Kuinka vaikeaa on lukion fysiikka ja kemia?
Riittääkö normaaliälykkyys siihen, että jos tunneilla kuuntelee, tekee tehtävät ja läksyt, läpäisee nämä kurssit hyvin arvosanoin?
Kommentit (19)
Ei oo vaikeeta, meillä ainakin pakollisena oli vaan yks kurssi molemmista, ne ekat nyt läpäsee vaikka päällään seisten.
Sain molemmista 10 eikä älykkyyteni riitä edes tyttöystävän saamiseen eli ei pitäisi olla ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen samaa tasoa kuin yläasteella. Ei tarvitse olla edes normitasoa.
Eikä koulussa pärjää muutenkaan älykkyydellä, vaan ahkeruudella. Kysyt kun et ymmärrä ja harjoittelet kunnes muistat.
Mitä älykkäämpi sen vähemmän tarvitsee tehdä töitä.
Mutta oikeassa olet siinä mielessä, että keskivertoälylläkin voi ahkeruudella saavuttaa hyviä tuloksia.
No sehän riippuu, jos haluat esim. lääkikseen, niin joudut monta kurssia käymään ja sitten se, mitä niistä kirjoitat. Myös pitkä matikka pitää ottaa, jos lääkikseen haluaa.
Lukiolaiseni selvitti molemmat kurssit vitosella, ei aineina nappaa häntä yhtään. Ei aio ottaa muita kuin nuo yhdet pakolliset kummastakin, jolloin lukion päättötodistukseen voi niistä ottaa pelkän suoritusmerkinnän.
Vierailija kirjoitti:
Lukiolaiseni selvitti molemmat kurssit vitosella, ei aineina nappaa häntä yhtään. Ei aio ottaa muita kuin nuo yhdet pakolliset kummastakin, jolloin lukion päättötodistukseen voi niistä ottaa pelkän suoritusmerkinnän.
Mitä tuollaisella todistuksella muuten sitten tekee?
Toisille jotkut asiat ovat vaikeita, toisille taas ne ovat helppoja ja jotkut muut asiat. Minusta nuo olivat lukion kaksi helpointa ainetta pitkän matematiikan jälkeen (matematiikka oli siis minusta kaikista helpoin aine). Joka tapauksessa voit aina aloittaa lukion fysiikan ja kemian ja jättää sitten loput valinnaiset kurssit suorittamatta, jos ne tuntuvat liian vaikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiolaiseni selvitti molemmat kurssit vitosella, ei aineina nappaa häntä yhtään. Ei aio ottaa muita kuin nuo yhdet pakolliset kummastakin, jolloin lukion päättötodistukseen voi niistä ottaa pelkän suoritusmerkinnän.
Mitä tuollaisella todistuksella muuten sitten tekee?
Jos pyrkii yliopistoon, niin lukion päättötodistuksella ei ole mitään merkitystä, kunhan se vain on hyväksytty. Vain ylioppilastutkinnon arvosanat vaikuttavat yliopistoon pyrkiessä.
Oma mielipiteeni: kemia ei ole koskaan vaikeaa, fysiikka on aina vaikeaa.
Melko vaikeaa, mutta pärjää hyvin, jos on valmis käyttämään aikaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiolaiseni selvitti molemmat kurssit vitosella, ei aineina nappaa häntä yhtään. Ei aio ottaa muita kuin nuo yhdet pakolliset kummastakin, jolloin lukion päättötodistukseen voi niistä ottaa pelkän suoritusmerkinnän.
Mitä tuollaisella todistuksella muuten sitten tekee?
No sitä juuri, että aineet joista on suoritusmerkintä (S) eivät laske keskiarvoa kuten aineet joista on arvosana (esim. kaksi kemian kurssia suoritettuna, toisesta 9 ja toisesta 5 = arvosana 7). Kannattaa vähän laskelmoida. Tässä tapauksessa kyse oppilaasta, jolla esim. kielet todella helppoja.
Pelkkää pelleilyä ja istuskelua. Yliopistossa vastaisivat yhteensä kahta opintoviikkoa.
Edelleen ihmettelen sitä käsitystä, että pitkä matikka vaaditaan lääkikseen pääsyyn. Kokonaisuudessaan lukion fysiikka ei vaadi pitkää matikkaa kuin minimaalisen vähän. Ja näitäkään asioita ei usein kysytä pääsykokeissa.
Fysiikasta taisin saada seiskan, en vain millään oppinut (muistanut) mitkä suureet vaikuttavat milloinkin ja millä kirjaimella niitä Maolissa kuvataan ja mitä kaavaa kuuluu käyttää mihinkin. Samat ongelmat oli myöhemmin AMK:ssa fysiikan kanssa, mutta tulokset paranivat joka tentissä.
Kemiasta sain kympin, se oli minulle ihan lastenleikkiä.
Kirjoitin lukiossa lyhyen matikan, sain E:n. Pitkä matikka tarkoitti lukiossamme neljän vuoden opiskelua, enkä siksi valinnut sitä.
Eli sanoisin olevani hyvä matikassa ja kemiassa mutta aika onneton fysiikassa. Olen myös aina tykännyt matikasta ja kemiasta, enkä ikinä fysiikasta.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä matikka tarkoitti lukiossamme neljän vuoden opiskelua, enkä siksi valinnut sitä.
Missä lukiossa kurssit on järjestetty näin? Miksi ette valittaneet? Lapseni ovat käyneet kahta eri lukiota ja molemmissa oli itsestään selvää, että pitkän matematiikan kurssit pystyi suorittamaan kolmessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ihmettelen sitä käsitystä, että pitkä matikka vaaditaan lääkikseen pääsyyn. Kokonaisuudessaan lukion fysiikka ei vaadi pitkää matikkaa kuin minimaalisen vähän. Ja näitäkään asioita ei usein kysytä pääsykokeissa.
Periaatteessa olet kyllä oikeassa. Käytännössä tilanne lääkiksen pääsykokeessa on kuitenkin se, että lyhyessä ajassa pitää laskea iso määrä fysiikan ja kemian laskuja. Vaikka niissä laskuissa ei sinänsä tarvitakaan mitään pitkän matematiikan asioita, niin harvalla lyhyen matematiikan suorittaneella on sellaista laskurutiinia, että selviää niistä laskuista tarpeeksi nopeasti. On myös aika suuri ero sillä, onko laskujen matemaattinen puoli taitojen ylärajoilla vai sitä yksinkertaista perusasiaa.
Ilman pitkää matematiikkaa voi kyllä päästä lääkikseen, mutta pitkän matematiikan tuoma laskurutiini helpottaa sinne pääsyä todella paljon.
lyhyt matikka on helpompaa kuin pitkä matikka , oletko retu.
Vierailija kirjoitti:
Fysiikasta taisin saada seiskan, en vain millään oppinut (muistanut) mitkä suureet vaikuttavat milloinkin ja millä kirjaimella niitä Maolissa kuvataan ja mitä kaavaa kuuluu käyttää mihinkin. Samat ongelmat oli myöhemmin AMK:ssa fysiikan kanssa, mutta tulokset paranivat joka tentissä.
Kemiasta sain kympin, se oli minulle ihan lastenleikkiä.
Kirjoitin lukiossa lyhyen matikan, sain E:n. Pitkä matikka tarkoitti lukiossamme neljän vuoden opiskelua, enkä siksi valinnut sitä.
Eli sanoisin olevani hyvä matikassa ja kemiassa mutta aika onneton fysiikassa. Olen myös aina tykännyt matikasta ja kemiasta, enkä ikinä fysiikasta.
Jos on hyvä matikassa, on hyvä myös fysiikassa. Vaan jos on vain lyhyttä matikkaa lukenut niin silloin ovat kyllä molemmat vaikeita.
Ja kun pitemmälle mennään niin kemiakin on pohjimmiltaan fysiikkaa. Eli matikka on kaiken perusta.
Suunnilleen samaa tasoa kuin yläasteella. Ei tarvitse olla edes normitasoa.
Eikä koulussa pärjää muutenkaan älykkyydellä, vaan ahkeruudella. Kysyt kun et ymmärrä ja harjoittelet kunnes muistat.