Vaikuttaako ammattitaitoon, jos on vuosia lasten kanssa kotona?
Kaverini, joka on opettaja ja ollut nyt kohta viisi vuotta kotona kahden lapsensa kanssa, on sitä mieltä, että pitkä paussi poissa työelämästä ei vaikuta hänen ammattitaitoonsa ja että hän pystyy töihin palatessaan opettamaan yhtä laadukkaasti, kuin ennen paussia. Oman ammattini (rahoitusala) kohdalla jo vuoden poissaolo työelämästä tarkoittaisi ammatillista itsemurhaa tai ainakin joutuisin omalla ajalla ja rahalla päivittämään tietoni ennen kuin voisin sanoa hallitsevani hommani jälleen. Siksi tuntuu niin absurdilta, että joku on viiden vuoden täydellisen tauon jälkeenkin heti valmis ammattilainen.
Mikä on tilanne teidän ammateissa? Voiko olla vuosia poissa ja jatkaa siitä mihin jäätiin vai meneekö alan kehitys kovaa eteenpäin?
Kommentit (11)
Omalla alallani tieto ei juurikaan muutu, mutta kädentaidoissa vuosien tekemättömyys varmasti näkyisi.
Opettajan kohdalla taas tieto on muuttunut, on uusi opetussuunnitelma, oppimateriaalit ovat uusia, tietotekniikkaa käytetään eri tavalla opetuksessa kuin vaikka viisi vuotta sitten.
Totta hitossa vaikuttaa alalla kuin alalla. Harhaista kuvitella ettei vaikuttaisi.
Ammattitaidon katoaminen on tekosyy niille jotka ei jaksa hoitaa pieniä lapsiaan itse.
Todellakin vaikuttaa ammattitaitoon. Itse jouduin opettelemaan uutta jo vuoden äitiysloman jälkeen.
Eihän se mitään vaikuta ammattitaitoon että miksi on ollut pois työelämästä. Toki ihminen on voinut pitää yllään työtaitojaan vaikka ei olekkaan ollut työssään. Esimerkiksi äikän opettaja voi harjoitella AV-palstalla ja puuttua jokaiseen kirjoitusvirheeseen.
IT-alalla ei käytännössä ole mitään merkitystä, ja uskaltaisin väittää ettei rahoituksenkaan puolella. Kyse on kuitenkin pääasiassa immateriaalisen tiedon hallinnasta/jäsentämisestä, ja normaaleilla kognitiivisilla kyvyillä varustettu henkilö kyllä kykenee pitämään yllä ammatitaitoansa ihan vain vaikka lukemalla ja seuraamalla ammatillisia foorumeita, esimerkiksi. Toista se on jossain suorittavan tason hommissa joissa esim. käsitellään isoja koneita ja laitteita, jos niissä tapahtuu kehitystä niin sitä ei välttis kykenekään enää harjoittelemaan ja ylläpitämään kotonansa...
Vierailija kirjoitti:
Omalla alallani tieto ei juurikaan muutu, mutta kädentaidoissa vuosien tekemättömyys varmasti näkyisi.
Opettajan kohdalla taas tieto on muuttunut, on uusi opetussuunnitelma, oppimateriaalit ovat uusia, tietotekniikkaa käytetään eri tavalla opetuksessa kuin vaikka viisi vuotta sitten.
Samaa mieltä opettajan työstä. Ehkä tämä opettajakaveri ei vielä ole sisäistänyt tätä, kun ei ole kokenut näitä muutoksia - mutta jos hän palaa töihinsä ja jatkaa työtään samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten, oppilaat eivät todellakaan saa sitä opetusta, mitä heidän kuuluisi saada.
Sen sijaan opettajan työssä, niin kuin monessa muussakin työssä, voi kyllä poissaoloaikanaan päivittää osaamistaan lukemalla alan lehtiä, tutustumalla opetussuunnitelmaan ja siitä käytävään keskusteluun, tutustumalla uusiin oppimateriaaleihin yms. Ei se ole sama asia kuin käytännön työ, tietenkään, mutta auttaa silti siirtymässä.
Vierailija kirjoitti:
IT-alalla ei käytännössä ole mitään merkitystä, ja uskaltaisin väittää ettei rahoituksenkaan puolella. Kyse on kuitenkin pääasiassa immateriaalisen tiedon hallinnasta/jäsentämisestä, ja normaaleilla kognitiivisilla kyvyillä varustettu henkilö kyllä kykenee pitämään yllä ammatitaitoansa ihan vain vaikka lukemalla ja seuraamalla ammatillisia foorumeita, esimerkiksi. Toista se on jossain suorittavan tason hommissa joissa esim. käsitellään isoja koneita ja laitteita, jos niissä tapahtuu kehitystä niin sitä ei välttis kykenekään enää harjoittelemaan ja ylläpitämään kotonansa...
Täällä yksi IT-alalla oleva. En kyllä voi yhtyä sun mielipiteeseen! Siis tämä ala jos mikä juuri menee vauhdilla eteenpäin. Jos mietin ihan vaikka pelkkiä asiakkaiden tarpeita niin kyllä ne kaks kolme vuotta sitten oli ihan eri asioita kuin nykyään. Ja sitten sekin, että uusia palveluntarjoajia tulee kuin sieniä sateella. Eli mun ammatissa ei vois jatkaa siitä mihin jäi, todellakaan.
Olen lastenhoitaja. En usko että ammattitaito olisi kärsinyt kotiäitivuosina. Ehkä jopa päinvastoin. Kieltämättä äitiys antaa tähän työhön paljon enemmän perspektiiviä ja pystyy paremmin esim ymmärtämään ja tukemaan vanhempia.
Ainoa mitä minun piti varsinaisesti opetella uudestaan 4 vuoden jälkeen oli joku tietokoneohjelma. Muut työtehtävät tuli selkärangasta. Nyt taas uudestaan äippälomilla, katotaan mitä sit ens kerralla.
No opettajan kohdalla varmaan isoin juttu on uusi OPS. Lastemme kouluissa opettajia, ihan siis töissä ja virassa olevia koulutettiin uuteen OPSiin pitkin kevättä - useamman kerran oli "koulu päättyy klo 12 opettajien koulutuksen vuoksi" -viestejä. Siinä mielessä kyllä opettajan ammattitaito on vanhentunut. Lisäksi koulussä käytetään hämmästyttävän paljon informaatioteknologiaa, ihan alakoulussakin, eli jos siitäkärrystä kokonaan putoaa, niin uutta on opeteltava.
Sinänsä todellakin 2 + 2 on yhä 4 ja mänty on pysynyt mäntynä, mutta tapa miten se opetetaan on muuttunut.
No mikäpä niissä aineissa muuttuisi, oikeinkirjoitussäännöt ovat samat, 2+2 on edelleen neljä, historia ei muutu, eikä biologiakaan, mänty on yhä mänty.