Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka on katunut avioeropäätöstä raskaasti?
04.10.2016 |
Väsyttää vaan helvetisti, mutta silti toivo elää, että entä jos tapahtuisi jokin ihmekäännös. :(
Terapiaan ei häntä saa eikä apua yksinkertaisesti suostu hakemaan, jokaikinen päivä on yhtä vittuilua, marmatusta ja nalkutusta. Olen täysin yksin kaiken kanssa, miehen elämän keskipiste on harrastukset mihin säntää töistään ja uppoutuu siihen rinnakkaismaailmaansa mihin ei kuulu tiskejä, kaupassakäyntiä, siivoamista tai lastenhoitoa.
Olen miettinyt, että oikeasti varmaan saattaisin kestää tämän 99% kotitöiden teon- jos mies edes ARVOSTAISI sitä. Jos hän edes JOSKUS kiittäisi, edes joskus!! Joko a) huomaa jotain mitä puuttuu/on huonosti ja huomauttaa siitä tai b) kun asiat tapahtuvat taikuudella ja kaikki sujuu kuin rasvattu, ei herra kiinnitä asiaan huomiota.
Kaikkein pahinta on kuitenkin sellainen ilkeä, halveksiva äänensävy ja kuittailu mitä harrastaa.. Miehen halveksunta sitä kohtaan, etten ole raskauksien jälkeen palautunut ennalleni (paino 64 kg, 166 cm, ennen 10 kg vähemmän) on loputonta. NO kai mäkin olisin paremmassa kunnossa, JOS SAISIN VITTU JOSKUS LÄHTEÄ SINNE SALILLE TAI LENKILLE!! Silti mietin, onko tässä tarpeeksi syitä.
Olen puhunut erosta useasti, miehen mielestä mun dramatiikanhakua, kiittämättömyyttä ja uhriutumista. Myöskin on ulkoistanut meidän parisuhteen kunnossapidon täysin mulle. Korostaa sitä, miten "minä en koskaan tule eroa hakemaan, jos sä tän perheen rikot kannat asiasta myös vastuun". Oon vaan niin häkissä ja väsynyt.
Ei elämän pitänyt mennä näin.
Kommentit (5)
MItä hän tarkoittaa tuolla, että "kannat asiasta myös vastuun?" Kuulostaa nimittäin olevan aika perseestä tuo suhteenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kultaseni, ei sun tarvitse sietää tuota paskaa. On täydellisen itsekäs paskiainen.
Avioerohakemuksen voi tulostaa netistä tai hakea maistraatista. Kehotan toimimaan jo huomenna, kun mies ei näe mitään vikaa omassa toiminnassaan.
Eikun täytät sen ja rullat pyörimään. Elämä odottaa.
Halaus sulle!
Jätä lapset, tiskit, sotkut, pyykit ja kaupassa käynnit.. kaikki! Lähe viikoksi johonki evakkoon.. kato sen jälkeen löytyykö sitä arvostusta. Jos ei. Niin kerää kimpsut ja kampsut ja ota lapset ja lähe! Niin yksinkertaista se on. Yksi elämä. Tyhjää jäät tommoseen nyhjäämään jos ei muutosta tapahdu. Ja ethän sinä paina juuri mitään.. Jos ei mies edes arvosta vartaloasi josta on lapsennekin tullut niin terve.. en ite kattos tommosta ukkoa. Eioo omakaan suhe aina yhtä ruusuilla tanssimista mutta sentään ei mies nyt minun vartaloa soimaa.. päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Väsyttää vaan helvetisti, mutta silti toivo elää, että entä jos tapahtuisi jokin ihmekäännös. :(
Terapiaan ei häntä saa eikä apua yksinkertaisesti suostu hakemaan, jokaikinen päivä on yhtä vittuilua, marmatusta ja nalkutusta. Olen täysin yksin kaiken kanssa, miehen elämän keskipiste on harrastukset mihin säntää töistään ja uppoutuu siihen rinnakkaismaailmaansa mihin ei kuulu tiskejä, kaupassakäyntiä, siivoamista tai lastenhoitoa.
Olen miettinyt, että oikeasti varmaan saattaisin kestää tämän 99% kotitöiden teon- jos mies edes ARVOSTAISI sitä. Jos hän edes JOSKUS kiittäisi, edes joskus!! Joko a) huomaa jotain mitä puuttuu/on huonosti ja huomauttaa siitä tai b) kun asiat tapahtuvat taikuudella ja kaikki sujuu kuin rasvattu, ei herra kiinnitä asiaan huomiota.
Kaikkein pahinta on kuitenkin sellainen ilkeä, halveksiva äänensävy ja kuittailu mitä harrastaa.. Miehen halveksunta sitä kohtaan, etten ole raskauksien jälkeen palautunut ennalleni (paino 64 kg, 166 cm, ennen 10 kg vähemmän) on loputonta. NO kai mäkin olisin paremmassa kunnossa, JOS SAISIN VITTU JOSKUS LÄHTEÄ SINNE SALILLE TAI LENKILLE!! Silti mietin, onko tässä tarpeeksi syitä.
Olen puhunut erosta useasti, miehen mielestä mun dramatiikanhakua, kiittämättömyyttä ja uhriutumista. Myöskin on ulkoistanut meidän parisuhteen kunnossapidon täysin mulle. Korostaa sitä, miten "minä en koskaan tule eroa hakemaan, jos sä tän perheen rikot kannat asiasta myös vastuun". Oon vaan niin häkissä ja väsynyt.
Ei elämän pitänyt mennä näin.
Voin lohduttaa, että 80 prosentilla pareista yhteiselo on juuri näin auvoista! Harva sen myöstää, mutta niin tutkimukset osoittavat.
En ole katunut kuin sitä etten eronnut aiemmin tai jättänyt menemättä naimisiin. Noh, mistäs silloin olisi tiennyt millaiseksi elämä muuttuu.
TYkkäätkö sä syödä vastavalmistettua ruokaa ja mikroeineksiä? Vertaan kuolleen parisuhteen lämmittely-yrityksiä jälkimmäiseen. Jätä se mies, se ei arvosta sua.