Miksi otat kissan jos luovut siitä lasten takia?

Ihan ok,jos huomataan pian ettei toimi. Parempiko olisi antaa lapset pois vai mitä haet?

Yksi meidän kissoista tuli meille perheestä, johon syntyi vauva ja kissa ei kuulemma sietänyt lasta.  Omia lapsia meillä ei ole, mutta ystävien ja sisarusten lapsia käy säännöllisesti kylässä. Tämä kissa ei ole moksiskaan, tulee silitettäväksi ja sietää lasten leikkejä.

On varmasti myös näitä kissoja, jotka ei lapsiin ja lapsiperheessäm elämiseen totu, mutta suurin osa luovuttaa hippasen liian aikaisin. Kissakin tarvitsee aika sopeutuakseen.

Huomattiin myöhemmin, että se söpö pentu todellakin haisee ja kakkaa..sen oli tarkoitus vaan olla söpö ja rauhallinen

Jaa. Kyllä mua ainakin suuresti huoletti miten lapsiin tottumaton 3v kissa suhtautuu meidän vauvaan, yrittääkö öisin mennä päälle nukkumaan, kynsiikö, pureeko jne.

Kun vauva ei vielä osannut liikkua, haisteli ja puski kissa vauvaa tykästyneenä. Nukkui usein vieressä, reagoi vauvan itkuun esimerkiksi hakemalla mut vessasta jos vauva oli sillä aikaa herännyt. Kun vauva lähti 5kk iässä liikkeelle, ei kissa enää tykännytkään. Alkoi pitämään välimatkaa ja vauvan vauhdin lisääntyessä alkoi kissa lymyillä piilossa (ei ikinä hyvä merkki). Tässä kohtaa aloin pelätä, mitäs sitten kun vauva kontaten alkaa jahtaamaan kissaa ja vetelemään turkista, miten kissa siihen vastaa.

No nyt on vauvakin kasvanut taaperoksi ja kavereita heistä tuli heti kun vauva oppi kävelemään. Nyt kissa juoksee aina ovelle vastaan puskemaan lasta, kun jostain tulemme takaisin kotiin. Ei ole moksiskaan vaikka lapsi vielä on turhan kovakourainen, mutta läpsii kyllä tassullaan jos ei sohvan selkänojalla saa olla rauhassa. Tämä vaatii minulta tarkkaavaisuutta, ei yksivuotias vielä ymmärrä jättää kissaa rauhaan eikä tottele puhettakaan. Nyt ei tulisi mieleenkään antaa kissaa pois, ellei lapselle puhkea allergia.

Mutta meillä onkin kilttiluonteinen kissa. Ei kynsi eikä pure vaikka mitä tekisi, lähtee mieluummin karkuun. Tosin on meillä ollut aikanaan sellainenkin kissa, joka tosissaan iski kynsillä ja hampailla kiinni jos ei jostain tykännyt. En usko, että olisi lapsiperheeseen soveltunut millään feliwaylla tai siedätyshoidollakaan.

Ja kyllä minulle oman lapsen turvallisuus menee lemmikin pitämisen edelle. Ehken mitään uutta pentua ottaisi jos lapset olisivat vielä pieniä, mutta ennen lasten syntymää otetusta lemmikistä olen tarpeen vaatiessa valmis luopumaan. Ja uutta en ottaisi tilalle.

Jos joku ottaa kissan lasten takia, onko nyt niin kummaa jos siitä myös luovutaan lasten takia. Ehkä vähentäisi häpeää, jos puhuttaisiin avoimemmin hyvistä luopumisen syistä. Ei tarvitsisi salakähmäisesti luopua kissasta epämääräisin keinoin, kun ei niin nolottaisi. Ja uusi ottajakin saattaisi olla helpompi löytää, kun ei hävettäisi tarjota.

Sopii miettiä kuinka monta prosenttia lasten vuoksi pois annetuista kissoista on rotukissoja ja kuinka iso osa maatiaisia? Mistähän se mahtaa johtua?

Kysyn tuota vain siksi, että muistetaan ettei se perimmäinen syy ole lapsen saamisessa vaan jossain muualla. Niitä lapsia kun syntyy yhtä lailla rotukissaperheisiin.

Lapsella puhkesi kissa-allergia ja astma. Siksi. Mun varmaan olisi pitänyt siitä lapsesta luopua eikä kissasta, vai? :D kissa muutti tädilleni.

Vierailija kirjoitti:

Sopii miettiä kuinka monta prosenttia lasten vuoksi pois annetuista kissoista on rotukissoja ja kuinka iso osa maatiaisia? Mistähän se mahtaa johtua?

Kysyn tuota vain siksi, että muistetaan ettei se perimmäinen syy ole lapsen saamisessa vaan jossain muualla. Niitä lapsia kun syntyy yhtä lailla rotukissaperheisiin.

Kaikki tietävät, että rotukissat luovutetaan vanhempina ja käytösongelmia on siksi vähemmän. Mutta kukas ne maatiaiset sitten ottaisi, jos kaikilla olisi vain joku rotukissa?