Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on aivan tyhjää työn lisäksi! Mulla ei ole ystäviä eikä mitään. Haaveita olisi joilla olen aina hujjannut itteäni et joskus teen sen mut en oikeasti saa mitää aikaseksi varmaan ikinä
08.10.2016 |
Päivät menee asunnossa ollessa ja harmitellen, että se päivä taas meni. Olo on epätodellinen ja voimaton. Tuntuu vain, että ei jaksa mitään.
Ei huvita lähteä mihinkään yksin ja etenkään kun ei ole autoa.
Jos lähden, vaikka pyöräilemään niin olo alkaa tuntua voimattomalta enkä jaksaisi kohdata vastaan tulijoita.
Minulla ei ole kavereita :(
Haaveena olisi elää jossain maalla onnellisena ja viettää päivät niin kuin haluaa. olisi ihanaa jos olisi näiden lisäksi saman henkinen puoliso ja edes muutamat samankaltaiset ystävät ympärillä.
Näiden lisäksi haaveena olisi matkustella.
En todellisuudessa saa mitää aikaiseksi. Olen vuosikausia hujjannut itseäni, että kun tulee ikää lisää niin olen varmempi ja toteutan haaveita.
Todellisuudessa se ei mene niin. Olen vain vuosi vuodelta heikompi ja epäluottavaisempi itseeni, kun en tee mitään.
En oikeasti edes tiedä mistä alkaisin rakentaa onnellista elämääni, kun ei ole rahaa. Työn tekokaan ei maita enää. Enkä ikinä tule tällä alalla saamaan mitään kunnollisia summia, ettö voisin toteuttaa itseäni.
Opiskelukaan ei innosta ja jos oisinkin hyväpalkkaisessa työssä kaikki aika menisi siihen.
Näiden lisäksi minua kohdellaan ihmisten keskuudessa, kuin ilmaa. Välillä saan mulkaisuja ja silmien pyörittelyä. Kaiki pitää minua surkeana.
Elämä on perseestä!
Kommentit (27)
Olet yksinäinen ja kenties masentunut. Työ on tuskin siihen syypää, sanoit että haaveilet myös kumppanista, pelkäätkö lähestyä ihmisiä? Tunnen / tunsin kolmikymppisenä itsemurhan tehneitä. Elämä on sillälailla oudon hauras että se häipyy jos et pidä kiinni, älä päästä siihen jamaan. Ehkä odotat voimia suuriin muutoksiin, vaikka pienet riittäisivät? se, että kun kiinnostut jostakusta niin et pelkääkään pakkeja vaan pyydät ulos, on se sitten romanttista tai ystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan, kuin omasta kynästäni.
Paitsi Helsingissä kyllä voin pyöräillä ja mennä yksin kahvilaan ilman tunnetta - että kukaan tuijottaa.
Entisenä pikkukaupunkilaisena kyllä tunnistan tuon painostavan tunteen.
Kyllähän tuo on normaalia kaikille ihmisille varsinkin nuorena. Ne, jotka ovat päässeet toteuttamaan itseään ovat ne, jotka eivät ole antaneet oman voimattomuuden tunteen ottaa valtaa vaan ovat yrittäneet aina ottaa sen askeleen oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Mitäs jos kirjoittaisit paperille kaikki haaveesi. Kirjoita lista sekä isommista, pitkän ajan haaveista, ja sitten jostain pienemmistä, sellaisista jotka voisi toteuttaa heti nyt. Kirjoita ihan kaikki mistä haaveleilet, äläkä sensuroi itseäsi. Sitten otat kaksi ruutupaperia, ja teet kumpaankin taulukon erottamalla viivottimella kolme saraketta, jotka nimeät: 1. Haaveen nimi 2. Mitä tarvitaan ja 3. Toteutuminen. Ensimmäiseen taulukkoon (a) kirjoitat ne pitkän tähtäimen haaveet, ja toiseen (b) ne lyhyen tähtäimen haaveet. Jokaisen haaveen kohdalla joudut miettimään mitä toteuttamiseen tarvitaan (rahaa, onnea, kurssi, rohkeutta, yms.).
Kun olet tehnyt itsellesi nämä taulukot, rupeat katsomaan taulukosta (b), mikä asia olisi helpoiten toteutettavissa jo tänään. Aloitat siitä. Kun olet toteuttanut sen helpoimman jutun, laitan ruksin sarakkeeseen 3. Sitten jatkat siitä eteenpäin.
Kun olet suorittanut muutaman asian, jotka oli helppo tehdä, istu alas ja tee toimintasuunnitelma siitä miten ne vaikeammin toteutettavat voisi toteuttaa. Jos joku haave, vaikkapa matka vaatii rahaa, suunnittele ensin mehdollisen edullinen matka tälle vuodelle ja rupea säästäämään sitä varten.
Lisää jotain aikatauluja myös, siis missä aikataulussa aiot totetuttaa jonkun asian, tai edes tehdä jotain sen eteen. Useinhan vaaditaan monta askelta. Sun pitää vaan rohjeta ottaa se ensimmäinen askel. Sitten se seuraava. Ja se kolmas, jne...
Sovi itsesi kanssa joku aikaväli jolloin toteutat jonkun aiheen listalta. Vaikka joka toinen viikko joku helpompi ja joka kuukausi otat jonkun askeleen jonkun vaikeampi asian eteen. Äläkä anna itsesi lipsua niistä toiveistasi.
Joka kerta kun toteutat jonkun, muista kehua itseäsi, ja merkata ruksi taulukkoon. Taulukot voi liimata pahville ja koristella ja laittaa jääkaapin oveen tms. Niin näet joka päivä mihin olet menossa, ne keinot on kirjoitettu ylös, ja näet myös ruksit niillä kohdin, jotka olet jo toteuttanut. Se antaa voimaa ottaa aina sen seuraavan askeleen.
Elämässä on kumma juttu siinä, että kun istut kotona miettimässä asioita, mitään ei tapahdu. Mutta kun teet toiveesi konkreettisiksi, piirrät kuvan tai kirjoitat muistilapun, ja alat toimia sen mukaan, yhtäkkiä asioita alkaa tapahtua.
Mitään elämässä ei kadu niin paljon kuin sitä, ettei ottanut itseään niskasta kiinni ja ottanut sitä ensimmäistä askelta johonkin suuntaan.
Sama, paitsi että minulla ei ole haaveita. En ole ikinä kiinnostunut mistään. Olen kouluttamaton. Odotan vaan että kuolema korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, ihan kuin mun suusta sanottuna. Samat fiilikset täällä.
Eräällä kurssilla oli tehtävä kirjoittaa haaveet paperille ja kertoa ne ryhmälle. Totesin vain itselleni ettei mulla edes ole mitään haaveita, kirjoitin ylös ne perinteiset talo, perhe, terveys ja esittelin ne vaikkei mikään noista erityisesti edes kiinnosta, terveys ehkä eniten.
ää kirjoitin pitkän kommentin, se oli täällä mutta katosi...?!? Ääääh...