Lue keskustelun säännöt.
Mies itkee tuikituntemattoman kuolemaa, raivoaa kun en sääli ja löllyttele
13.10.2016 |
Miehen pikkuserkku kuoli vuosi sitten. Mies ei koskaan ole häntä tavannut eikä puheistaan päätellen ole koskaan ollut edes kiinnostunut tapaamaan.
Mies sai tiistaina tietää että pikkuserkku kuoli viime syksynä, sai samalla myös ensikertaa kuulla pikkuserkkunsa nimen. Nyt on sitten vääntäydytty siltaan ja itketty naama purppuraisen sinertävänä, kaljoteltu ja paiskottu ovia niin että ikkunat helisee. Mies raivosi tänään heti aamusta kun en sääli ja löllyttele häntä. Olen ottanut osaa suruun mutta minusta miehen reaktio on hirvittävän voimakas kun kyseessä kuitenkin täysin tuntematon ihminen. Hän on kyllä muutenkin aikamoinen drama queen, mutta mulle on jo ihan liikaa herätä yöllä siihen että mies huutaa vessassa kuin pistetty sika ja nakkelee peilikaapista tavaraa lattiaan.
Vai suhtaudunko vaan kylmästi toisen suruun?
Kommentit (20)
Onkohan tuo tekosyy, joku muu asia kaivelee ja sitä purkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi katsot räyhäävää juoppoa, joka saa kohtauksia?
Oletan, että mies viimein käsitti, että hänkin tulee kuolemaan jonain päivänä...
JSSAP, oikeasti.
😀 voi luoja!
Onko sun mies ihan sekasin? Toi ei ole todellakaan normaalia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei millään pahalla, mutta äijälläs on kyllä aika pahoja MT ongelmia...kannattais hankkia apua ja pian...
Suosittelen nopeaa kääntymistä mielenterveystoimiston puoleen. Miehesi käytös ei kuulosta normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu siitä kaljoittelusta. Mies hakee oikeutusta itselleen jatkaa kännäämistä, kun nääs hänellä on tämä pohjaton suru.
Mulla oli kerran tuollainen otus, järjesti täysin hulluja kohtauksia, jonkun hyvänpäiväntutun vuoksi. Huokaus. Muuten ei ollut mitenkään empaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miksi, miksi olet tuollaisen paskakikkareen kanssa? Haluatko lapsen vai miehen? Miten tollaseen vinkuvaan mieslapseen voi edes tuntea romanttista/seksuaalista vetoa?
Tyypillistä miestä. Omia traumoja ja ongelmia tukahdutetaan ja padotaan viimeiseen asti, mutta ne purkautuvat sitten jossain aivan irrationaalisessa yhteydessä. Miehet ovat säälittäviä. Veikkaan, että jos esim.sinä tai miehen äiti kuolee, hän pysyy ilmeettömänä ja vetäytyy eikä todellakaan itke ja käsittele asiaa avoimesti. Sitten vuosien päästä taas sama rumba, kun joku naapurin koira kuolee ja kaikki padot alkaa vuotaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kolmen vuoden suhteen aikana tottunut siihen että mies on tämmöinen teatraalinen tyyppi. Itkeskelee herkästi, leuhottaa pikkuasioista, reagoi surullisiin ja ikäviin asioihin kuin teini-ikäinen. Ei kuitenkaan ole väkivaltainen minua kohtaan - kiihdyksissään lähinnä huutaa, "sotamarssii" ympäri kämppää ja nakkelee yksikseen tavaroita. Olutta juo aina kun on paha mieli - ei känniin asti vaan sihauttaa oluen tyyliin tasatunnein juoden hitaasti.
Mua on vaan alkanut ärsyttää tämmöinen "tyhjän itkeminen" ja olen kovasti miettinyt että olenko vain tunnekylmä. Kyllähän puolison suru pitäisi osata kohdata.
Ap
Sairasta. Mut kuuli siis 1. krt pikkuserkun nimenkin? Jos se olikin joku tuttu tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo miehen käytös on kyllä jo sairasta.
Oman kokemuskeni mukaan tu on erittäin tyypillistä käytöstä alkoholisteille: Aina löytyy joku uusi hyvä syy ja suru, jonka takia pitää ryypätä. Oli se sitten nälkiintynyt afrikkalainen lapsi tai siskon kaiman pikkuserkku...
vääntäytyä siltaan = makuuasennossa ponnistaa itsensä kaarelle niin että napa tavoittelee kattoa
löllytellä = ottaa esim. ihopoimusta tai läskistä kiinni ja hitaasti hytkytellä niin että toisesta tuntuu hyvältä
Anja78
Vierailija kirjoitti:
vääntäytyä siltaan = makuuasennossa ponnistaa itsensä kaarelle niin että napa tavoittelee kattoa
löllytellä = ottaa esim. ihopoimusta tai läskistä kiinni ja hitaasti hytkytellä niin että toisesta tuntuu hyvältä
Anja78
Että tämmöstä ap:n mies tekee ja toista toivoo ap:n tekevän hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Miehen pikkuserkku kuoli vuosi sitten. Mies ei koskaan ole häntä tavannut eikä puheistaan päätellen ole koskaan ollut edes kiinnostunut tapaamaan.
Mies sai tiistaina tietää että pikkuserkku kuoli viime syksynä, sai samalla myös ensikertaa kuulla pikkuserkkunsa nimen. Nyt on sitten vääntäydytty siltaan ja itketty naama purppuraisen sinertävänä, kaljoteltu ja paiskottu ovia niin että ikkunat helisee. Mies raivosi tänään heti aamusta kun en sääli ja löllyttele häntä. Olen ottanut osaa suruun mutta minusta miehen reaktio on hirvittävän voimakas kun kyseessä kuitenkin täysin tuntematon ihminen. Hän on kyllä muutenkin aikamoinen drama queen, mutta mulle on jo ihan liikaa herätä yöllä siihen että mies huutaa vessassa kuin pistetty sika ja nakkelee peilikaapista tavaraa lattiaan.
Vai suhtaudunko vaan kylmästi toisen suruun?
Hän heräsi tajuamaan oman kuolevaisuutensa. Olet parhaiten avuksi kun kuuntelet häntä ja keskustelet siitä, että me kaikki olemme kuolevaisia.
Ymmärrän miestäsi täysin. Minäkin joskus 35-vuotiaana naimisissa olevana nain oikein kunnolla yhden kesäyön 16-vuotiasta pikkuserkkuani. Se jäi ainoaksi kerraksi, koska jotenkin syyllisyys painoi. Mutta jos nyt pikkuserkku kuolisi, niin olisin surusta murtunut, kuten miehesikin. Ehkäpä hän ei kiihkoissaan muistanut kysyä pikkuserkultaan nimeä kun sovitti jo patukkaansa mättääseen
Tuo miehen käytös on kyllä jo sairasta.