Voisitko jättää erossa lapsesi isälleen, jos tapaisit ihanan miehen?

En. Saisi se uusi mies vaihtaa paikkakuntaa tai sitten olisi etäsuhde.

Pitääkö niitä lapsia tehdä, jos joku random äijä menee niiden edelle?

Varmasti lapsesi tulevat myöhemmin kiittämään tällaista äitiä, joka ajatttelee asioita alapäällään. "ihana mies"... entäs ihanat lapset?

Sillä millasen miehen tapaisin ei ole merkitystä. Miettisin asiaa lapsen ja isänsä kannalta.

Minulla on tällä hetkellä niin mukava työ, että en todellakaan vaihtaisi miehen takia paikkakuntaa. Ja tiedoksi että tienaan enemmän kuin aviomieheni, joten meillä asuinpaikka menee minun työn perusteella. Ja itse kysymykseen, en jättäisi miehen takia lapsiani. Mutta jos toisella puolen Suomea taikka ulkomailta tulisi vastustamaton työtarjous niin kyllä lapset ja mies muuttaisi minun perässä.

Entä sitten jos ja kun se suhde ihanaan mieheen päättyisi? Mitä sinulle jäisi jos oikeasti jätät lapsesi pois elämästäsi? Aika usein ne rakastumiset eron yhteydessä on laastareita tai riuhtaisusuhteita jotka hajoaa pian eron jälkeen. Ja kysymykseen: itse en halua jättää erossa lapsia isälleen, vaan hoitaa lapset mahdollisimman toimivassa yhteishuoltajuudessa kodit lähellä toisian. Näin tein kun lapseni olivat teinejä.

En todellakaan!

Jos erottaisiin, meillä tulisi olemaan viikko-viikko systeemi. Olishan mulla siinä jo viikko kärsittävänä ilman lapsia ja silloin vois tavata tätä "ihanaa" miestä. En ikinä voisi vaan jättää omia lapsia johonkin. He ovat elämäni tärkein asia. Menevät kaiken muun edelle. Varsinkin jonkun miehen!

En ikinä missään tilanteessa jättäisi lasta miehen takia. Lapsi on minulle rakkainta maailmassa ja elämäni tärkein ihmissuhde. Ellei suhdetta mieheen pysty järjestämään niin lapsi olisi mukana jokapäiväisessä elämässä, niin saisi mies mennä.

En ikinä!!!

En minä jättäisi miestäkään, vaikka tapaisin kuinka ihanan toisen miehen. 

Voisin. Miksi tämä on ehdoton nou nou naisille? Miksi ette ajattele, että lapsillanne on niin hyvä isä, että lapset voi jättää huoletta heille? Mun lapsilla on.

Eipä ole nykyään kovinkaan harvinaista että lapset jää isälle.

En olisi voinut, koska lasteni isä on juoppo.

Tosin niin ihanaa miestä ei olekaan, että menisi lasteni edelle. Jos haluaa minut, haluaa myös lapset.

Niin ihanaan mieheen törmäsin, että meillä kesti etäsuhde usean sadan kilometrin välimatkan monta vuotta, ennen kuin tilanne mahdollisti hänen muuton minun luo. Alun perinkään vaihtoehto ei ollut, että minä muuttaisin hänen luo, lasten kanssa tai ilman.

Millälailla lapset on teille elämän tärkein asia? Että on joku, jolle voi huutaa ja käyttää tätä kaatopaikkananne, kun on huono päivä ja se joku on niin heikko, ettei kykene puolustamaan itseään, kuten miehet kykenee?

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole nykyään kovinkaan harvinaista että lapset jää isälle.

Kylläpähän muuten on. Ei ehkä NIIN harvinaista kuin ennen, mut prosenteista vieläkin puhutaan. WT- piirit on sitte erikseen.

Tästä on kokemusta - juu...tapasin ns. ihanan miehen - en jättänyt lastani - en todellakaan. Valitsimme etäsuhteen ja ajattelin, että se mies saa sitten muuttaa kun aika on. No ei muuttanut ja sinne se ihana mies jäi, mutta lapsi on aina numero yksi! <3

Kamalia ajatuksia. On lapsilla hyvä isä joo mutta mä tarviin lapsia ja ne tarvii mua. Mikään ei ole niin tärkeää kuin lapset, sitä sanotaan rakkaudeksi. Samoin rakastan miestäni hirveästi joten en usko sellaista ihmistä eteen tulevan joka sen voittaisi..

En jättänyt. Olisi ollut mahdollisuus muuttaa miehen kanssa elämään luksuselämää halvemman verotuksen maahan ja yksinhuoltajana olisin voinut halutessani ottaa lapsen mukaan, mutta valitsin toisin. Lapsi sai säilyttää läheiset välit myös isäänsä ja tavata häntä aina halutessaan.

Jälkeenpäin olen aika ajoin miettinyt, millaista elämäni olisi mahtanut olla, jos olisin valinnut toisin, mutta edelleen tekisin saman ratkaisun.

No en ikinä voisi jättää omia lapsia. En ikinä.

Ei ole niin ihanaa miestä olemassakaan, että lapseni siihen vaihtaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Millälailla lapset on teille elämän tärkein asia? Että on joku, jolle voi huutaa ja käyttää tätä kaatopaikkananne, kun on huono päivä ja se joku on niin heikko, ettei kykene puolustamaan itseään, kuten miehet kykenee?

Sulla on kyllä aika pelottavan sairas kuva äiti-lapsi -suhteesta. En tiedä, pystynkö kaltaisellesi mitenkään edes selittämään tätä asiaa. Minulle lapseni ovat elämäni tärkeimmät ihmiset, nyt ja aina. Olisin koska vain valmis tarvittaessa kuolemaan heidän puolestaan. Sitä en voi rehellisesti sanoa muista ihmisistä, vaikka minulla on monta muutakin rakasta läheistä. Lasteni kanssa minulla on sellainen yhteys, jota on vaikea selittää. Joskus tuntuu, että se yhteys on jopa telepaattinen. Ajattelemme usein samoja asioita ihan yhtä aikaa. He ovat osa minua. Kun lapseni iloitsevat tai surevat, se tunne on ihan fyysisesti myös minussa. Heidän naurunsa täyttää myös minut onnella, vaikken aina edes tiedä, mille nauretaan. Lapseni tuovat minulle iloa ja onnen tunnetta ihan joka ikinen päivä. Olen heistä aivan käsittämättömän ylpeä. Yksikään mies ei mitenkään voi yltää samaan.