulot, sinä siis itsestäänselvästi käyttäisit rahasi miehen lapseen? Valitsisit mieluummin oman tärkeän ostoksesi sijaan miehen lapsen menot? Ei sillä ettet niin tekisi. Mulla on vain vähän semmoinen olo, että suurimmassa osassa perheitä jossa "tietysti meillä on yhteiset rahat"  tilanne on niin päin että miehellä on ne isot tulot, naisella lapset- joten nainen hyötyy taloudellisesti- ja tottakai se tuntuu hienolta. Mietin, kävisikö toisinkin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 7v tyttö ja meillä on yhteinen 2kk vanha poika. Yhdessä ostetaan molemmille kaikkea ja näin siis ihan siitä asti kun ollaan yhteen muutettu. Ollaan perhe ja meillä on yhteiset rahat, ei siis jaotella mun lasta ja yhteistä lasta. Juuri juteltiin, että tytölle pitäisi ostaa uusi sänky, johon mies totesi, että saa marraskuussa bonukset ja voi sen silloin ostaa <3 Itse ostan pääasiassa lasten vaatteet, mies hoitaa vakuutukset ja tilanteen mukaan katsotaan muut.

Onkos teidän tulotasonne kuinka samalla tasolla? Jos miehellä olis lapsia ed suhteesta, laittaisitko sä työbonuksesi heidän uusiin sänkyihin? Meinaan vaan et usein naiset tienaa vähemmän ja on helppoa laittaa rahat yhteen kun se helpottaa omaa taloutta. En oo vielä yhtään naista nähny jotka iloisesti elättää miehen jälkikasvua

Täällä esimerkiksi yksi nainen, joka "iloisesti elättää miehen jälkikasvua". Miehellä on lapsia, mutta itselläni ei. Mutta kyllä minä niitä ominani pidän, vaikka asuvat muualla puolet ajasta. Ostan vaatteita, ruokaa, huonekaluja ym. sen minkä ostaisin omillenikin. He ovat perhettä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 7v tyttö ja meillä on yhteinen 2kk vanha poika. Yhdessä ostetaan molemmille kaikkea ja näin siis ihan siitä asti kun ollaan yhteen muutettu. Ollaan perhe ja meillä on yhteiset rahat, ei siis jaotella mun lasta ja yhteistä lasta. Juuri juteltiin, että tytölle pitäisi ostaa uusi sänky, johon mies totesi, että saa marraskuussa bonukset ja voi sen silloin ostaa <3 Itse ostan pääasiassa lasten vaatteet, mies hoitaa vakuutukset ja tilanteen mukaan katsotaan muut.

Onkos teidän tulotasonne kuinka samalla tasolla? Jos miehellä olis lapsia ed suhteesta, laittaisitko sä työbonuksesi heidän uusiin sänkyihin? Meinaan vaan et usein naiset tienaa vähemmän ja on helppoa laittaa rahat yhteen kun se helpottaa omaa taloutta. En oo vielä yhtään naista nähny jotka iloisesti elättää miehen jälkikasvua

Täällä esimerkiksi yksi nainen, joka "iloisesti elättää miehen jälkikasvua". Miehellä on lapsia, mutta itselläni ei. Mutta kyllä minä niitä ominani pidän, vaikka asuvat muualla puolet ajasta. Ostan vaatteita, ruokaa, huonekaluja ym. sen minkä ostaisin omillenikin. He ovat perhettä!

Ja sinulla on rahaa heitä vaarten. Jos sinun pitäisi miettiä laitatko rahasi oman lapsesi vai miehen lapsen syysvaatteisiin, valitsisit ehkä omasi...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on alusta asti ollut täysin yhteiset rahat meidän perheessä. Ja voin kertoa että se on hyvin yksinkertaista, raha-asioista ei tarvitse riidellä, silloin ostetaan kun on tarvetta, sille kenellä on tarvetta. Toki meillä se tilanne että miehellä ei ole lapsia, mulla on yksi ja nyt on yksi yhteinen tuloillaan. Jos miehellä olisi lapsia, olisi tilanne luultavasti ihan samanlainen. Mies tienaa enemmän kuin minä, koska teen lyhennettyä työaikaa lapsen vuoksi, muuten tienattais saman verran. Ikinä koskaan ei ole tarvinnut raha-asioista riidellä, toki keskustellaan mitä kenellekin pitää milloinkin hankkia, mutta muuten ei ongelmia. Meidän olisi vaikea kuvitella että jaoteltaisiin jotenkin perheen kuluja erikseen.

Niin ja minun lapseni isä ei osallistu millään tavalla lapsensa elättämiseen.

Jos miehellä olisi lapsia, ja sulla isommat tulot, sinä siis itsestäänselvästi käyttäisit rahasi miehen lapseen? Valitsisit mieluummin oman tärkeän ostoksesi sijaan miehen lapsen menot? Ei sillä ettet niin tekisi. Mulla on vain vähän semmoinen olo, että suurimmassa osassa perheitä jossa "tietysti meillä on yhteiset rahat"  tilanne on niin päin että miehellä on ne isot tulot, naisella lapset- joten nainen hyötyy taloudellisesti- ja tottakai se tuntuu hienolta. Mietin, kävisikö toisinkin päin. 

Kyllä näin olisi, koska olen edellisessä suhteessa elänyt niin, että exälläni oli lapsi ja minulla ei. Näin oli siis kunnes saimme yhteisen lapsen. Silloin osallistuin exän lapsen menoihin ja ostelin hänelle kaikenlaista. Ja oikeastaan raha-asiat menivät siinä suhteessa niin, että oli exän rahat ja minun yhteiset rahar. Mies ei ostanut lapselleen ikinä mitään (niinkuin ei nytkään meidän yhteiselle lapselle ä), minä hoidin kaikki niistä minun meidän yhteisistä rahoista. Ja mikään ei muuttunut kun saimme yhteisen lapsemme.

Joten jos miehelläni olisi lapsi, ihan yhtälailla hänelle ostettaisiin tavaraa ym tarpeen mukaan. Ja itseasiassa kun aloimme seurustella, mies omisti vielä exänsä kanssa talon puoliksi, koska se ei ollut mennyt kaupaksi ja yhteisistä rahoistamme maksoimme hänen ja exänsä talon kuluja. Emme vain osaa erotella menojamme mitenkään. Mies on todella huono ostamaan itselleen mitään, joten hyvin useasti minä ostan hänelle vaatteita/shoppailen netistä ja hyväksytän vaatteet hänellä ja tilaan ne.

Mies on sanonut että häneltä ei puutu mitään, ei ole ikinä kokenut niin. Hänestä kaikille ostetaan tasapuolisesti kaikkea. Meillä on tässä perheessä myös minun kissat ja nyt vielä yhteinen koiranpentu. Tulot ja menot lasketaan aina niin että meidän tulot lasketaan yhteen ja kaikki menot vähennetään siitä. Sillä saadaan tietää kuinka paljon jää pakollisten menojen jälkeen rahaa käyttöön meille kaikille yhteisesti.

Ja meillä perustulo tälläkin hetkellä riippuen miehen bonuksista on melkein satasen erolla sama, ainoa että miehellä mahdollisuus tehdä ylitöitä joilla tienaa hyvin rahaa ja nekin laitetaan aina yhteiseen säästöön ja käytetään tarpeen mukaan. Plus mies saa isomman bonuksen aina kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on alusta asti ollut täysin yhteiset rahat meidän perheessä. Ja voin kertoa että se on hyvin yksinkertaista, raha-asioista ei tarvitse riidellä, silloin ostetaan kun on tarvetta, sille kenellä on tarvetta. Toki meillä se tilanne että miehellä ei ole lapsia, mulla on yksi ja nyt on yksi yhteinen tuloillaan. Jos miehellä olisi lapsia, olisi tilanne luultavasti ihan samanlainen. Mies tienaa enemmän kuin minä, koska teen lyhennettyä työaikaa lapsen vuoksi, muuten tienattais saman verran. Ikinä koskaan ei ole tarvinnut raha-asioista riidellä, toki keskustellaan mitä kenellekin pitää milloinkin hankkia, mutta muuten ei ongelmia. Meidän olisi vaikea kuvitella että jaoteltaisiin jotenkin perheen kuluja erikseen.

Niin ja minun lapseni isä ei osallistu millään tavalla lapsensa elättämiseen.

Jos miehellä olisi lapsia, ja sulla isommat tulot, sinä siis itsestäänselvästi käyttäisit rahasi miehen lapseen? Valitsisit mieluummin oman tärkeän ostoksesi sijaan miehen lapsen menot? Ei sillä ettet niin tekisi. Mulla on vain vähän semmoinen olo, että suurimmassa osassa perheitä jossa "tietysti meillä on yhteiset rahat"  tilanne on niin päin että miehellä on ne isot tulot, naisella lapset- joten nainen hyötyy taloudellisesti- ja tottakai se tuntuu hienolta. Mietin, kävisikö toisinkin päin. 

Meillä on "tietysti yhteiset rahat". Minä olen lapseton nainen, ja miehellä lapsia (yhteishuoltajuus ex-vaimon kanssa). Tienaan hieman enemmän kuin mieheni. En näe mitään ongelmaa tässä. Olemme perhe johon kuuluu myös lapset.

Minusta tuntuu, että monet biologiset vanhemmat eivät mitenkään pysty ymmärtämään sitä, että lapsi voi olla tärkeä ihminen jollekin, vaikka se ei olisi oma biologinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe toimii, jos kaikista lapsista huolehditaan kuin omista. Ollaan siis perhe eikä tehdä jakoa kuka on kuka ja kellä on oikeus mihinkin asiaan. Miksi muuttaa yhteen, mutta elää erillään kuitenkin?!

Voidaan elää perheenä yhdessä, vaikka raha-asioista jokainen perhe luo omat käytäntönsä. Lapsettomissakin liitoissa voidaan olla perhe, eikä silloinkaan yhdessä asuminen tarkoita sitä, että pitäisi maksaa puolet kumppanin menoista. Miksi siis automaattisesti pitäisi maksaa puolet kumppanin lasten menoista? 

Oma tilanteeni on se, että miehelläni on aikaisemmasta liitosta kaksi lasta ja tällä hetkellä odotamme yhteistä lasta. Mieheni saa aikaisemmasta liitosta syntyneistä lapsista lapsilisät + elarit reilu 500 euroa/kk ja miehelläni on noin 1000 euroa suuremmat kuukausitulot kuin minulla, joten luonnollisesti odotan mieheni ensisijaisesti hoitavan omia lapsiaan koskevat hankinnat. Ruokakaupassa en todellakaan mieti kuka maksaa ja syö mitäkin, mutta mieheni lapsien harrastus ja vaatekuluja minulla ei ole varaa maksaa, eikä mieheni ole koskaan näin olettanutkaan. 

Jokaista penniä ei tarvitse laskea, mutta mielestäni biologiset vanhemmat ovat lapsien ensisijaiset elättäjät. Jos toinen biologinen vanhempi on kykenemätön huolehtimaan lapsista, niin valtio maksaa lakisääteisen elatusmaksun.

Meidän tapauksessa mieheni lapset asuvat luonamme aina, joten esimerkiksi lasten ruoka ja muut kulut eivät rajoitu vain esimerkiksi viikonloppuihin tai satunnaisiin vierailuihin. Lähtökohtaisesti mielestäni lapsille pitäisi riittää kaksi elättäjää eli biologiset vanhemmat. Yhteisellä lapsellamme tulee olemaan vain kaksi elättäjää, joten miksi mieheni lapsilla elättäjiä pitäisi olla 3? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on alusta asti ollut täysin yhteiset rahat meidän perheessä. Ja voin kertoa että se on hyvin yksinkertaista, raha-asioista ei tarvitse riidellä, silloin ostetaan kun on tarvetta, sille kenellä on tarvetta. Toki meillä se tilanne että miehellä ei ole lapsia, mulla on yksi ja nyt on yksi yhteinen tuloillaan. Jos miehellä olisi lapsia, olisi tilanne luultavasti ihan samanlainen. Mies tienaa enemmän kuin minä, koska teen lyhennettyä työaikaa lapsen vuoksi, muuten tienattais saman verran. Ikinä koskaan ei ole tarvinnut raha-asioista riidellä, toki keskustellaan mitä kenellekin pitää milloinkin hankkia, mutta muuten ei ongelmia. Meidän olisi vaikea kuvitella että jaoteltaisiin jotenkin perheen kuluja erikseen.

Niin ja minun lapseni isä ei osallistu millään tavalla lapsensa elättämiseen.

Jos miehellä olisi lapsia, ja sulla isommat tulot, sinä siis itsestäänselvästi käyttäisit rahasi miehen lapseen? Valitsisit mieluummin oman tärkeän ostoksesi sijaan miehen lapsen menot? Ei sillä ettet niin tekisi. Mulla on vain vähän semmoinen olo, että suurimmassa osassa perheitä jossa "tietysti meillä on yhteiset rahat"  tilanne on niin päin että miehellä on ne isot tulot, naisella lapset- joten nainen hyötyy taloudellisesti- ja tottakai se tuntuu hienolta. Mietin, kävisikö toisinkin päin. 

Meillä on "tietysti yhteiset rahat". Minä olen lapseton nainen, ja miehellä lapsia (yhteishuoltajuus ex-vaimon kanssa). Tienaan hieman enemmän kuin mieheni. En näe mitään ongelmaa tässä. Olemme perhe johon kuuluu myös lapset.

Minusta tuntuu, että monet biologiset vanhemmat eivät mitenkään pysty ymmärtämään sitä, että lapsi voi olla tärkeä ihminen jollekin, vaikka se ei olisi oma biologinen lapsi.

Tottakai voi olla. Usein äitien hankaluus johtuu ihan jostakin omista jutuista, kokeat äitiytensä uhatuksi tms, mikä on ymmärrettävää. MInusta tuntuu että lasteni äitipuoli tykkää lapsistani, mutta koska hänellä on omiakin, ei hän koe lapsiani sen kummemmin tärkeäksi. MInä puolestani arvostan sitä, että hän kohtelee lapsiani hyvin, ja heillä on isänsä luona hyvä olla. Omassa uusperheessäni me molemmat tykkäämme toistemme lapsista, mutta vähän sama, koska niitä omiakin on, ne kumppanin lapset ovat pakollinen ja ihan mukava lisä perheeseen. Luulen, että asia on hieman eri riippuen siitä onko itsellä lapsia vai ei. Ja meillä on omat rahat, kumpikin huolehti pääasiassa omistaan. Eikä siinäkään mitään ongelmaa ole. Eikä se "perhetunnetta" heikennä. Vastaamme muutenkin omista menoistamme, kummallakin on oma, erityinen työura yhteisen perheen lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperhe toimii, jos kaikista lapsista huolehditaan kuin omista. Ollaan siis perhe eikä tehdä jakoa kuka on kuka ja kellä on oikeus mihinkin asiaan. Miksi muuttaa yhteen, mutta elää erillään kuitenkin?!

Voidaan elää perheenä yhdessä, vaikka raha-asioista jokainen perhe luo omat käytäntönsä. Lapsettomissakin liitoissa voidaan olla perhe, eikä silloinkaan yhdessä asuminen tarkoita sitä, että pitäisi maksaa puolet kumppanin menoista. Miksi siis automaattisesti pitäisi maksaa puolet kumppanin lasten menoista? 

Oma tilanteeni on se, että miehelläni on aikaisemmasta liitosta kaksi lasta ja tällä hetkellä odotamme yhteistä lasta. Mieheni saa aikaisemmasta liitosta syntyneistä lapsista lapsilisät + elarit reilu 500 euroa/kk ja miehelläni on noin 1000 euroa suuremmat kuukausitulot kuin minulla, joten luonnollisesti odotan mieheni ensisijaisesti hoitavan omia lapsiaan koskevat hankinnat. Ruokakaupassa en todellakaan mieti kuka maksaa ja syö mitäkin, mutta mieheni lapsien harrastus ja vaatekuluja minulla ei ole varaa maksaa, eikä mieheni ole koskaan näin olettanutkaan. 

Jokaista penniä ei tarvitse laskea, mutta mielestäni biologiset vanhemmat ovat lapsien ensisijaiset elättäjät. Jos toinen biologinen vanhempi on kykenemätön huolehtimaan lapsista, niin valtio maksaa lakisääteisen elatusmaksun.

Meidän tapauksessa mieheni lapset asuvat luonamme aina, joten esimerkiksi lasten ruoka ja muut kulut eivät rajoitu vain esimerkiksi viikonloppuihin tai satunnaisiin vierailuihin. Lähtökohtaisesti mielestäni lapsille pitäisi riittää kaksi elättäjää eli biologiset vanhemmat. Yhteisellä lapsellamme tulee olemaan vain kaksi elättäjää, joten miksi mieheni lapsilla elättäjiä pitäisi olla 3? 

Sama. Ei ole mitään mahdollisuuksia elättää miehen lapsia. Kaikki mitä tienaan menee perusmenoihin ja omiini. Pitäisikö hankkia illoiksi vielä kakkostyö, että voisin elättää heidätkin ja me voisimme olla "oikea perhe"..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on alusta asti ollut täysin yhteiset rahat meidän perheessä. Ja voin kertoa että se on hyvin yksinkertaista, raha-asioista ei tarvitse riidellä, silloin ostetaan kun on tarvetta, sille kenellä on tarvetta. Toki meillä se tilanne että miehellä ei ole lapsia, mulla on yksi ja nyt on yksi yhteinen tuloillaan. Jos miehellä olisi lapsia, olisi tilanne luultavasti ihan samanlainen. Mies tienaa enemmän kuin minä, koska teen lyhennettyä työaikaa lapsen vuoksi, muuten tienattais saman verran. Ikinä koskaan ei ole tarvinnut raha-asioista riidellä, toki keskustellaan mitä kenellekin pitää milloinkin hankkia, mutta muuten ei ongelmia. Meidän olisi vaikea kuvitella että jaoteltaisiin jotenkin perheen kuluja erikseen.

Niin ja minun lapseni isä ei osallistu millään tavalla lapsensa elättämiseen.

Jos miehellä olisi lapsia, ja sulla isommat tulot, sinä siis itsestäänselvästi käyttäisit rahasi miehen lapseen? Valitsisit mieluummin oman tärkeän ostoksesi sijaan miehen lapsen menot? Ei sillä ettet niin tekisi. Mulla on vain vähän semmoinen olo, että suurimmassa osassa perheitä jossa "tietysti meillä on yhteiset rahat"  tilanne on niin päin että miehellä on ne isot tulot, naisella lapset- joten nainen hyötyy taloudellisesti- ja tottakai se tuntuu hienolta. Mietin, kävisikö toisinkin päin. 

Meillä on "tietysti yhteiset rahat". Minä olen lapseton nainen, ja miehellä lapsia (yhteishuoltajuus ex-vaimon kanssa). Tienaan hieman enemmän kuin mieheni. En näe mitään ongelmaa tässä. Olemme perhe johon kuuluu myös lapset.

Minusta tuntuu, että monet biologiset vanhemmat eivät mitenkään pysty ymmärtämään sitä, että lapsi voi olla tärkeä ihminen jollekin, vaikka se ei olisi oma biologinen lapsi.

Tottakai voi olla. Usein äitien hankaluus johtuu ihan jostakin omista jutuista, kokeat äitiytensä uhatuksi tms, mikä on ymmärrettävää. MInusta tuntuu että lasteni äitipuoli tykkää lapsistani, mutta koska hänellä on omiakin, ei hän koe lapsiani sen kummemmin tärkeäksi. MInä puolestani arvostan sitä, että hän kohtelee lapsiani hyvin, ja heillä on isänsä luona hyvä olla. Omassa uusperheessäni me molemmat tykkäämme toistemme lapsista, mutta vähän sama, koska niitä omiakin on, ne kumppanin lapset ovat pakollinen ja ihan mukava lisä perheeseen. Luulen, että asia on hieman eri riippuen siitä onko itsellä lapsia vai ei. Ja meillä on omat rahat, kumpikin huolehti pääasiassa omistaan. Eikä siinäkään mitään ongelmaa ole. Eikä se "perhetunnetta" heikennä. Vastaamme muutenkin omista menoistamme, kummallakin on oma, erityinen työura yhteisen perheen lisäksi. 

Olipa mukava vastaus :) Vaikutat järkevältä äiti-ihmiseltä. Kiva että täällä palstalla liikkuu fiksujakin ihmisiä!

Mulla oli 3 lasta ja miehellä 0 kun aloimme olemaan yhdessä, nyt myös 1 yhteinen. Yhteisistä rahoista maksetaan kaikki kulut. Tilit on mulla käytössä ja maksan laskut ja laitan sivuun mitä jää. Aikaisemmin oli suunnilleen samat nettotulot, nyt mun tulot on enää 1/3 talouden tuloista, lapsista enää kuopus kotona.

Meillä on perhe ja se on yksikkö.