Nepsypiirteiset työkaverina

Mun mielestä neuronormatiiviset on mukavia työkavereita, mutta osa välillä vähän rasittavia, koska osalla heistä (ei kaikki) on taipumus kapeakatseiseen ajatteluun, arvostellaan muita ja nähdään muissa vikoja, mutta itse omasta mielestään ovat hyviä tyyppejä. 

Ei ollut tavoitteena moittia vaan etsiä vertaistukea. Esimerkiksi jatkuvia uusia ideoita kehittelevä työkaveri, joka ei ole itse valmis viemään yhtäkään ideoimaansa asiaa loppuun, vaan delegoi kaiken käytännön tekemisen muille. Ovat usein myös besserwissereitä ja hyvin tuomitsevia muita kohtaan. Vaativat esimieheltä erityiskohtelua diagnoosin varjolla. Siihen väsyy... onko kellään keinoja taklata haasteita rakentavasti.

Tuli mieleen tällainen ajatus todellakin boksin ulkopuolelta. Saa tyrmätä.

Mitä, jos opettelisit puhumaan nepsykieltä? Kertoisit näille ihmisille olevasi hieman erityispiirteinen, ja sitten kertoisit kokemuksistani yleisellä tasolla näiden piirteiden kautta: kertoisit, mistä asioista kuormitut, kuinka joudut maskaamaan, kuinka vaikeaa rajojen pitäminen on.

Jotenkin minulla on sellainen käsitys, että monet nepsyt ymmärtävät sosiaalista kuormitusta vain kun se käännetään heidän kielelleen. Niin sanotut normaalit ovat heille puupökkelöitä, mutta vertaiselle löytyy sympatiaa.

Aina vain useampi on tuon nepsyideologian pauloissa. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tavoitteena moittia vaan etsiä vertaistukea. Esimerkiksi jatkuvia uusia ideoita kehittelevä työkaveri, joka ei ole itse valmis viemään yhtäkään ideoimaansa asiaa loppuun, vaan delegoi kaiken käytännön tekemisen muille. Ovat usein myös besserwissereitä ja hyvin tuomitsevia muita kohtaan. Vaativat esimieheltä erityiskohtelua diagnoosin varjolla. Siihen väsyy... onko kellään keinoja taklata haasteita rakentavasti.

 

Hankalat tyypit eivät ole automaattisesti nepsyjä. Olen itsekin tavannut hankalia ja tuskin ovat olleet nepsyjä, tosin en tiedä. Nyt vaan on muodissa leimata nepsyksi, aiemmin muotia oli narsistit. Kaikki ikävät ihmiset leimattiin narsisteiksi. Tuo kuvailemasi voi olla myös opittu käytös tai persoonallisuuden piirteitä.

Heille voi sanoa selvästi, että mihin mennessä haluat jonkun asian olevan valmiina. Jos muu ei auta niin sovittelua esimiehen kanssa. Kirjastoissa on varmasti joku kirja aiheeseen liittyen, miten suhtaudut hankaliin työkavereihin jne

Ensinnäkin tuo on esihenkilösi asia ottaa asia puheeksi. Itse olen ADHD enkä pysty olemaan avokonttorissa, koska siellä hölistään. Eikä ne kaikki tietenkään ole nepsyjä. 

Minulla on ollut ainakin pari kertaa esihenkilönä ADHD-diagnoosin saanut. Ihania ihmisiä ja erinomaisia töissään. Mutta samalla heidän kanssaan on ollut raskasta työskennellä. He eivät pysy asiassa ja tapaamisen aikana aiheet ja ideat sinkoilevat ja sen jälkeen on vähän mitä juuri tapahtui olo. He ovat usein myöhässä, koska ovat jääneet suustaan kiinni tai lähettämään yhtä sähköpostia (mikä on johtanut johonkin toiseen asiaan jne). Se esihenkilön rooli ei ehkä ole ollut heille se paras, koska kaikki rutiinihommat, kuten lomien hyväksyminen jää roikkumaan. 

Mitä hiton nepsyjä? Puhukaa idiooteista tai kehareista.

Joskus raskasta joskus antoisaa kuten elämä yleensä.

Raskas ja rasittava. Aina myöhässä tai vähintään viime tipassa joka paikasta. Lähettelee viestejä yömyöhään tai vaihtoehtoisesti aikaisin aamulla kysyäkseen jotakin, mutta vastaa itse siihen myöhään illalla. Palavereissa pälättää koko ajan. Luottaa siihen, että muut aina pelastavat hänet pulasta. Ihmettelee, miksi juuri hän joutuu niin usein asiakkaiden kanssa erikoisiin ja vaikeisiin tilanteisiin. 

Siis loputon sähläri, johon ei voi luottaa. 

Näillä on diagnoosit ja ovat asian kaikille myös kertoneet. Terv ap.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hiton nepsyjä? Puhukaa idiooteista tai kehareista.

 

En ole kumpaakaan. 

Olen pahoillani mutta en kestä ADHD-tyyppejä. 

Mieluummin vaikka umpiautisti.

Vierailija kirjoitti:

Näillä on diagnoosit ja ovat asian kaikille myös kertoneet. Terv ap.

Ei sitten pitäisi levitellä pitkin nettiä jos niin olisi että kertoneet, työpaikan asiat kuuluu työpaikalle, keskutele siellä.  

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani mutta en kestä ADHD-tyyppejä. 

Mieluummin vaikka umpiautisti.

Et sä ikimaailmassa tietäisi esimerkiksi minusta että minulla on vaikeita haasteita aiheuttava ADHD. 

Itse en meinaa jaksaa neurotyypillisiä työkavereita. Ovat todella raskaita ja epätehokkaita.

Itselle rasittavimmat työkaverit olleet laiskoja juoruämmiä jotka ovat kyllästyneet työhön, itseensä ja koko elämäänsä. Se paha olo ja tyytymättömyys puretaan toisiin eli työkavereihin. Näiden diagnoosi on kusipäisyys ja laiskuus.

Tällä hetkellä on työkaverina sellainen joka on todella tarkka ja pohtii asioita joskus ehkä liiankin kanssa mutta mukava tyyppi ja työnsä hoitaa mallikkaasti. Saattaisi olla jotain diagnoosia mutta eipä mulle kuulu. Voi olla että minun tyyli tehdä hommia ei aina hänelle sovi, mikäpä minä olen sanelemaan miten hommat hoidetaan. Tärkeintä kai että työt tulee tehtyä. 

"Nepsypiirteinen" voi tarkoittaa mitä tahansa. 

Nepsypiirteisistä on paljon tietoa eri kanavissa. Todella hienoa, että sitä on saatavilla. On varmasti auttanut montaa hyväksymään itsensä ja auttanut myös ymmärtämään. Jos sulle sattuu työkaveri tai työkavereita, jotka kertovat olevansa nepsyjä, se voi tosiaan tarkoittaa ihan mitä tahansa autismikirjosta adhd-kirjoon. Ne, jotka ovat työskenneet molempien ääripäiden kanssa, tietävät kuinka paljon neuronormatiivilta vaaditaan resilienssiä. Kun työnantaja antaa loputonta ymmärrystä diagnoosin saaneelle, joutuu neuronormatiivi joustamaan, välillä oman hyvinvoinnin kustannuksella. Ketään ei kiinnosta, kuinka sinä voit. Jos sinun tehtävänä on olla oman temperamentin vastaisesti se, joka ottaa jatkuvasti rakentavasti esille aikataulun ylläpidon tai ylikierroksilla uusien projektien hillitsemisen, niin siihen vaan väsyy. Useinkaan esimiehissä ei ole munaa, ymmärrystä tai älyä nähdä tilannetta. Nähdään vain kirjolla olevan tilanne.