Lue keskustelun säännöt.
Olisitko parisuhteessa jos siitä puuttuisi täysin intohimo yms.
Nimimerkkien merkki
13.10.2016 |
Kosketusta saa ruinata, seksiä ei saa. Huomiota antaa, mutta arkisilla asioilla esim. Ruokaa laittaa, siivoaa, keittää esim teetä mulle tai tekee tuollasia tekoja mun eteen, mutta muuten tuntuu että olis kaveri. Jos asiasta sanoo niin loukkaantuu kun hänen mielestä haukun häntä huonoksi. En oo pitkään aikaan siksi uskaltanut sanoa mitään. Suhdetta takana reippaasti 10v ja viimeset pari varmaan tälläsiä. Muuten kyllä ihan unelma isä, tunnollinen, kiltti jne.. Mutta mitähän ihmettä voisi tehdä muuttaakseen tän ennenku myöhästä ja alan olla luovuttanu asian kanssa. Terapiassa joskus käytiin kun meni niin pahaksi välit (pettämistä yms) et oli ero tulossa ja se auttoi aikansa. Vinkkejä? Alan olla taas aika loppu.
Kommentit (17)
En olisi, ja yhdestä tällaisesta suhteesta lähdin. Ratkaisu oli oikea, nykyisessä suhteessani olen todella onnellinen ja vaikka kuuma intohimo on vauvavuoden takia nyt vähän jäissä, on ihana tietää että se perusvire on edelleen siellä taustalla. Vaikkei kumpikaan juuri nyt sille mitään jaksa tehdäkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai kuuluuko tällänen vaan pitkiin parisuhteisiin? Toi olis hyvä idea, että kaksin tekis jotain. En vaan uskalla ottaa asioita edes puheeksi kun tuntuu ettei toinen jaksa puhua tai loukkaantuu. Sitten tää on menny lähinnä mököttämiseksi tms. enkä oikeen enää jaa asioita miehen kanssa. Eikä sekään kyllä mun. :/
Ap
Kyllä siitä pitää voida puhua ja yhdessä miettiä miten elämää piristää. Mies täytyy saada käsittämään kuinka vakavasta asiasta on kyse.
Älä nainen luovuta! Kyllä nämä vaiheet kuuluvat pitkään parisuhteeseen. Mutta eivät ole lopullisia jos asioille jotain tehdään.
Älä mietiskele näitä yksinäsi, johtaa takuuvarmasti lopulta eroamiseen. Ei se mies raukka aina käsitä missä mennään. Selitä hänelle tarpeesi ja jos ei ymmärrä, joku toinen (esim. parisuhdeterapeutti) voi kertoa puolestasi..
En olisi, mutta kun tähän tilanteeseen herää siinä vaiheessa kun on pieniä lapsia ja uusi talo rakennettuna. Ilmeisesti tämä oli vaimon tavoite tässä parisuhteessa. No jossain vaiheessa sitten nostan kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
Vai kuuluuko tällänen vaan pitkiin parisuhteisiin? Toi olis hyvä idea, että kaksin tekis jotain. En vaan uskalla ottaa asioita edes puheeksi kun tuntuu ettei toinen jaksa puhua tai loukkaantuu. Sitten tää on menny lähinnä mököttämiseksi tms. enkä oikeen enää jaa asioita miehen kanssa. Eikä sekään kyllä mun. :/
Ap
Vähän hätäisesti luin eilen aloituksesi kun yritin ehtiä kommentoimaan ennen sulkeutumista (olen se joka oli eronnut ja tyytyväinen). Meillä ero oli siinä että sitä intohimoa ei koskaan ollutkaan, vaan alusta asti olimme vain kuin erittäin hyvät ystävät (eikä lapsia). Se ei sitten riittänyt minulle. Nykyisessä on se ero, että tiedän vetovoiman olevan siellä vaikka juuri nyt onkin hiljaisempaa, eikä hiljainen aika siksi pelota tai ahdista minua.
Minusta ei ole mikään luonnonlaki että kaikki suhteet laimenevat, mutta ei toisaalta ole mikään ihmekään jos niin käy. Siksi en siitä vetäisi mitään suuria johtopäätöksiä suhteen mahdollisuuksista.
Kyllä minä sinuna yrittäisin vielä kaivaa vanhan yhteyden esiin jos sellainen on joskus ollut. Onko teillä tullut jo sellainen kierre että miestä ärsyttää kaikki lähestymisyritykset ja sinua jokainen torjunta? Voisiko yhteyttä hakea juuri jonkun yhteisen hauskan kautta, mitä esimerkiksi teitte alkuvuosina kun oli vielä kivaa? Tai sitten avoin suhde? Jos kotona on kuitenkin lämmin ja huomioonottava ilmapiiri, en ihan kevyesti ehkä lasten kotia lähtisi rikkomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkässä suhteessa tulee huonompiakin kausia. Se vain pitää hyväksyä. Varsinkin kun on lapsia ja elää ruuhkavuosia, harva pari siinä saa pidettyä jatkuvasti intohimoa yllä. Mutta eihän se silti sitä poista, etteikö asialle pitäisi jotain tehdä kun huomaa, että intohimo ja kipinä on ollut pois pitkään. Luulen että se häiritsee miestäsikin. Hän vain ei ehkä sitä tajua ja/tai hän ahdistuu kovasti kun painat päälle asiasta.
Sanotaan, että pitkässä suhteessa pitää tehdä töitä, että se rakkaussuhde säilyy. Te olette hyvä esimerkki siitä nyt. Ensimmäinen asia on se, että jollakin konstilla laitatte oman vuorovaikutuksenne kuntoon. Puhutte, keskustelette, avaatte omia ajatuksianne. Ja mahdollisimman neutraalisti ilman syytöksiä, painostusta, kiristystä. Seuraava vaihe on se, että järjestätte aikaa yhdessä. Se on oikeasti tärkeä asia sen rakkaussuhteen kannalta.
Jos teillä on ollut vetovoimaa, ei se mihinkään ole kadonnut. Se on vain hautautunut sinne arjen kuonan alle. Jos mies on muuten hyvä isä ja puoliso, ei häntä todellakaan kannata heittää mäkeen sen takia, että pitkässä suhteessa on huono hetki käynnissä. Ja kyllä, joskus huono kausi kestää valitettavasti kauemmin kuin kaksi kuukautta. Mutta homman voi saada toimimaan jos perusteet on kunnossa. Se tosin vaatii sitä, että molemmat osapuolet panostavat asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vai kuuluuko tällänen vaan pitkiin parisuhteisiin? Toi olis hyvä idea, että kaksin tekis jotain. En vaan uskalla ottaa asioita edes puheeksi kun tuntuu ettei toinen jaksa puhua tai loukkaantuu. Sitten tää on menny lähinnä mököttämiseksi tms. enkä oikeen enää jaa asioita miehen kanssa. Eikä sekään kyllä mun. :/
Ap
Kyllä totuus on se, että pitkät parisuhteet ovat juuri tuollaisia. Meillä liittoa on takana yli 30 vuotta ja tilanne on se että jo tahaton kosketuskin palkitaan kiukkuisella ärähdyksellä, eikä mitään läheisyyttä seksistä nyt puhumattakaan ole ollut 10 vuoteen. Sama näyttää olevan tilanne tuttavillakin, kuten myös omassa liitossaan naisella, johon olen tutustunut aikani hellyydenpuutetta kärsittyäni.
Minä olen aikani yrittänyt ratkoa ongelmaa puhumalla, mutta vaimo ei suostu keskustelemaan asiasta ja jankuttamisella saisi vain riidan aikaiseksi. Yhdessä silti jatketaan hautaan saakka säälistä ja taloudellisista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana Ap. Puit sanoiksi oman suhteeni. Me on oltu 7 vuotta yhdessä, kaksi lasta ja kaikki kertomasi asiat. Mies siis loistava isä, tekee minulle ja lapsille ruokaa, hakee lapset, laittaa laastarin, minullekin, jos tulee haava :D
Mutta intohimo? Seksi? Seksiä on 1-2x kuukaudessa. Kun ollaan kahdestaan lomalla niin silloin useammin päivässä. Niitä kaksin yön yli- lomia on vaan todella vähän.
Jos teillä on mahdollisuus saada lapset hoitoon, niin menkää viikonlopuksi kahdestaan jonnekin molemmilel uuteen kaupunkiin, tai vuokramökille. Juokaa vähän tai paljonkin, ja tehkää yhdessä jotain kivaa. Jos ei liekki leimahda, niin en tiedä mitä kannattaa tehdä. Älä puhu tuolla lomalla mitään vakavaa tai parisuhteen tilasta, lähinnä romanttista lässytystä ja perusjutustelua :)
Minkä ikäiset teidän lapset on?
Myös meillä mies loukkaantuu/ ahdistuu jos yritän puhua. Kokee tekevänsä paljon, ja etten arvosta häntä, vaikkei siitä ole kyse. Niinpä olen lakannut puhumasta. Onneksi nyt ennen joulua saadaan yksi viikonloppu kahdestaan :)
- Se joka samassa tilanteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika retorinen kysysmys av-mammalle :-D
Meillä suhdetta takana 15 vuotta ja juuri tuollaista on. Vietetään tosi paljon aikaa yhdessä, keskustellaan paljon, harrastetaankin yhdessä, kaikki menee hyvin, ei ole isoja riitoja, ei ole mitään pettämisiä, mies on tosi hyvä isä, tekee kotitöitä, huomioi minuakin vaikkapa laittamalla aamupalaa tai tuomalla joskus kukkia tms.
Ainoa asia, jota kaipaisin, on läheisyys. Olen tästä puhunutkin. Enkä aina tarvitsisi edes seksiä, ihan sellainen sylikkäin olo sohvalla tai nukkuminen toisiinsa kietoutuneena riittäisi. Ja jos sitä olisi paljon, niin sehän helposti johtaisi myös seksiin. Mies yrittää tässäkin kuunnella minua ja miellyttää ja ottaa kainaloon sohvalla tai sängyssä, mutta mulla on se tunne, että hän tekee sen miellyttääkseen minua eikä siksi, että oikeasti kaipaisi minun läheisyyttä tai haluaisi olla lähellä. Saattaa mennä muutama kuukausi kokonaan ilman seksiä.
Meillä sitä intohimoa on alussa ollut, mutta meillä kummallakaan ei ehkä ole ihan hirveän suuret seksitarpeet. Suhde on ehkä alunperinkin perustunut vahvasti ystävyyteen ja kumppanuuteen kuin suureen fyysiseen intohimoon.
En mieti eroa, koska en näe sitä vaihtoehtona enkä halua jättää rakastamaani miestä. En tiedä, korjaantuuko tämä ajan kanssa, onko tämä vain vaihe pitkässä liitossa vai jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt on vaan niin, että pelkät kaverisuhteet ei toimi ainakaan viriileillä ihmisillä. Kun toinen alkaa tuntua siskolta/veljeltä ja huomaat että et ole edes mustasukkainen hänestä, se on loppu se juttu. (avoimet suhteet on sitten erikseen)
Olen ollut 18 vuotta naimisissa, ja meillä on neljä lasta välillä 17v-4 v. Minä olen tulinen karjalainen ja mies on tuumaileva savolainen. Seksiä on keskimäärin noin kerran viikossa, joskus kolmekin kertaa, jos on tilaisuus. Lähinnä sitä nyt hidastavat mieheni epäsäännöllinen vuorotyö ja teinit, jotka jaksaa valvoa. Aivoja pitää käyttää, että pääsee pikaiselle. Seksi sängyssä on harvinaista, yleensä jossain ihan muualla. Intohimo itsessään ei ole kadonnut minnekään, eikä rakkaus. Rakkautta on myös arjen askareiden jakaminen. Mies tekee hyvin kotitöitä, esim. eilen kun tulin seitsemältä töistä, meillä oli pyykit pesty, muksut ruokittu ja koirakin harjattu.
Rakkautta pitää kylläkin varjella. Pussailla, halailla, vähän kehaista ja taputella takapuolelle, ottaa joskus tirsat kainalokkain ja käydä kävelyllä yhdessä, tehdä jotain mukavaa yhdessä. Sen ei tarvitse olla ravintola-illallisia ja ruusupuskia. Arki on kovaa, sitä voi pehmentää pienillä hellyydenosoituksilla. Se on myös sitä, että osataan keskustella niistä kipeistäkin asioista, sillä maton alle hautaamalla ne ei muutu, vaan paisuu. Pitää uskaltaa myös tuulettaa tunteita ja riidellä! (kunhan ei ketään mätki turpiin.)
Ap:n mies ei taida ymmärtää, että hyvä parisuhde on muutakin kuin tiskiä ja siivousta ja kämppäkaveruutta.
En voisi mitenkään elää niin, että mies ei koskisi minuun....kyllä sun on nostettava kissa pöydälle. Asiat ei parane, jos niitä itseksesi haudot. Menkää uudelleen sinne terapiaan, jos ei muuten onnistu. Haluttomuuden taustalla voi olla asioita, joita ei ole puhumalla käsitelty ja ratkottu.
Jos uudehko suhde, niin en. Jos lapsia, niin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuollainen suhteen irvikuva. Minä jätin kaiken ja lähdin.
Ei koskaan enää tuollaista.
Jos puhutaan elämän kestävästä suhteesta, 40-50 vuotta, niin voiko siinä olla aina intohimoa ja seksiä useamman kerran viikossa ilman mitään viileämpää ja kuivempaa kautta? Jos huomioidaan, että on lapsia, raskausaikaa, pikkuvauva vaihetta, teinejä talo täynnä, ruuhkavuosien stressit yms.
En tietenkään. Olen suhteessa intohimon takia. Ei sitä ihan aina tarvitse viikottainkaan olla jos toisella on hyvä syy, mutta kuukausi on jo liian pitkä kuiva kausi ja alkaisi vieras viehättää.
Teidän täytyy puhua, varaatte kokonaisen päivän juttelulle. Juttelette rehellisesti tunteistanne ja kuuntelette toisianne ettekä suutu, vaikka siltä tuntuisi. Jos teillä on 10v sitten ollut intohimoa, niin se tuskin on kadonnut, se on todennäköisesti vain piilossa kaiken "kasan" alimmaisena, kun ette ole keskittyneet toisiinne niin paljon. Varatkaa vaikka loma täysin teille jonnekin Lappiin katsomaan revontulia jos vain mahdollista. Rentoutukaa, syökää hyvin ja puhukaa. Sulkekaa kännykät ja kaikki.