Lue keskustelun säännöt.
Eroista; Mikä ihmisiä vaivaa?
07.10.2016 |
Erotaanko mielestäsi nykyään liian helposti? Onko ihmiset liian itsekkäitä omaan napaan ja omaan onnellisuuteen vaan keskittyneitä, että unohdetaan lapset tai ei välitetä, oma napa on se tärkein? Vai onko tämä mielstäsi ihan oikea suuntaus?
Minulla 2lk jossa 26 oppilasta ja järkytykseni laskin, että vain 8 oppilaalla on vielä vanhemmat yhdessä (heistä 3 maahanmuuttajataustaisia). Monella vielä pienempiä sisaruksia kotona. Monella myös jo uusperhe. Tänä syksynä jo 3 uutta eroa. Miten ihmiset eroaa niin helposti nykyään, eikö oikeesti edes lasten takia viitsitä yrittää, luovutetaanko liian pian. Ja turha kuvitella ettei lapset oireile....kyllä ne oireilee. Jatkuvaa päänsärkyä, vatsakipuja, tarkkaavaisuusongelmiä, käytösongelmia, masennusta.
Kommentit (90)
Ilmeisesti y-sukupolven ongelmia, omassa tuttavapiirissä nelikymppiset edelleen suurin osa ydinperheissä, mutta kolmikymppisillä kuhina käy. Lapset ongelmineen kyllä säälittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ihmiset eivät viitsi / halua tutustua kumppaniin kunnolla ennen naimisiinmenoa, kaikki-mulle-heti mentaliteetti sovelletaan myös perhe-elämään - tyydytään ok-ihmiseen niin kauan et saa muksut tehtyä. Jälkeenpäin ruvetaan miettimään että pärjäänhän itekkin.
Me olimme naimisissa 10 vuotta, ennenkuin esikoinen syntyi. Tunsimme siis toisemme hyvin. Mies vaihtoi minut toiseen, kun tämä esikoinen oli 10 vuotias.
Minä siis sanon, että ihmiset yrittävät ratkaista henkilökohtaisia ja päänsisäisiä ongelmiaan projisoimalla ne puolisoonsa. Kun se ei onnistu, niin päätetäön kaiken vian olevan puolisossa.
Minun työssäni 24 lasta, joista 13 vanhemmat ovat eronneet
Ero ei ole helppo ratkaisu. Se on hyvin raskas asia sellaiselle, joka suhtautuu avioliittoon vakavasti. Ihmettelen aina näitä erotaan liian helposti kommentteja, aivan kun se oikeasti olisi jokin helppo ratkaisu.
Löydetään paperilla täydellinen puoliso, jonka kanssa eletään rakkauskuplassa ja mennään heti naimisiin ja hankitaan lapsia. Tai sitten jo yritetään näillä korjata parisuhdetta. Sitten lapsiperheessä alkaa väsyttää ja puolisoa ei ihan hirveästi kiinnosta ja tajutaan et jossain muualla olisi hauskempaa. Sen jälkeen aletaan rakentamaan samalla kaavalla seuraavaa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero ei ole helppo ratkaisu. Se on hyvin raskas asia sellaiselle, joka suhtautuu avioliittoon vakavasti. Ihmettelen aina näitä erotaan liian helposti kommentteja, aivan kun se oikeasti olisi jokin helppo ratkaisu.
Kyllä se tuntuu välillä, että toisille se on helppo ratkaisu, kun on lapsia esim. kolmelle eri miehelle ja kaikilla on eri sukunimi ja vanhin lapsista on alle kouluikäinen. Miksi ne lapset pitää tehdä heti jokaisen miehen kanssa.
Mä harkitsin eroa kymmenisen vuotta joten en voi sanoa että helposti tuli erottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ei ole helppo ratkaisu. Se on hyvin raskas asia sellaiselle, joka suhtautuu avioliittoon vakavasti. Ihmettelen aina näitä erotaan liian helposti kommentteja, aivan kun se oikeasti olisi jokin helppo ratkaisu.
Kyllä se tuntuu välillä, että toisille se on helppo ratkaisu, kun on lapsia esim. kolmelle eri miehelle ja kaikilla on eri sukunimi ja vanhin lapsista on alle kouluikäinen. Miksi ne lapset pitää tehdä heti jokaisen miehen kanssa.
Voihan se joillekin olla niinkin, onhan näissä ihmis- ja tapauskohtaista vaihtelua. Itse en tunne yhtäkään, joka olisi suhtautunut eroonsa kevyesti.
Liitto voi toimia vain silloin, jos siinä on kaksi epäitsekästä ihmistä. Kyse ei ole siitä, kuinka pitkään on oltu yhdessä ennen lasten hankkimista, vaan kuinka syvästi molemmat ovat sitoutuneet parisuhteeseen ja perheeseen. Itsekkyys erottaa, oli se sitten sitä, että toinen haluaa lapsia lisää, toinen ei, tai toinen haluaa kokea romanttisia tunteita uudestaan ja uudestaan, toinen tyytyy tasaiseen parisuhteeseen. Kaikenlainen sooloilu parisuhteen kustannuksella vie erilleen. Yhteen hiileen puhaltamalla saadaan kestävä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä usko sitä, että naimisiin mentäisiin tai perhe perustettaisiin liian helposti. Pikemminkin päin vastoin!
Enemmän pidän yleistyneiden erojen syynä sitä, että nykyajan nuorilla aikuisilla pitää koko ajan olla helevetin hauskaa ja romanttista. Kun keskimäärin parisuhteissa se alkuhuuma kestää kuitenkin vain 2-3 vuotta, niin sitä siippaa pitää vaihtaa sitten aikas usein...
Eli nykyajan 20-30-vuotiaat ja vähän vanhemmatkin eivät kestä arkea. Koetaan, että elämä paranee vaihtamalla miestä/vaimoa, mutta a) ei sitä uutta puolisoa, joka vielä jaksaisi uusperhekuviot niin kauhean herkästi löydä, koska ne potentiaaliset uudetkaan siipat eivät kestä arkea ja sun lapsiasi.
ja b) sen uudenkin kanssa romantiikkaa kestää vain se 2-3 vuotta, jonka jälkeen pitäisi oppia kestämään se, että toisen pierut haisee pahalta eikä se muista panna kahvikuppia suoraan astianpesukoneeseen.
Enkä nyt paheksu yhtään sitä, jos joku jättää julman ja latistavan puolison tai alkoholistin vaimonhakkaajan. Olen vaan myös tehnyt saman johtopäätöksen kuin ap, että aika usein eron takana ei ole kuin "erilleen kasvamista" ja sitä, ettei "ole enää kivaa".
Pitääkö parisuhteessa olla AINA ihan YHTÄ kivaa kuin alussa? Ja voisiko sitä kivaa ehkä ihan itsekin aktiivisesti suhteeseen kehittää uudelleen? Samaan vanhaan kumppaniin kun voi toden totta rakastuakin uudelleen ja vähintäänkin nyt saada sen arjen pelittämään mukavasti.
Parisuhde kun on ensisijaisesti tahdon, ei tunteen asia.
t. saman miehen kanssa uskollisesti jo 29 vuotta
"Moraalin odottaminen lisääntyjältä on vähän kuin odottaisi sialta kemian Nobelia", sanoi eräs tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan itsekin kantaa tähän eroamiseen, itse olen ollut saman miehen kanssa jo vuodesta 1984 ja olen nyt 50 vuotias, meillä on 28 vuotias tytär ja hänellä kaksi pientä lasta, olemme heidän kanssaan joka päivä yhdessä. En voi sanoa, että nykyajan ihmiset eivät viitsi tutustua toisiinsa kunnolla ennen yhteen menoa, emme mekään tutustuneet ja meilläkin on ollut muutama asia joiden takia olisi voinut erota mutta olemme päässeet niistä yli, puhuneet ja aina halunneet olla yhdessä, rakkautta. Ainoa asia jota kadun on se etten tehnyt toista tai kolmatta lasta tyttäreni seuraksi, hän varmaan oli sen puoleen yksinäinen. Tuo mieheni on tuossa vieressäni, juomme nyt viiniä ja katsomme tallenteita illan päälle, en kaipaa muuta ja huomenna on roskaruoka päivä, yes! Sitä minä kaipaan jo salaatin ja broilerin jälkeen.
Niinpä. Ennen vasta mentiikin naimisiin nopeasti, alle kahden vuoden, ja heti lapset perään.
Mutta ei sitä kummoista odotettukaan, ei mieheltä romantiikkaa eikä kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus. Ei kaikki vanhemmat ajattele lapsiaan pätkääkään. Työskentelen ero- ja uusperheiden kanssa ja kyllä lapset erosta kärsii js oireilee, joskus oireilu tulee pitkälläkin viiveellä. Sitä vaan eivät monet vanhemmat halua nähdä. Oma mielihyvä ajaa kaiken edelle. Tietysti on tilanteita, jolloin ero on hyvä ja ainoa ratkaisu, silloin on vaan erottava.
Varmaan nykyään ihmiset ihastuvat nopeasti johonkin uuteen tyyppiin ja ovat heti valmiit heittämään vanhan suhteen romukoppaan koska uusi tyyppi on niin glamour ja täydellinen fitnessprinsessa/machomies jonka kanssa voi päästä viettämään uudelleen nuoruutta ja yökerhoelämää. Oma arki ja lapset niin harmaata ja tylsää, arki lähinnä sipsien syömistä kotona. Usein kumminkin uudenkin suhteen kulissit sitten lopulta karisee ja arki alkaa siinäkin.
Tosin onhan niitä oikeasti hyviäkin syitä erota, joskus todellakin vaihtamalla paranee ja uuden kumppanin kanssa on oikeasti paljon parempi elää. Olisihan se toivottavaa, että kunnollinen ja sopiva kumppani löytyisi ennen kuin lapsia alkaa tehdä.
Anteeksi vain, mutta minä en nyt suostu syyllistymään erostani. En todellakaan lähtenyt ensimmäisestä riidasta, vaan harkitsin eroa vuosikausia ja eron syy oli miehen alkoholismi. Ja miehen alkoholiongelmasta ei tälläkään hetkellä tiedä kuin kymmenisen henkilöä, joten tottakai se näyttää kaikkien puolituttujen silmissä siltä, että on erottu vain, kun ei ole enää huvittanut. Miehellä on nyt kaksi vuotta eron jälkeen uusi kumppani, minulla ei vieläkään, eli ei ole kyllä kovin äkkiä uusiin suhteisiinkaan mielestäni hypätty.
Kaikesta on tullut kertakäyttöistä. Harhakuvitelmissa kuvitellaan,että ruoho aidan toisella puolen on vihreämpää. Ihmiset hakee jonkinlaista täydellistä kiiltokuvaelämää ja ei ymmärretä,että jos on saman puolison kanssa ihmiselämän niin totta helvetissä siihen mahtuu erilaisia vaiheita iloa,surua,huumaa,kiirettä,arkea,erimielisyyttä jne.
Ehkä saman kumppanin kanssa oleminen ei ole enää absoluuttinen ihanne tai itseisarvo. On hyvin monenlaisia perheitä ja tapoja elää. Nykyisin lienee hyväksyttävämpää tehdä ratkaisuja itseään kuunnellen kuin aiemmin. Toisaalta kukaan ulkopuolinen ei tiedä toisten erojen oikeita syitä tai syiden riittävyyttä.
juuri toisessa suhteessa oleva ystäväni sanoi tajunneensa, että vikaa on kaikissa, vian paikka vain vaihtuu.
Hän oli niin tarkka, että uusi mies ei juo liikaa. Ei juo ei, mutta tämä mies onkin tosi vaikea muuten.
Sanoisin että ihmiset eivät viitsi / halua tutustua kumppaniin kunnolla ennen naimisiinmenoa, kaikki-mulle-heti mentaliteetti sovelletaan myös perhe-elämään - tyydytään ok-ihmiseen niin kauan et saa muksut tehtyä. Jälkeenpäin ruvetaan miettimään että pärjäänhän itekkin.