Perheenäiti! Kuinka usein sinua lähestytään yöelämässä ja miten torjut lähestymisyritykset?

Missä nyt on ne AV:n kaunotar-mammat, jotka eivät saa kävellä rauhassa edes kadulla puoleensavetävyytensä vuoksi?

Nuorena sinkkunaisena olen miettinyt pitäisikö tosiaan laittaa sormus sormeen. Usein ei yksikään mies illan aikana lähesty vaikka en ole epätoivoissani seuraa edes etsimässä, mutta pistää mietityttämään kun ei kelpaa.

Sanoisin, että on niin ystävällinen kuin osaa, mutta antaa loukkaantua. Ei siinä oikein muuta voi. Omaatuntoaan voi ainakin hoitaa sillä, että on mukava ja jämäkkä, eikä kohtele mielensä rohkaissutta miestä kurjasti.

Mutta ei se kiva tilanne ole. Olisi voinut olla sille näkymätön ja neutraali mutta ei ollut, joten se suhtautuu ikävästi siihen, että et halua tutustua siihen. Ilta, joka olisi normaalisti ollut hauska, onkin sen varjostama, että ihmiset joiden ei tarvitsisi suhtautua suhun mitenkään suhtautuvatkin kurjasti.

Olen hyvävartaloinen, nuorekas vaaleaverikkö 38 v.

Minua lähestytään joka päivä ihan kadulla, kaupassa jne.

Ei haittaa yhtään, olen otettu. Nuoremmaksi luullaan ja sanotaan, että oletpa hyvin säilynyt.

Minusta 24- vuotiaita lähestymisessa ei ole mitään ihmeellistä, kaikkia nuoriahan lähestytään varmasti enemmän kuin neliviisikymppisiä.

Olen myös varma, ettei ap:tä lähestytä enää 2030 yhtä paljon.

Kävin itse naisporukalla baarissa viimeviikolla ekaa kertaa kymmeneen vuoteen. Lapsia on tullut sitä aiemman kerran jälkeen neljä, ja nyt olen 37v. Kukaan ei lähestynyt, joten eipä tarvinnut tuollaista miettiä. Niin vaan on aika tehnyt ulkonäköön tehtävänsä... joskaan en nähnyt ko. baarissa yhtään sellaista henkilöä jonka olisin halunnutkaan lähestyvän, aika pentuka lähes jokainen. taisin valita väärän paikan, mutta jokatapauksessa, vientiä ei enää ole. Näytän vanhalta.

Annat niille miehille baarin vessassa vähintään suuhoidon, mieluiten pillua palkinnoksi huonon itsetuntosi korotuksesta.

"Yleensä sormus sormessa"

Kysyn vain että mitä vittua?

Onneksi minulla ei ole tällaisia ongelmia. Olen ollut yöelämässä viimeksi vuonna 2000 opiskeluaikana tai saattoi se olla 2001 vuonnakin.

Tarkoitatko ettet edes juttele heidän kanssaan? Vai kieltäydyt jatkoista? Jos et edes aio jutella, niin mene kavereidesi kanssa pelaamaan vaikka biljardia. Minusta baarissa on kohteliasta jutella ihmisten kanssa.

Kyllä lähestyvät ja minusta se on mukavaa kun kuulee uusien ihmisten ajatuksia.

Käyn n. kuuden-kahdeksan viikon välein kavereiden kanssa yöelämässä. Joka ikinen kerta baarissa isketään, yleensä useampi mies illan aikana. Ikää 31, nätti ja hoikka nainen, ei sormusta sormessa, sillä ei olla kihloissa tai naimisissa. Eikä päällä paitaa, jossa lukee "perheenäiti", joten mistäpä ne miehet sen tietäisi :D

Ja jos joku nainen tulee kanssasi juttelemaan, niin ahdistutko silloinkin?

Siis ihan oikeasti joku ahdistuu kun mies tulee juttelemaan?? Ja silti mennään baariin. Haloo.

Eeh, pitäisi varmaan joskus mennä yöelämään, että tietäisi.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti joku ahdistuu kun mies tulee juttelemaan?? Ja silti mennään baariin. Haloo.

En ahdistu, vaan mietin miten sanoisin kohteliaasti että muhun ei kannata tuhlata aikaa jos seuraa etsii.

Sormus YLEENSÄ sormessa, koska en käytä sitä muuten ollenkaan ja joskus se unohtuu.

Ja kyllä, biseksuaalina myös naisten lähestyminen siinä mielessä on ongelma. Juttelen mielelläni esim. keikoilla sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on oikeasti yhteistä puhuttavaa, mutta en tarkoita aloituksella näitä kohtaamisia.

AP

Vierailija kirjoitti:

Annat niille miehille baarin vessassa vähintään suuhoidon, mieluiten pillua palkinnoksi huonon itsetuntosi korotuksesta.

Poikkeuksellisen ilkeämielinen kommentti jopa näin AV:lla.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti joku ahdistuu kun mies tulee juttelemaan?? Ja silti mennään baariin. Haloo.

Minä käyn (silloin harvoin kun käyn) tanssimassa kavereiden kanssa, siellä on vähän eri fiilis kuin omassa olkkarissa. Tykkäisin kyllä jutella uusien ihmisten kanssa, sukupuoleen katsomatta, mutta eipä mulle naiset ole tulleet jutustelemaan ja olen nuorempana liian usein törmännyt siihen että normaali jutustelu tulkitaan flirtiksi ja lupaukseksi enemmästä, sit loukkaannutaan kun olen "tuhlannut heidän aikaansa" kun multa ei sitä jutustelua enempää heru. Bravuurit on yksi huorittelija ja yksi joka jäi inttämään etten voi olla naimisissa kun on vain yksi sormus (mistä olisi ilmeisesti pitänyt seurata häneen suunnatut panohalut?). Ja vaikka itse tietää ettei toki ole sellaisille mitään velkaa niin jää siitä silti vähän tympeä fiilis. Et kai sitö ei saisi vastata jutusteluun...?

"Moi, kiva tavata, mutta sanon heti, että jos etsit naisseuraa romanttisessa mielessä, muhun ei kannata tuhlata aikaa koska olen naimisissa ja lapsiakin on siunaantunut. Mutta hauskaa iltaa sulle ja toivottavasti tärppää!"

Minkä jälkeen mies joko vakuuttelee, että ei hänellä mitään aikomuksia ollutkaan, tulipa muuten vaan juttelemaan, taikka sitten poistuu. Ei juuri kukaan ole tuosta erityisemmin loukkaantunut. Ja jos loukkaantuukin, niin ei siitä kannata ottaa itseensä; pakkien saaminen kirpaisee, senhän ymmärtää.

Olisikohan tämä ujojen tai lähestymiseen tottumattomien ongelma? Minua on tultu jututtamaan rai iskemään niin kauan kuin muistan ja olen myös itse ollut aktiivinen. Nyt kun olen naimisissa ja flirttikään ei niin nappaa niin sanon vaan, että sori, minulla on jo hyvä mies, oot pikkasen myöhässä. Siitä ei kukaan mies ole pahastunut, osa jää jankkaamaan mutta häivyn tilanteesta.

Ei nuo tilanteet jää mieleen tai harmita. Turha noita on jäädä vatvomaan. Itse olen niin tottunut lähestymisiin, että olisi suorastaan outoa ettei kukaan tulisi juttelemaan tai yrittäisi iskeä. Mutta sekin kerta varmaan tulee, olen henkisesti varautunut tirauttamaan itkun. Byää minua ei enää huomata. Mieheni varmaan lohduttaa, että ei se haittaa, hänelle kelpaan :D

Perheenäiti ei käy yöelämässä. Vaan huolehtii perheestään.