Elämäni on aivan tyhjää työn lisäksi! Mulla ei ole ystäviä eikä mitään. Haaveita olisi joilla olen aina hujjannut itteäni et joskus teen sen mut en oikeasti saa mitää aikaseksi varmaan ikinä
Päivät menee asunnossa ollessa ja harmitellen, että se päivä taas meni. Olo on epätodellinen ja voimaton. Tuntuu vain, että ei jaksa mitään.
Ei huvita lähteä mihinkään yksin ja etenkään kun ei ole autoa.
Jos lähden, vaikka pyöräilemään niin olo alkaa tuntua voimattomalta enkä jaksaisi kohdata vastaan tulijoita.
Minulla ei ole kavereita :(
Haaveena olisi elää jossain maalla onnellisena ja viettää päivät niin kuin haluaa. olisi ihanaa jos olisi näiden lisäksi saman henkinen puoliso ja edes muutamat samankaltaiset ystävät ympärillä.
Näiden lisäksi haaveena olisi matkustella.
En todellisuudessa saa mitää aikaiseksi. Olen vuosikausia hujjannut itseäni, että kun tulee ikää lisää niin olen varmempi ja toteutan haaveita.
Todellisuudessa se ei mene niin. Olen vain vuosi vuodelta heikompi ja epäluottavaisempi itseeni, kun en tee mitään.
En oikeasti edes tiedä mistä alkaisin rakentaa onnellista elämääni, kun ei ole rahaa. Työn tekokaan ei maita enää. Enkä ikinä tule tällä alalla saamaan mitään kunnollisia summia, ettö voisin toteuttaa itseäni.
Opiskelukaan ei innosta ja jos oisinkin hyväpalkkaisessa työssä kaikki aika menisi siihen.
Näiden lisäksi minua kohdellaan ihmisten keskuudessa, kuin ilmaa. Välillä saan mulkaisuja ja silmien pyörittelyä. Kaiki pitää minua surkeana.
Elämä on perseestä!
Kommentit (27)
Olet itse vastuussa omasta elämästä ap! Älä valita muille!
34. Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
35. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
36. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
37. Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
38. Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." --Mark. 8
Mieti, mitä oikeasti haluat tehdä. Sinulla on varmaan jokin mielenkiinnon kohde, josta saisit opinnot tehtyä ja työpäivät toisivat merkitystä arkeen.
Ja hän sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia". -- Matt. 4:19
28. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." --Matt. 11
Siis miten sä haluaisit toteuttaa itseäsi?
Siinä voisi olla yksi tavoiteltava asia, muuttaa tuo todellisuudeksi.
Moni myös tekee osa-aikatyötä jolla elättää itsensä, mutta jättää aikaa itsensä toteuttamiseen.
Itse uskon että kun tahtoa on,niin keinot löytyvät kyllä.
Mutta TAVOITE on sitä että sulla on selkeä haave, jota tavoitella ja tiedät mitä polkua pitkin sinulla on mahdollisuus päästä sinne, sitten vaan laitat jalan toisen eteen ja menet eteenpäin kunnes olet joskus perillä.
Kuinka vanha olet? Onko sinulla jotain tutkintoa?
Kysypä kuinka moni 40-vuotias pitää koko ajan työstään, ja jolle työnteko maistuu koko ajan. aika harvassa on. Suurin osa kuitenkin haluaa käydä töissä, koska se mahdollistaa suuremmat asiat: aikuiselle on tärkeää, että jos vain kynnelle kykenee, niin elättää itsensä ja perheensä, saa ihmissuhteita töistä ( vaikkakaan eivät ole täydellisiä), saa edes vähänrahaa, jolla sitten tehdä niitä maksullisia kivoja asioita jne. jne.
Mitä tuo maalla asuminen, ja päivien viettäminen kuten haluaa pitää sisällään? Jos et ole nyt töissä, etkä ole onnellinen, kun voit viettää päiväsi kuten haluat, niin olisitko sitten maalla onnellinen? Vai haluatko kotieläimiä, joista pitää huolta ( estää jossain määrin sitä matkustelua, kun niistä pitää pitää huolta koko ajan). Jos haluat puutarhan, niin viljeletkö nyt sisällä esim. yrttejä, pidätkö puutarhapalstaa kesäisin, keräiletkö hortaa? Oletko pyrkinyt kuntouttavaan työtoimintaan/ työharjoitteluun/työkokeiluun esim. puutarha-alalle?
Jos sinulla olisi auto, niin minne menisit? Pääseekö sinne jollain muulla välineellä?
Miten olet pyrkinyt hankkimaan kavereita?
Eksistentiaalinen kriisi. Siltä vaikuttaa.
Mistä toimeentulo siellä maalla tulisi, jos tekisit mitä haluaisit ja matkustelisit? Maalaiselämä on rankkaa kellonympäri raatamista...
Vierailija kirjoitti:
34. Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
35. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
36. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
37. Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
38. Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." --Mark. 8
"Ja tapahtui niinä päivinä, että Itä-Pakilasta kävi käsky: "Tua kaliaa!" ja niin lähti myös Esteri kohti prismaa"
Onko sulla muita haaveita kuin maalla asuminen? Mitä sä siellä tekisit jos saisit viettää päivät niin kuin haluat?
Joo, ei ne vuodet tuo varmuutta vaan se mitä sä teet niiden vuosien aikana. Nyt lähdet töihin tai opiskelemaan ennen kuin mökkeydyt täysin. Kun saat rahaa niin tuon matkusteluhaaveen voi ainakin helposti toteuttaa.
Sun pitää miettiä mitä asioita voisit tehdä parantaaksesi elämääsi?
Tulik se Esteri siält Prismast ja toik se sitä kalja kans?
Muistan aina tän sarjakuvan, kun olo tuntuu eksyneeltä.
http://wonderlandersunite.weebly.com/uploads/1/6/6/4/16643620/413885613…
Kuullostat ihan multa. Oon kanssa masentunut eikä ystäviä. Toisaalta mulla on vakava sairastuminen takana enkä koskaan tule täysin terveeksi. Toisaalta, eipä masentuneisuus vaadi fyysistä sairautta lisäksi. Käyn psykologilla mutta opiskelen myös. Pyrin olemaan onnellinen pienistä asioista, mulla on rahaa ruokaan, sukulaisia elää, ihana poikakaveri ja pari kaveria jotka toki asuu kaukana. Oon myös ilonen että oon terveempi kuin ennen.
Vapaalla saunon yksin, teen pitkiä lenkkejä, juon oluen saunan päätteeksi, ostan hyvää ruokaa ja keskityn opiskeluun. Mielestäni oot masentunut. Ehkä sun pitäisi miettiä mistä asioista oot ilonen elämässäsi. Miksikä haluat isona? Miten voisit saada kavereita? Vanhempana on vaan vaikeampi saada ystäviä koska jokaisella on omat kuviot.
Maalla eläminen ei ole luksusta, siinä on todellakin omat työnsä, vaikka luonto rauhoittaa. Ystäviä on vaikea saada, pikemminkin juoruajia ja ahtaita piirejä. Jos asut pks, sulla on loistavat mahdollisuudet käydä konserteissa, elokuvissa sun muissa, vaikka yksinkin. Niin minäkin tein. Tsemppiä.
Kuinka vanha olet? Vaikutat nuorelta 25-35 vee :)
Mä ymmärrän sua! Mulla on taipumusta tuollaiseen samanlaiseen jumittamiseen. Kokemuksesta suosittelen: Päätä jokin matka, meno, projektin / harrastuksen aloittaminen. Ja pidä siitä kiinni askel kerrallaan. Älä mieti miltä tuntuu ja ahdistaako, mene ja tee siihen aikaan kun olet tehtävän kalenteriin merkannut.
Itselläni ainakaan vatvominen ei auta ja tekemättömyys huonontaa oloa ja minäkuvaa entisestään. Kun lähtee ja tekee, olo paranee. Älä kuitenkaan heti alkuun vaadi liikaa itseltäsi. Pikkuhiljaa...
On myös hyvä jos pystyy suuntaamaan huomionsa omasta navasta kohti muuta maailmaa. Mitkä itsesi ulkopuoliset ilmiöt tai asiat sinua kiinnostavat? Voit vaikka alkaa lukea / opiskella tällaisia itseäsi kiinnostavia aiheita itsenäisestikin. Pistä itsesi miettimään muutakin kuin omia olojasi.
Oletko ajatellut mennä vaikka Tinderiin? Tai johonkin seuranhakusivuille? Laita mahdollisimman rehellinen ilmoitus siitä mitä haet. Päätä, että käyt läpi vaikka edes viidet treffit ja katsot, mitä tulee. Ei haittaa, jos ei löydy ketään sopivaa, mutta ehkä saat deittailusta vähän harjoitusta ja itseluottamusta kohdata ihmisiä jatkossa.
Mä olen varmaan luonteeltani vähän samanlainen, ja koen usein, että on vaikea tasapainotella sen välillä ettei kieri liikaa itsessään ja omissa oloissaan, ja että kuitenkin muistaisi kuunnella itseään. Oon huomannut että mulle toimii, kun saan välillä pidempiä aikoja rauhoittua omassa rauhassa, muuten yritän säännöllisesti työntää itseäni mukavuusalueen ulkopuolelle, koska muuten tää elämä menisi ohi sisällä kököttäessä... oon myös päättänyt etten ikinä sano ei kiinnostaville tilaisuuksille :) en oo katunut ja oon päässyt mukaan vaikka mihin mielenkiintoiseen näillä periaatteilla, arasta ja rauhankaipuisesta luonteestani huolimatta.
Ajattele, että sä olet vähän kuin joku vähän herkempi laite, sun täytyy vaan kehittää oikeat konstit ja tavat käsitellä itseäsi sun perustarpeita kunnioittaen.
Vierailija kirjoitti:
Tulik se Esteri siält Prismast ja toik se sitä kalja kans?
No ei tiätenkkää, lortto vei raha ja kalia ja kon soitta, ni tuutta vaa varattu! Aka ova yksiä saatanoita mää sano!
No olisiko aika jo herätä ja vaatia itseltään hiukan enemmän?
Ryhtyä tavoittelemaan sitä mitä haluaa, eikä vaan tyytyä unelmoimaan kahvikuppi kourassa?