onko olemassa seksuaalisesti pihejä ihmisiä
Kun en voi muuta nyt uskoa. Olen aikani yrittänyt ymmärtää estynyttä miestä, joka vaikuttaa siltä, että repertuaari vain kapenee olemattomasta. Aikani ajattelin, että raukka on vain jotenkin vammautunut mutta kun se alkaa luottaa jne, niin ehkä se siitä rentoutuu ja alkaa opetella.
Nyt olen päätellyt, että rentoutuminen johtaa vain siihen, ettei se enää viitsi yrittää lainkaan. Seksi on sitä, että ensin hän odottelee että seisoisi (jos siihen vaiheeseen menee häiritsemään mitenkään, niin ei ainakaan seiso), sitten pitäisi pumpata kun rauta on kuumaa. Jotenkin siis ymmärtäisin sen, että minua ei ehdi lämmittelemään kun on huolta omasta toimivuudesta. Etenkin, kun olen itse mallia hetivalmis. Mutta kun mitään läheisyyttä ei ole luvassa jälkikäteenkään. Jos hän olisi vain estynyt ja ymmärtäähän hän sen nyt itsekin, niin kai hän yrittäisi jotenkin hiukan hyvittää laihaa tarjoilua? Mutta ei, se on vihainen, jos ei kelpaa.
Tänään sitten romahdin. Itkin sängyssä, mutta toinen vain soitteli sukulaisille ja teeskenteli ettei huomaa. Otin härkää sarvista ja sanoin, että lämpöä on ihmisen saatava, jos sitä ei saa toiselta niin peiton lämpö ei kauan riitä, vaan alkaa lämmetä korvien väli. Alkoi sitten luetella, miten oli niin halailtu ja pussailtu. No ei todellakaan, mutta ehkä se hänestä on halaamista että maataan sängyssä niin, että iho koskee toiseen? Minä saatoin kerran pussata häntä poskelle, mutta ei puhettakaan että siihen vastattaisiin. Syljen vaihtaminen on ihan mahdottomuus, joten mikään sellainen ei sovi, mikä saattaa siihen teoriassakaan johtaa.
Nyt se on oppinut, että on loukkaavaa syöksyä sängystä välittömästi aktin jälkeen. Joten se makoilee hetken päälläni, mutta ei osoita minua kohtaan mitään huomiota. Että se palkkio on siinä, että hän ei vieläkään ole lähtenyt ja yrittää leikkiä rentoa, mutta huomaa että vitutus alkaa nousta ja se on siinä vain pakosta, ei halustaan. Tähän asti olen jotenkin onnistunut sivuuttamaan havaintoni, mutta nyt kun olen muussa elämässä tajunnut, että miehelle kaikki asiat maailmassa tuntuvat olevan valtataistelua, niin miksei tämäkin?
Kun se siinä luetteli hyviä tekojaan ja raivosi kyltymättömyyttäni, kun ei mikään riitä, tajusin, että sehän on kateellinen. Se on mustasukkainen jokaisesta lämmönosoituksesta, jonka se joutuu minulle luovuttamaan. Eihän tätä voi enää selittää mikään muukaan?!?
Kun se ei muissa asioissa vaikuta olevan ensisijaisesti pihi vaan muuten vain itsekeskeinen, niin ei ole tullut mieleen aiemmin. Ja nyt sitten ihmettelen, että hölmöhän minä olen jos yritän opettaa toisen sen verran hyväksi näyttelijäksi, että jaksaisin tuon kanssa vääntää. Jos on pihi paskiainen, nin parempihan se on, että se näkyy. Tosiasioita on katsottava silmiin. Miestä en kyllä kyennyt silmiin katsomaan. Koin itseni niin häväistyksi.
Kommentit (10)
Kyllä tässä hirveä parku on lähellä itselläkin, ei tarvita kaveriakaan.
Tunnistaako joku tuollaisen seksuaalisesti pihin ihmisen. Joka siis ei ole pihi siinä mielessä, ettei vain oikein huvittaisi. Vaan sellaisen, joka tuntuu laskevan jokaisen hellän eleensä ikään kuin niitä ei olisi varastossa kuin kymmenen vuoteen. Ja joka ei tunnu haluavan ottaa vastaan hellyyttä toiselta, menee samalla tapaa takalukkoon kuin pihi muttei ahne kaveri, jolle erehdyt tarjoamaan jotain. Että nythän hän jäi tässä kiitollisuudenvelkaan.
p.s. vaihdetaan vähän käytetty heppu kunnolla sisäänajettuun. Muuten uutta vastaava, mutta kolmosvaihdetta ei saa päälle, joten nelosesta ja vitosesta en osaa sanoa mitään.
Kyllä tässä aika pihiksi on oppinut kun vielä yli 40-kymppisenä on poikuus tallella. Yhtään halausta tai suukkoakaan ei ole herunut naisilta. No, nyt ei kyllä enää kiinnostakaan. Aiheuttaa lähinnä kiusaantumista edes kuvitella tuollaisia juttuja.
No ei rakkautta voi vaatia. Ei ihme, että moehesi ahdistuu, kun siis selkeästi jotain ongelmaa hänellä siinä taustalla. Hassua, kun koitat ikään kuin ostaa tai vaatia kumppaniltasi mitään, kyllä se kaikki tulee annettuna ja saatuna, et sä hänen tunteistaan voi alkaa määräillä!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä hirveä parku on lähellä itselläkin, ei tarvita kaveriakaan.
Tunnistaako joku tuollaisen seksuaalisesti pihin ihmisen. Joka siis ei ole pihi siinä mielessä, ettei vain oikein huvittaisi. Vaan sellaisen, joka tuntuu laskevan jokaisen hellän eleensä ikään kuin niitä ei olisi varastossa kuin kymmenen vuoteen. Ja joka ei tunnu haluavan ottaa vastaan hellyyttä toiselta, menee samalla tapaa takalukkoon kuin pihi muttei ahne kaveri, jolle erehdyt tarjoamaan jotain. Että nythän hän jäi tässä kiitollisuudenvelkaan.p.s. vaihdetaan vähän käytetty heppu kunnolla sisäänajettuun. Muuten uutta vastaava, mutta kolmosvaihdetta ei saa päälle, joten nelosesta ja vitosesta en osaa sanoa mitään.
Sinuahan se ahdistaa, ettet saa vastinetta.
Vierailija kirjoitti:
No ei rakkautta voi vaatia. Ei ihme, että moehesi ahdistuu, kun siis selkeästi jotain ongelmaa hänellä siinä taustalla. Hassua, kun koitat ikään kuin ostaa tai vaatia kumppaniltasi mitään, kyllä se kaikki tulee annettuna ja saatuna, et sä hänen tunteistaan voi alkaa määräillä!
Pakko myöntää, että jos en olisi mitään mennyt odottamaan, suhde olisi kuollut alkuun. Häneltä kun ei vapaaehtoispohjalta saa mitään aineetonta ilman, että se johtaa velkasuhteeseen. Jos tulee riitaa, hän nostaa listan kilvekseen. Että sitä ja tätäkin hän on eteeni tehnyt, ja sietänyt sietämättömyyksiäni. Sellaista listaa vastaan ei pysty puolustautumaan. Sitä ei saa sivuuttaa, eikä sieltä poistu mitään. Lisää tulee joka kerta, kun olen mitenkään hankala. Huomaamattasikin alat mukautua toisen odotuksiin ja hermoilla, olenko tehnyt sitä ja tätä vai jättänyt jotain tekemättä. Äkkiä minusta on tulossa arka ja liian tietoinen omasta olemisestani. Näen maailman hänen silmin, ja huomaan ottavani liikaa ilmatilaa. Olo vain ei ole hyvä enää hetkeäkään. Tätäkö huono itsetunto oikeasti on?
Kuvittelin ihastuneena, että hän oikeasti on vain kokematon (oli hän hiukan sitäkin), jonka minä tulen vapauttamaan ja ravitsemaan nääntyneen. Mies tuli aika pian myöntäneeksi hämmentyneenä, ettei hän muuta odota ja toivo kuin rauhanomaista rinnakkaiseloa. Ettei siis tarvitsisi olla ihan yksin. Seksi taitaa olla lähinnä asia, jota naisilla tiettvästi on tapana ajoittain haluta, joten kai niille täytyy se suoda. Mutta pussaaminen on ihan tarpeetonta jne. Pitäisi olla kiitollinen siitä mitä saa. Ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että suhteiden pitäisi olla täysin mitä nyt sua huvittais antaa -pohjalta?
Minä kun taas en osaa ajatella, että kenenkään kannattaa lähteä rakentamaan suhdetta velvollisuusallergisen kanssa. Ei pidä edes ilmoittautua koko kisaan, jos ei anna koskaan toiselle mitään mikä ei satu tulemaan mieleen. Kun se päivä taatusti tulee, ettei huvita. Jos siihen loppuu kaikenlainen antaminen, mitäs sitten tehdään? Ehdotella ei voi, kun se katsotaan jo painostukseksi. Enkä nyt puhu seksistä, siitä lakkasin vihjailemastakaan todella nopeasti, kun palaute oli kylmenevää. Vaan puhun henkisestä vuorovaikutuksesta.
Kyllä kitupiikki silti vaatia ja määräilläkin osaa, ja kostaa. Hyvin innokkaasti kertoo, etten minä voi kokea ja tuntea niinkuin teen, olen vain huomiohakuinen ja sellainen on säälittävää. En kylläkään ole mielestäni vaatinut häneltä rakkautta, vaan olen kertonut, että jos hän kerran sanoo rakastavansa, niin minulle asti viesti ei välity hänen toiminnastaan. Nyt vain aletaan olla tilanteessa, etten usko hänen tietäneen hetkeäkään, mistä puhuu.
Mitä järkeä on suhteessa, jossa pitää hävetä, että haluaisi toiselta huomiota? Eikö se ole suhteen lähtökohta, että toisen huomio on muuttunut tärkeäksi? Mitä tapahtuu kahden huomiohakuisuuden vihaajan suhteessa? Vihataanko siinä yhdessä muita heidän huomiohakuisuudestaan? En kyllä sellaiseen kykene koskaan. Mies varmaan olisi vasta sellaisessa suhteessa onnellinen.
Mä en voi sanoa muuta kuin että kiitos tästä sanavalinnasta. Seksuaalisesti pihi. Se taidan olla minä. Onneksi olen sinkku ja aion pysyäkin.
Halut on kovat, mutta en halua harrastaa seksiä toisen kanssa. En omaa komplekseja ja tunnen itseni ja mieltymykseni hyvin. Huonoja kokemuksistaan minulla ei sinänsä ole ollut, että miehet ovat olleet tyytyväisiä. Minä en vain ole ollut.
Olen siis seksuaalisesti pihi. Se on kuvaavaa.
Jos, kuten ymmärrän, lapsia ei ole, niin lähde vetämään tuosta suhteesta. Tuollainen yksilö ansaitsee tulla karsituksi geenipoolista. Voit olla varma, että jokaisen vähäisenkin myötäsukaisen eleen se laskee, jokaisen hyvän huomenenkin, ja arvottaa mielessään mittaamattoman korkealle. Ja nämä laskijat eivät muutu! Paitsi huonompaan suuntaan. Jos lapsia tulee, alkaa mielessään pitämään kirjaa jokaisesta harvasta ystävällisestä sanasta niillekin ja läväyttää riidan tullen pöytään. Ainoa tapa saada tuollainen vähän havahtumaan on antaa itsestään yhtä vähän ja kehittää muuta tekemistä.
Hmmmh luultavasti mies on kontrolloivaa tyyppiä, narsistinenkin ehkä, kaikkien pitää tanssia hänen pillinsä mukaan. Monet narsistit ovat kovia panomiehiä, mutta mikään ei varmaankaan estä aseksuaalia olemasta narstinen. Seksi, hellyys ja läheisyys ovat erittäin hyviä kontrollointikeinoja suht normaalin tunne-elämän omaavia kohtaan, ja varsinkin niiden pihtaus toimii hyvänä rankaisumenetelmänä.
Jotenkin tuli oma ex mieleen tuosta seksin kuvauksesta, persoonallisuushäiriöinen piilohomo. Loppuaikoina seksi oli puhtaasti hänen tarpeiden tyydyttämistä varten, ja tietty vähän myös mun alistamista etten unohda paikkaani. Luulin, että hän vihasi mua, mutta jälkeenpäin olen tullut siihen lopputulokseen, että hän vihasi seksiä naisen kanssa, se vain oli ainoaa mihin hän kykeni.
Voin sanoa, että kannattaa lähteä, elämästä ei tuollaisen kanssa tule onnellista, ei vaikka mitä tapahtuisi. Teidän tarpeenne ja halunne eivät tule koskaan kohtaamaan ja tilanne vain pahenee tuosta ajan kanssa. Olette onnettomia kumpikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei rakkautta voi vaatia. Ei ihme, että moehesi ahdistuu, kun siis selkeästi jotain ongelmaa hänellä siinä taustalla. Hassua, kun koitat ikään kuin ostaa tai vaatia kumppaniltasi mitään, kyllä se kaikki tulee annettuna ja saatuna, et sä hänen tunteistaan voi alkaa määräillä!
Pakko myöntää, että jos en olisi mitään mennyt odottamaan, suhde olisi kuollut alkuun. Häneltä kun ei vapaaehtoispohjalta saa mitään aineetonta ilman, että se johtaa velkasuhteeseen. Jos tulee riitaa, hän nostaa listan kilvekseen. Että sitä ja tätäkin hän on eteeni tehnyt, ja sietänyt sietämättömyyksiäni. Sellaista listaa vastaan ei pysty puolustautumaan. Sitä ei saa sivuuttaa, eikä sieltä poistu mitään. Lisää tulee joka kerta, kun olen mitenkään hankala. Huomaamattasikin alat mukautua toisen odotuksiin ja hermoilla, olenko tehnyt sitä ja tätä vai jättänyt jotain tekemättä. Äkkiä minusta on tulossa arka ja liian tietoinen omasta olemisestani. Näen maailman hänen silmin, ja huomaan ottavani liikaa ilmatilaa. Olo vain ei ole hyvä enää hetkeäkään. Tätäkö huono itsetunto oikeasti on?
Kuvittelin ihastuneena, että hän oikeasti on vain kokematon (oli hän hiukan sitäkin), jonka minä tulen vapauttamaan ja ravitsemaan nääntyneen. Mies tuli aika pian myöntäneeksi hämmentyneenä, ettei hän muuta odota ja toivo kuin rauhanomaista rinnakkaiseloa. Ettei siis tarvitsisi olla ihan yksin. Seksi taitaa olla lähinnä asia, jota naisilla tiettvästi on tapana ajoittain haluta, joten kai niille täytyy se suoda. Mutta pussaaminen on ihan tarpeetonta jne. Pitäisi olla kiitollinen siitä mitä saa. Ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että suhteiden pitäisi olla täysin mitä nyt sua huvittais antaa -pohjalta?
Minä kun taas en osaa ajatella, että kenenkään kannattaa lähteä rakentamaan suhdetta velvollisuusallergisen kanssa. Ei pidä edes ilmoittautua koko kisaan, jos ei anna koskaan toiselle mitään mikä ei satu tulemaan mieleen. Kun se päivä taatusti tulee, ettei huvita. Jos siihen loppuu kaikenlainen antaminen, mitäs sitten tehdään? Ehdotella ei voi, kun se katsotaan jo painostukseksi. Enkä nyt puhu seksistä, siitä lakkasin vihjailemastakaan todella nopeasti, kun palaute oli kylmenevää. Vaan puhun henkisestä vuorovaikutuksesta.
Kyllä kitupiikki silti vaatia ja määräilläkin osaa, ja kostaa. Hyvin innokkaasti kertoo, etten minä voi kokea ja tuntea niinkuin teen, olen vain huomiohakuinen ja sellainen on säälittävää. En kylläkään ole mielestäni vaatinut häneltä rakkautta, vaan olen kertonut, että jos hän kerran sanoo rakastavansa, niin minulle asti viesti ei välity hänen toiminnastaan. Nyt vain aletaan olla tilanteessa, etten usko hänen tietäneen hetkeäkään, mistä puhuu.
Mitä järkeä on suhteessa, jossa pitää hävetä, että haluaisi toiselta huomiota? Eikö se ole suhteen lähtökohta, että toisen huomio on muuttunut tärkeäksi? Mitä tapahtuu kahden huomiohakuisuuden vihaajan suhteessa? Vihataanko siinä yhdessä muita heidän huomiohakuisuudestaan? En kyllä sellaiseen kykene koskaan. Mies varmaan olisi vasta sellaisessa suhteessa onnellinen.
Mitä se haittaisi, jos suhde olisi kuollut alkuunsa? Kun kehut, että sinun odotuksillasi se on jatkunut.
Ihmisillä on niin erillaisia haluja seksin suhteen että niiden takia voi tulla erokin. Mä olen tyyliä mieluiten joka päivä. Ex halusi parina päivänä kuukaudessa, kierron siinä vaiheessa. Ei varsinaisesti pihdannut mutta seksi oli usein semmoista mistä huomasi ettei ollut mukana vaikka oli paikalla.
Voi mieskin olla haluton. Nainen jonka olen tuntenut lapsesta asti erosi kun mies ei halunnut seksiä yrityksistä huolimatta. Katseli jo mua sillä silmällä. Piti muistuttaa että me on kokeiltu jo vuonna keppi ja kivi. Lisäksi olen varattu. Itki vähän ja pyysi anteeksi mihin sanoin ettei tarvi pyytää anteeksi, me ollaan kavereita. Se laukaisi aivan hirveän parkumisen.
Tämä mies kehtasi eron jälkeen syyttää meitä pettämisestä. Soitti mulle kännissä ja uhkailikin. Te ootte vuosia pannu mun selän takana ja muuta yhtä ääliömäistä huusi puhelimessa. Turpaan tulee kun nähdään uhosi. Sanoin että tiedät missä asun, tule käymään. Ei ole vielä näkynyt.