Miehen jättäminen raskauden vuoksi
Olemme pari vuotta seurustelleet erään miehen kanssa, joka on 4 vuotta nuorempi kuin minä. Suhteemme alkoi seksisuhteena, mutta (valitettavasti?) huomasimme kiintyneemme toisiimme valtavasti muutenkin ja tämän parin vuotta olemme hanganneet todella tiiviisti eikä muita suhteita ohessa ole ollut. Mies on minulle todella tärkeä, olimme pari vuotta kavereita ennen suhteemme alkua ja aina kemiamme ovat toimineet valtavan hyvin. Hänen lähellään on hyvä olla ja voisin jatkaa tätä loputtomiin.
Mutta nyt on yksi iso ongelma: huomasin olevani raskaana enkä aborttia haluaisi tehdä. Mies on tehnyt selväksi että ei halua lapsia, ja itsekään en ole ollut kovin varma. Nyt kuitenkin mielipide on muuttunut kun vahinko on käynyt.
Olenko valtavan idiootti jos ilmoitan miehelle, että me emme voi jatkaa? Syynä minun raskauteni. Olen valmis pitämään lapsen yksin enkä vaadi mieheltä minkäänlaista osallistumista lapsen elämään, mutta tämän valinnan tehdessäni suhteemme ei voi jatkua.
Mitä te tekisitte? Itse olen koulut käynyt ja minulla vakityö, mies ei halua senkään vuoksi lapsia että hänen oma elämänsä on niin "kesken". Juuri armeijasta päässyt ja nyt hän ei tiedä mitä elämälleen tekisi. Ammattia ei ole eikä tiedä mitä haluaisi opiskella, tällä hetkellä duunaa huono palkkaisella alalla itsensä elättäen. Ymmärrän että on mieheltä vastuullinen päätös olla perustamatta perhettä tähän tilanteeseen.
Ehkäisynä oli e-pillerit mutta jostain syystä vahinko päässyt käymään, viikkoja on jo 8.
Kommentit (4)
Teet oman päätöksesi ja annat pojan tehdä omansa.
Vaikka isä ei lasta toivonut, on se kuitenkin hänen jälkikasvuaan! Hänelläkin on nyt mahdollisuus kasvaa ja ottaa vastuuta. Tulla mieheksi niin sanotusti.
Olettehan molemmat luottaneet sinun ehkäisyysi, jos se siis pettää ei sinun tule jäädä asian kanssa yksin. Sitä paitsi olen sen verran vanhanaikainen, että mielestäni lapsi tarvitsee sekä äidin että isän. Omakohtaista kokemustakin löytyy. Äitini yksinhuoltajuus tuomittiin ja kärsin edelleen 40-vuotiaana siitä että tämä kostettiin minulle..
Vierailija kirjoitti:
Vaikka isä ei lasta toivonut, on se kuitenkin hänen jälkikasvuaan! Hänelläkin on nyt mahdollisuus kasvaa ja ottaa vastuuta. Tulla mieheksi niin sanotusti.
Olettehan molemmat luottaneet sinun ehkäisyysi, jos se siis pettää ei sinun tule jäädä asian kanssa yksin. Sitä paitsi olen sen verran vanhanaikainen, että mielestäni lapsi tarvitsee sekä äidin että isän. Omakohtaista kokemustakin löytyy. Äitini yksinhuoltajuus tuomittiin ja kärsin edelleen 40-vuotiaana siitä että tämä kostettiin minulle..
Kyllä mieheksi kasvetaan vähän erityylillä, kuin pistämällä kakarana ensimmäinen muijakaveri paksuksi. Fiksut nuoret jätkät ymmärtävät käyttää kondomia, ettei nämä vauvakuumeiset "e-pillerien" unohtelijat saa elatusmaksujen maksajaa itselleen.
No onhan sun kerrottava tilanteesta, kun kerran aiot lapsen pitää, mutta et voi ihan yksipuolisesti päättää, että se on moro. Et voi etukäteen arpoa, miten parikymppinen asiaan suhtautuu. Mutta tiedotusvelvollisuus sulla on.
Hyvä ikä tulla äidiksi, toki. Mutta onko sulla turvaverkkoja, jos lapsen isi päättää häippäistä? Serkkuni sai lapsen 20-veenä, on yh, mutta hänellä on apua äidistä ja sisaruksista. Iskä ei valitettavasti ole kuvioissa, vaikka on äitiä 10 vuotta vanhempi ja lapsi on jo koulussa.
Kaikki ei kasva vastuuseen, iästä huolimatta.